Keskinkertaista keskiviikkoa?

Eilen oli parempi päivä. Kuopuksen isä lupasi jäädyttää tapaamisjärjestelyjä koskevat muutokset ainakin kevään ajaksi ja lisäksi koittaa hoitaa pojalle alkukesäksi päivähoitopaikan, että saamme kesän kunnialla luovittua. Minä saan siis huokaista syksyyn saakka, ja jäin oikein miettimään, miksi nämä neuvottelutilanteet ovat minulle niin hankalia. Olen rajannut, etten puhu omista asioistani hänelle kuin silloin, kun se lasten asioita hoidettaessa on välttämätöntä. Lisäksi olen toivonut, että toimisimme suurimmaksi osaksi sähköpostitse. Sen muistin nyt, kun olemme viime aikoina jutelleet puhelimessa. Minä en osaa ilmaista itseäni niin, että tulisin kuulluksi. Sanat eivät jää muistiin eivätkä minnekään talteen. Kuopuksen isä unohtaa ollenkaan kuulleensa asioista. Minä turhaudun toistelemaan - ja siihen kovin tuttuun tunteeseen, että ei ymmärrä, kuule, muista. Niinpä palaamme kirjalliseen ilmaisuun, ei tässä muukaan auta.

Kuopus meni koulusta suoraan yhden iltapäiväkerhokaverinsa luo. Tämä oli heidän ensimmäinen tapaaminen vapaa-ajalla. Kaverin äiti ruokki kuopuksenkin ja pyysi myös minut kahville vähän myöhemmin. Tartuin kutsuun, koska hän on vast ikään eronnut oikein mukava nainen. Tiesin, että meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja että synkkaa hyvin. Oli varsin rattoisaa tutustua vähän paremmin ja vaihtaa kuulumisia. Pojat saivat leikkiä vielä sen ajan. Poika on kuopusta vuoden vanhempi ja hänellä on kuopusta vuotta nuorempi pikku veli. Kaikilla kolmella synkkasi todella hyvin. Tämä ei taatusti jää viimeiseksi vierailuksi. Toivottavasti ei meidän aikuistenkaan osalta.

Esikoisen valtakuntaa...

Kuvat ovat kuopuksen ja esikoisen huoneista. Saimme projektimme valmiiksi (hallelujaa!) ja molemmista tuli oikein toimivat ja viihtyisätkin myös. Suuri urakka siis kannatti!

...ja tässä se "päämaja".

***

Saa nähdä millainen tästä päivästä tulee. Pitäkää peukkuja, tänään on nimittäin se esikoisen lukiopalaveri!

Ei minua ainakaan valmistautumisen puutteesta voi syyttää: 

- olen kirjoittanut Aluehallintoviraston lakimiehelle ja kysynyt laillista asemamme neuvotteluissa. Sain tolkun vastauksenkin ja vieläpä hyvin nopeasti. Pisteet siitä!

- sen johdosta opiskellut Lukiolakia, -asetusta, Perustuslain yhdenvertaisuuspykälää ja Opetushallituksen kirjaamia Lukion opetussuunnitelman perusteita.

- päättänyt olla liukas luikku ja käyttää kaikki oveluuteni mm. imartelemalla (kohtuudella), keräämällä säälipisteitä (kohtuudella) ja sitten vetämällä tuon lakiosaamiseni peliin, jos muu ei auta.