Kävimme eilen katsomassa sen Risto Räppääjä ja liukas Lennart -elokuvan. Oli oikein viihdyttävä. Kuopus on kuunnellut Ristoja äänikirjoina, joten valkokankaalla nähdyt henkilöt ja osa tapahtumistakin olivat ennalta tuttuja. Taisi vaan lisätä leffan viehätystä. Esikoinen tuli kyydissämme kuopuksen isälle mutta leffaan häntä emme - kumma kyllä - saaneet. Kävimme myös ostamassa esikoiselle nimipäivälahjan. Aika ovela äiti minä omasta mielestäni olen, kun käärin pakettiin partakoneen. (Aika turkasen kalliita vekottimia, tämä oli laaatuaan ensimmäinen ostamani ikinä.) Se olisi muutenkin langennut minulle hankittavaksi aika pian, joten ratkaisin asian näin. Olen jo aiemmin tilannut legendaarisen Mission Impossiblen ensimmäisen kauden dvd:nä. Esikoinen on juuri sellainen, että osaa arvostaa myös aitoa ja alkuperäistä. Ja saapahan naureskella teknisille innovaatioille vuodelta -66 jahka nimipäivä koittaa.
 |
| Aika leppoisaa lomaolemista! |
Jos on nukkuva lapsi ihan paras näky, niin hyvänä kakkosena minun listallani tulee lukeva lapsi. Siinä on jotain maagista myös. Kerroin, että kävin vasta sivukoulullamme pitämässä kirjavinkkauksia. Niiden vierailujen paras hetki on, kun lopetan ja päästän lapset kirjojen kimppuun. Kun kohina on laantunut ja kirjat valittu, leviää luokkaan lähes poikkeuksetta hiljaisuus. Koko luokka lukee! Ihania hetkiä töissä. Tänään kuopus siis puolestaan lähtee isälleen ja minä pääsen viettämään mukavia hetkiä töissä tiskin takana. Huomenna on iltavuoro ja perjantainkin teen töitä.
Esikoinen menee perjantaina mummille ja minä hengähdän töiden jälkeen ihan yksin kotosalla. Lauantaina lähdemme kuin lähdemmekin esikoisen kanssa Turkuun. Tyttöystävä tulee sinne meitä tapaamaan. Olin kovin otettu kun sanoin esikoiselle, että saa itse valita syökö päivällisen tytön vai minun kanssani, niin hän totesi, että voitaishan me syödä kolmisinkin. Olen varannut hotellihuoneen ja mietin vielä omia tekemisiäni, koko aikaa kun en aio nuorison seurassa kuitenkaan pyöriä. Arvon teatterin ja aikuisten elokuvan välillä ja kaupungilla pitää tietysti pyörähtää. Joka tapauksessa hauskaa viikonvaihde tulossa ja yhteistä laatuaikaa esikoisen kanssa.
.JPG)
Kotiin tultuamme minua kosketti enkelin siivet. Elämä on ihanaa ja ihmiset ovat!
***
Kuopus luki vitsikirjaa.
"Kolme poikaa keskustelee:
- Setäni on arkkipiispa ja kaikki sanovat hänelle: Teidän ylhäisyytenne!
- Minun setäni on prinssi ja kaikki sanovat hänelle: Teidän majesteettinne!
- Minun isäni painaa 200 kiloa ja kaikki sanovat hänet nähdessään: Herra jumala!"
Kuopus tokaisi: "No nyt selvis sekin, Jumala painaa 200 kiloa!" Koitin kertoa, että vitsi ei ehkä ihan tarkoittanut sitä. "Mistä sitä ikinä tietää. Saattaa se painaa 200 kiloa, kun se on kuitenkin jo aika vanha." Niin, sehän tosiaan syntyi silloin alkuräjähdyksessä. Tuleekohan minulle ikävä noita juttuja?
:D Niinkuin olen kai jo todennutkin, lasten ajatteluradat ei ole kangistuneet niinkuin aikuisilla. Varmaan moni vitsi on aikuisista hauska, kun se rikkoo niitä kaavoja, mutta lapsilla kun niitä ei (vielä) ole, niin ne ei näe semmoisissa mitään erikoista hauskuutta.
VastaaPoistaAika roheet nimpparilahjat :)
Toi partakone oli sellainen bonus, olisin sen ostanut muutenkin. Sarja oli alkuperäinen ajatus ;-)
PoistaLapset näkee asiat monesti toisin. Meillä on ollut monta hauskaa tilannetta siitä, kun kuopus ottaa jonkun sanan ihan kirjaimellisesti.
Toivotan mitä parhainta Turun reissua koska tuossa kaupungissa voi törmätä kehen tahansa, jopa sellaisiin henkilöihin joiden vaikutukset ovat hyvinkin kauskantoisia...
VastaaPoistaMuistan kun sain ensimmäisen partakoneeni rippikouluiässä ja täytyy tunnustaa että hieman häpeillen aloitin sen käytön, kaiketi se johtui siitä että ne untuvat olisivat lähteneet froteepyyhkeelläkin mutta siitä se parran ajaminen lähti. Nykyisellään käytän partaveistä ja äärimmäisessä hätätapuksessa höylää koska sähkökoneet ovat sellaisia että a) jälki ei ole niin hyvää kuin veitsellä ja b) uudet terät maksavat miltei saman kuin uusi kone.
Piristi kummasti päivääni nuo Filosofin pohdiskelut koska äijä näyttää olevan entisellään :D
Kiitos Paimen, koskaan ei tiedä mitä milläkin reissulla tapahtuu ;-)
PoistaAjattelin tuon partakoneen juuri siksi antaa nyt, että säästyy siltä "noloudelta" että pitäisi miettiä, että tarviiko sitä jo, kehtaako pyytää äitiä ostamaan ja mitä se sanoo... Joten nyt voi vaikka salassa harjoitella vaikkei niin tarvetta vielä olisikaan. On se vaikeeta olla teini ;-)
Filosofi on entisellään, mihinkäs kissa karvoistaan!
Ihana tuo nimipäivälahja. Meillä ei ole partakonetta ostettu (tai höylä kyllä kainuussa) ja ilmeisesti sille on myös tarvetta toisinaan. Myös meidän esikoinen arvostaa noita alkuperäisiä sarjoja. Kovassa huudossa ovat esim. Spedet.
VastaaPoistaTervetuloa Turkuun! Täällä on mitä tahansa ihanaa tehtävää, mutta jos teatteriin päädyt niin suosittelen ehdottomasti Linnateatteria. Sen tarjonta on mielestäni parempaa kuin kaupunginteatterin.
Olisi kiva tavatakin, mutta esikoiseni saapuu perjantaina lomalle tänne enkä malta olla heti poissa kotoa. Ehkä tapaamme jollain toisella vierailullasi.
Ei sitä kuule tiedä miten usein tässä pitää Turussa ruveta ramppaamaan ;-)
PoistaKiitos vihjeestä, vilkaisenkin Linnateatterin ohjelmiston. Olen samaa mieltä, että useimmin nämä "pienet" teatterit peittoavat isot laitosteatterit 6-0.
Katotaan mitä esikoinen partakoneesta sanoo!
Ihana kuopus :D
VastaaPoistaMission impossible oli hauska, ihan se kasarisarjakin :)
Jep, ja ihana mielikuva 200 kiloisesta jumalasta pilven reunalla.
PoistaMä luulen, että katsotaan yhdessä noi jaksot ;-)
Ihana juttu! luin sen Päällepantavaa ... juttusikin, heh, piti ihan pidätellä naurua (olen töissä). Jos jostain syystä lihot niin kuin minä, niin nuo vaatelukumäärät pienenvät oleellisesti! Muutoin olisin taatusti ollut kanssasi samoissa luvuissa! Nyt kun teetän pellavavaatteeni, niin niitä ei ole niin isoa määrää. (tuota, en ole niin iso, ettenkö saa kaupasta mutta mä haluan aina aika persoonalliset pellavavaatteet ja niitä ei kaupasta saa...taiteilijaluonteeni kato vaatii erikoista...hahahah)
VastaaPoistaMulla on ...hmm... ainakin kolme pellavatunikaa, olen perso niille. Ja sopivat hyvin mun kropan mallille.
PoistaMun täytyy pysytellä näissä kiloissa niin ei tarvitse enää koskaan ostaa yhtä ainutta rättiä tähän taloon. Tai sitten lihon ihna kurillani että pääsen taas shoppailemaan ;-)
Voi että kun kuulostaa mukavalta kaikki! Hyvää lomanjatkoa pojille ja ota kaikki irti Turun reissusta!
VastaaPoista-a
Kiitos, mä aion ottaa ilon irti, kun pitkästä aikaa tulee lähdettyä vähän kauemmas!
PoistaWow, sulla täytyy olla hyvät ja luontevat suhteet sun lapsiin, koska sun esikoinen on ehdottanu, että voitte syödä tyttöystävän kanssa kolmistaankin. Tossa iässä vielä kumminkin useimmalle ne vanhemmat on "niin noloja", ettei niiden kanssa vapaaehtoisesti tommoseen tilanteeseen jouduttais. Tässä kohtaa varmaan täytyy sanoa, että rispekt! :)
VastaaPoistaKiitos! Tiedätkö mä oivalsin saman, toi ei taida nolostella mua ainakaan ihan tosissaan. Ja otin kyllä tuon kutsun - sillä en millään muotoa olisi itse kehdannut ehdottaa moista juuri siksi,,ettei koe mua tunkeilevaksi - Suurena Kohteliaisuutena!
PoistaTuntuiko susta yhtään kauhealta ostaa sitä konetta, kun itse en meinaa millään tottua siihen ajatukseen, että olen lapsen äiti, joka on karvanpuskemisiässä :D Välillä jään tuijottamaan joulupukin partaa kasvavaa korstoa ladon oven kokoisilla hartioilla ja mietin missä välissä tämä muutos ehti tapahtua jotenkin ihan huomaamatta.
VastaaPoistaOli se aika hassu hetki, kieltämättä. Esikoinen totesi paketin avattuaan, että mä en ehkä ihan vielä tarvi tätä mutta laittoi sen kaappiin odottelemaan. Opetelkoon rauhassa ja toivottavasti hoksaa ite aloitella kokeilut ilman että täytyy huomauttaa,
PoistaNiin juu, saat olla ihan mahdottoman ylpeä, että pääset samaan ravintolaan. Kyllä on harvassa teinit, jotka kelpuuttavat äidin sadan metrin säteelle kaupungissa :D
VastaaPoistaTiedätkö Kiki mä olen. Hoksasin kans, ettei ole ihan itsestään selvää ja kun tuo tuli vielä esikoiselta itseltään, niin vaalin tätä kohteliaisuutta sydämessäni ;-)
Poista