Sivut


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Keskinkertaista keskiviikkoa?

Eilen oli parempi päivä. Kuopuksen isä lupasi jäädyttää tapaamisjärjestelyjä koskevat muutokset ainakin kevään ajaksi ja lisäksi koittaa hoitaa pojalle alkukesäksi päivähoitopaikan, että saamme kesän kunnialla luovittua. Minä saan siis huokaista syksyyn saakka, ja jäin oikein miettimään, miksi nämä neuvottelutilanteet ovat minulle niin hankalia. Olen rajannut, etten puhu omista asioistani hänelle kuin silloin, kun se lasten asioita hoidettaessa on välttämätöntä. Lisäksi olen toivonut, että toimisimme suurimmaksi osaksi sähköpostitse. Sen muistin nyt, kun olemme viime aikoina jutelleet puhelimessa. Minä en osaa ilmaista itseäni niin, että tulisin kuulluksi. Sanat eivät jää muistiin eivätkä minnekään talteen. Kuopuksen isä unohtaa ollenkaan kuulleensa asioista. Minä turhaudun toistelemaan - ja siihen kovin tuttuun tunteeseen, että ei ymmärrä, kuule, muista. Niinpä palaamme kirjalliseen ilmaisuun, ei tässä muukaan auta.





Kuopus meni koulusta suoraan yhden iltapäiväkerhokaverinsa luo. Tämä oli heidän ensimmäinen tapaaminen vapaa-ajalla. Kaverin äiti ruokki kuopuksenkin ja pyysi myös minut kahville vähän myöhemmin. Tartuin kutsuun, koska hän on vast ikään eronnut oikein mukava nainen. Tiesin, että meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja että synkkaa hyvin. Oli varsin rattoisaa tutustua vähän paremmin ja vaihtaa kuulumisia. Pojat saivat leikkiä vielä sen ajan. Poika on kuopusta vuoden vanhempi ja hänellä on kuopusta vuotta nuorempi pikku veli. Kaikilla kolmella synkkasi todella hyvin. Tämä ei taatusti jää viimeiseksi vierailuksi. Toivottavasti ei meidän aikuistenkaan osalta.


Esikoisen valtakuntaa...


Kuvat ovat kuopuksen ja esikoisen huoneista. Saimme projektimme valmiiksi (hallelujaa!) ja molemmista tuli oikein toimivat ja viihtyisätkin myös. Suuri urakka siis kannatti!



...ja tässä se "päämaja".


***

Saa nähdä millainen tästä päivästä tulee. Pitäkää peukkuja, tänään on nimittäin se esikoisen lukiopalaveri!

Ei minua ainakaan valmistautumisen puutteesta voi syyttää: 
- olen kirjoittanut Aluehallintoviraston lakimiehelle ja kysynyt laillista asemamme neuvotteluissa. Sain tolkun vastauksenkin ja vieläpä hyvin nopeasti. Pisteet siitä!
- sen johdosta opiskellut Lukiolakia, -asetusta, Perustuslain yhdenvertaisuuspykälää ja Opetushallituksen kirjaamia Lukion opetussuunnitelman perusteita.
- päättänyt olla liukas luikku ja käyttää kaikki oveluuteni mm. imartelemalla (kohtuudella), keräämällä säälipisteitä (kohtuudella) ja sitten vetämällä tuon lakiosaamiseni peliin, jos muu ei auta.

24 kommenttia:

  1. Hyvin suunniteltu :) ei se kannatakaan ruveta heti ekaksi veteleen lakipykäliä pöytään. Ja ihanat huoneet pojilla... tuo kirjahylly on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, mä ajattelin pehmeää lähestymistapaa - olenhän mä kuitenkin niiden kollega ja yhteistyökumppani ja mitä vielä. Ei viiti polttaa siltoja takanaan ;-)

      Esikoinen maalasi tuon kirjashyllyn aikanaan itseään varten ja nyt oli jo kyllästynyt siihen "Testamenttasi" sen ja akkarinsa kuopukselle, luojan kiitos ei tarvinyt niitä ruveta siirtämään huoneesta toiseen!

      Poista
  2. Loistavasti valmistauduttu. Sä handlaat sen, mä tiedän! Mä olen täällä kaikki neljä peukkua pystyssä koko päivän, toivottavasti auttaa.
    Voi, mikä määrä lukemista, ihana. Taas muistui mieleen haave kirjastohuoneesta. Mulla olisi ehkä muuta kuin akkareita, mutta Silti, ihana on.
    Silmiin osui heti myös loistava retron oloinen kirjahylly ja verhot. Niin Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helmi, mäkin olen ihan positiivisella mielellä. Katsotaan!

      Meillä on ollut ennen ihan järkky määrä kirjoja mutta pikku hiljaa ollaan päästy niistä eroon. Mutta lasten huone on asian erikseen, niillä pitää olla mihin tarttua ;-)

      Poista
  3. Valmistautuminen on puolet taistelusta, hyvä sinä! Hengessä mukana, pysy tyynenä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen itse rauhallisuus ;-)

      Kiitos Mags, mulle merkkaa todella paljon, että olette hengessä mukana!

      Poista
  4. Ei niillä ole mitään jakoa koska taas osoitit sen perusteellisuutesi valmistautumisella ja uskonpa vastapuolen leirinkin tietävän että nyt ei ole vastassa mikään "yhdellä kädellä hoidettava tapaus" vaan nainen, joka tietää mistä puhuu (ja joka toisaankin on perillä asioista)
    Hyvä niin mutta nostanpa minäkin peukut pystyyn, jos en muun takia mutta kevät on tulossa ja ties kehen tuollakin reissulla törmää :D (joo - o, mulla on jo pitkään ollut sellainen etiäinen että tänä keväänä se teikäläisen elämä sitten pyörähtää ympäri).

    Minä kun luulin olevani innokas bloggaaja/netin käyttäjä mutta kilin kellit, naaraallahan näyttää olevan kaksi näyttöä sekä Helvetin Ämyri 2000 joten kesäpoikia tässä ollaan moisen arsenaalin rinnalla :P

    Hyvää keskiviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paimen, kiitos tsempeistä, mullakin on hyvä kutina tästä palaverista. Siitä romanssiasiasta nyt en tiedä ;-)

      Noi on esikoisen vehkeet ja tosi asiassa sillä on kolmaskin "näyttö" ts tv-ruutu kytketty tuohon myllyyn, mutta se jää just piiloon parven jalan taakse (jos väijyt alimman kuvan oikeaa laitaa näkyy siitä harmaa kaistale kahden näytön oikealla puolella...

      Samoin kivaa keskiviikkoa sinnekin!

      Poista
  5. Sulla on hyvät "aseet" mukana.
    Toivottavasti sujui ja meni hyvästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mä en tainnut antaa niille muuta mahdollisuutta kuin olla meidän puolella. Olo on auvoinen ja koen olevani hyvä äiti ja onnistuneeni oivallisesti! Huomenna lisää - ja kiitos myötäelämisestä, Arttorius!

      Poista
    2. Jee, paremmin ei varmasti olisi voinut mennäkään. Hyvä sinä ja koko perhe!

      Poista
    3. Huomenna lisää hyviä uutisia!

      Voittaja-olo!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Tiedätkö, olen ihan täpinöissäni. Kerrankin olin vakuuttava, rauhallinen, osaava ja esikoinen huolehti itkemispuolesta. Se aloittaa syksyllä lukion ja saa monenmoisia tukitoimia - mulla on i-h-a-n m-a-h-t-a-v-a o-l-o!!!

      Poista
    2. JEEEEEEEE!!!! Ihan LOISTAVAA!!!!

      Poista
    3. Eiks vaan olekin!?!

      Mä oon niiiiiin tyytyväinen!

      Poista
  7. Sä olet hyvin valmistautunut ja epäilemättä selvä- ja suorasanainen. Toivottavasti palaveri on mennyt hyvin ja jaksamista sulle kaiken kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taisin olla ja onnistua - esikoinen aloittaa lukion ensi syksynä ja opo auttaa kaikissa käänteissä. Joten hyvin meni ja olen ylpeä itsestäni. Nää ei ole mulle todellakaan helppoja paikkoja (mieluiten juoksisin karkuun ja kovaa, mutta kun kyse on omasta lapsesta, sitä vaan selviää...)

      Kiitos myötäelämisestä Kuningatar. Mitä sulle itellesi kuuluu!?!

      Poista
  8. Hyvä Marjaana! Ja kuten nähty, sinähän selviät ihan mistä tahansa :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -a, me taidettiin selvitä tästäkin!

      Mutta sais jo koettelemukset loppua ;-)

      Poista
  9. Mahtavaa, täällä kommenteissa oli jo vastaus valmiina miten palaverissa meni :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana