Hyviä merkkejä ilmassa

Jo eilisaamu oli mainio. Kuopus heräsi kellonsoittoon ja ehti piiloutua minun sänkyyni ennen kun aamupalan laitosta ennätin tervehtimään. Peittoni alle oli kömpinyt hyväntuulinen poika jonka sitten "löysin". Ennätin juuri ajatella miten onnekas olen, kun heräämiset sujuvat ja todella harvoin tarvitsee takuta sängystä nousemisen tai aamuhommien kanssa. Ei oikeastaan ikinä, kun tarkemmin ajattelen. Sitten kuopus jo tokaisikin velmu ilme naamallaan: "Äiti mä en haluu mennä tänään kouluun!" No mikset, kysäisin. "Mä haluan järjestellä mun levyhyllyä." Jestas että taas repesin. "Mistä tuo tuli?" Kuulemma Timo Parvelan Ella ja Paterock -äänikirjasta. Piristi kummasti aamua, jolloin jo jännitin esikoisen lukiopalaveria.

Mikään, ei mikään voita nukkuvan lapsen kauneutta

Mutta se meni hyvin! Yläasteen opoa ja tämänhetkistä lapsetonta empatiakyvytöntä luokanohjaajaa lukuunottamatta (joille siis sanomme helpottuneet hyvästit tänä keväänä) sekä terveydenhoitaja, yläaste-lukion rehtori sekä avainasemassa oleva lukion opinto-ohjaaja olivat ymmärtäväisiä ja joustavia. En tosin tainnut antaa heille muuta mahdollisuutta. Olin hyvin valmistautunut, rauhallinen, vakuuttava ja tietoinen oikeuksistamme. Näyttää siltä, että rehtori tekee tarvittavat päätökset ja uusi opo auttaa sitten esikoista oman opintosuunnitelman teossa. Oli ymmärtäväinen, ihana ja avulias, esitti hyviä kysymyksiä esikoiselle ja sai myös tarvitsemansa vastaukset. Kiitin häntä oivallisesta asenteesta palaverin jälkeen ja nyt minulla on voittajaolo. Leijonaäiti! Eiköhän tämä tästä! Kotiin päästyämme katsoimme puolivälieräottelun lopun ja Suomen voitto Venäjästä kruunasi mahtavan oloni. Nyt on hyviä merkkejä ilmassa!

Myös kuopuksen verikokeiden tulokset tulivat eikä niissä ole viitteitä reumaattisesta tulehduksesta. Magneettikuvausajankin saimme. Se on 5.3. ja kuopuksen isä lupasi ottaa kopin ja viedä pojan sinne. Jos kuopus ei itse ilmaise, että haluaisi/tarvitsisi minua operaatiossa, tartun tarjoukseen ja annan isän hoitaa homman. Onneksi uutiset olivat hyviä ja asiat rullaavat (kuopuksen jalka on oireeton ilman minkään valtakunnan lääkitystä) koska muuten viikko on ollut aivan kaamea altistusmielessä. Joka päivälle on osunut palaveri enemmän tai vähemmän huonossa paikassa ja illat olen lojunut lämpöpeiton alla. Onneksi tänään iltavuoron jälkeen alkaa pieni lomanen. Menen seuraavan kerran töihin vasta keskiviikkona. Kuopus lähtee silloin hiihtolomailemaan isänsä kanssa ja palaa vasta sunnuntaina. Esikoinenkin käy jossain välissä mummilla, joten saan olla ihan yksin. Mutta sitä ennen lomailemme porukalla.

***

Jos pari päivää sitten räplättiin etupuolta, nyt siirryttiin sitten toiselle puolelle. Takapuolelle. Taisi kankku vähän paistaa: "Äiti sun pitäis ostaa isommat kalsarit kun sun pylly ei mahdu noihin!" Jaa niin kuin lasten ja humalaisten suustako se totuus tuli vai miten?