Huonossa hapessa

Silläkin uhalla, että menee ihan ruikuttamiseksi, kerron, että vieläkin on melko rankkaa. Olen edelleen puoliksi toimintakyvytön iltaisin, eikä töissäkään järki ihan kaikkein hehkeimmin ole juossut. Kroppa on ihan lopussa ja nukun päiväunien lisäksi sellaisia 8-9 tunnin yöunia. Pitäisi riittää mutta kun ei riitä. Kävin valittamassa oloani työterveyslääkärillä ja hän määräsi minut ja elimistöni lepäämään, sairaslomalle. Ensi viikolla on myös aika astmakontrolliin, joten katsotaan nyt kokonaisvaltaisesti kuinka hyvässä tai huonossa hapessa oikeasti olen. Pieni hengähdystauko on nyt enemmän kuin tarpeen.

On muuten mielenkiintoinen kirja

Lisäksi meillä sattui viime viikonloppuna se kodinkoneiden joukkoitsemurha. (Esikoinen paahtoi leipää, jolloin paahdin iski kipinää, aiheutti virtapiikin, poltti sulakkeen ja rikkoi sekä television että tietokoneesta näytönohjaimen.) Vakuutusyhtiö haluaa, tietysti, korjausarviot vioittuneista laitteista. Ja ettei menisi ihan liian yksinkertaiseksi, niin olen hommannut alku viikosta luvat molempien myyjiltä, että voimme lähettää vekottimet arvioitavaksi ja saamme vakuutusyhtiön kaipaamat paperit. Toinen firma veloittaa kyseisestä korjausarviosta 75 ja toinen 55 euroa. Tottahan ne paperit on pakko tilata, mutta pahimmassa tapauksessa tässä käy omavastuineen ja näine kuluineen niin, että jään vaan entistäkin enemmän miinukselle. Tiedä häntä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kun tulin eilen väsähtäneenä kotiin, postilaatikossa odotti paketti. Sieltä paljastui kuvan kirjan välissä oleva ihana kirjanmerkki. Te olette kyllä aarteita, minua on viime aikoina koskettanut niin moni enkelinsiipi ettei tosikaan. Kiitos kaunis siis! Ja tänään kuopus lähtee isälleen pitkän viikonlopun viettoon, joten leponi alkaa oikein toden teolla.

***

Niin, ja piristäähän minua se kuopuskin, aina. Eilen hän ilmoitti iltapäivällä kotiovella minulle kirkkaalla äänellä: "Mulla on äiti hyvä idea. Mä meen sohvalle makoilemaan ja kattomaan Supermania ja sä palvelet mua!"