Iloisia uutisia, iloinen päivä

Ai että, pitkästä aikaa en ole pysyä housuissani! Saimme todella rivakalla tahdilla vakuutusyhtiöltä päätöksen korvauksista. Alkukuustahan meillä sattui katastrofi: leivänpaahdin iski kipinää, aiheutti virtapiikin ja kodinelektroniikan joukkoitsemurhan. Aluksi sain vakuutusyhtiöltä ohjeeksi pyytää korjausarviot sekä esikoisen tietokoneesta että televisiosta. Pelkät arviot olisivat maksaneet yhteensä 150€. Soitin heille ja kysyin onko se järkevää ja ihan välttämätöntä, koska pelkäsin, että joudun vaan enemmän ja enemmän miinukselle. Puhelimeen sattuneen virkailijan mielestä se ei ollut, ja koitti asetella sanansa sievästi, kun rivien välistä kritisoi vähän kollegansa pyyntöä. Sovimme, että lähetän television huoltoon ja pyydän korjata mikäli tulee halvemmaksi kuin uuden vastaavan hankkiminen. Tietokoneeseen sain luvan tilata uuden osan rikkoutuneen tilalle ja that's it. Tarvittavat paperit toimitin sunnuntaina sähköisesti heille ja eilen jo oli päätös vakuutuskansiossani.

Yhteensä noihin manöövereihin ja uuteen paahtimeen meni ihan piirua vaille 900€ ja olin kyllä aika lailla kusi sukassa, koska tiedätte rahatilanteeni. Pelkäsin, että se ensimmäinen nipottava vakuutusvirkailija tyrmää hakemukseni kokonaan, mutta sain 150€:n omavastuuta lukuunottamatta koko summan takaisin. Jihuu! Ja vielä toinen jihuu, kun ihana äitini, joka oli heti katastrofista luettuaan soittanut minulle ja luvannut auttaa, maksoi sitten vielä omavastuunkin tililleni. Huh, selvisimme siis säikähdyksellä. Vaikka sunnuntaina olimme herkutelleet letuilla - huomatkaa liekit ja konjakki sekä lennokas letunpaistaja kuvissa - annoin päätöksen kunniaksi esikoisen leipoa yllätyspiirakkaa vielä eilen, kun hänen teki niin kauheasti mieli. Kaivoi ainekset kaapeista ja sovelteli ohjeita ja keksi omasta päästään. Saimme muropohjaisen banaani-sitruuna-rahkapiiraan, jossa oli marenki päällä. Slurps!

Se maistui paremmalle kuin näyttää
tässä kuvassa

Minä laitoin ruokaa ja esikoinen leipoi - ihana tunnelma keittiössä. Pistimmepä välillä ihan lauluksikin. Elämä menikin sitten kerralla yhdeksi hekutteluksi, mutta suotakoon se välillä.

***

Housut meinasi tippua siksikin, kun paikkakunnallemme on ilmestynyt Uusi Mies. Se lukee kirjoja, on charmantti, miellyttävä ja hymyilevä. Hmm... lainasin itselleni uudenuutukaisen Loitsun mahti -kirjan, jossa on mm. lemmenloitsuja. Taidanpa lausua heti pari:

Mistä on pulmat puuttuneet,

taikiet tapahtuneet,

kuin ei sulhaiset suvaitse

eikä noua nuoret miehet?

Tuo kiima toista miestä,

jonka sormukset sopisi,

ja joka ei ole viinan juoja

eikä tupakan syöjä.

Tuo räätälit, tuo suutarit,

tuo herrat sekä narrit, 

kilpaa heitä kiiättele.

Seiso sekka, nouse nokka,

tämän piian pillun päälle!

(Lainaukset Henni Ilomäen kirjasta Loitsun mahti.)