Sivut


torstai 20. helmikuuta 2014

Hyviä merkkejä ilmassa

Jo eilisaamu oli mainio. Kuopus heräsi kellonsoittoon ja ehti piiloutua minun sänkyyni ennen kun aamupalan laitosta ennätin tervehtimään. Peittoni alle oli kömpinyt hyväntuulinen poika jonka sitten "löysin". Ennätin juuri ajatella miten onnekas olen, kun heräämiset sujuvat ja todella harvoin tarvitsee takuta sängystä nousemisen tai aamuhommien kanssa. Ei oikeastaan ikinä, kun tarkemmin ajattelen. Sitten kuopus jo tokaisikin velmu ilme naamallaan: "Äiti mä en haluu mennä tänään kouluun!" No mikset, kysäisin. "Mä haluan järjestellä mun levyhyllyä." Jestas että taas repesin. "Mistä tuo tuli?" Kuulemma Timo Parvelan Ella ja Paterock -äänikirjasta. Piristi kummasti aamua, jolloin jo jännitin esikoisen lukiopalaveria.


Mikään, ei mikään voita nukkuvan lapsen kauneutta


Mutta se meni hyvin! Yläasteen opoa ja tämänhetkistä lapsetonta empatiakyvytöntä luokanohjaajaa lukuunottamatta (joille siis sanomme helpottuneet hyvästit tänä keväänä) sekä terveydenhoitaja, yläaste-lukion rehtori sekä avainasemassa oleva lukion opinto-ohjaaja olivat ymmärtäväisiä ja joustavia. En tosin tainnut antaa heille muuta mahdollisuutta. Olin hyvin valmistautunut, rauhallinen, vakuuttava ja tietoinen oikeuksistamme. Näyttää siltä, että rehtori tekee tarvittavat päätökset ja uusi opo auttaa sitten esikoista oman opintosuunnitelman teossa. Oli ymmärtäväinen, ihana ja avulias, esitti hyviä kysymyksiä esikoiselle ja sai myös tarvitsemansa vastaukset. Kiitin häntä oivallisesta asenteesta palaverin jälkeen ja nyt minulla on voittajaolo. Leijonaäiti! Eiköhän tämä tästä! Kotiin päästyämme katsoimme puolivälieräottelun lopun ja Suomen voitto Venäjästä kruunasi mahtavan oloni. Nyt on hyviä merkkejä ilmassa!

Myös kuopuksen verikokeiden tulokset tulivat eikä niissä ole viitteitä reumaattisesta tulehduksesta. Magneettikuvausajankin saimme. Se on 5.3. ja kuopuksen isä lupasi ottaa kopin ja viedä pojan sinne. Jos kuopus ei itse ilmaise, että haluaisi/tarvitsisi minua operaatiossa, tartun tarjoukseen ja annan isän hoitaa homman. Onneksi uutiset olivat hyviä ja asiat rullaavat (kuopuksen jalka on oireeton ilman minkään valtakunnan lääkitystä) koska muuten viikko on ollut aivan kaamea altistusmielessä. Joka päivälle on osunut palaveri enemmän tai vähemmän huonossa paikassa ja illat olen lojunut lämpöpeiton alla. Onneksi tänään iltavuoron jälkeen alkaa pieni lomanen. Menen seuraavan kerran töihin vasta keskiviikkona. Kuopus lähtee silloin hiihtolomailemaan isänsä kanssa ja palaa vasta sunnuntaina. Esikoinenkin käy jossain välissä mummilla, joten saan olla ihan yksin. Mutta sitä ennen lomailemme porukalla.


***

Jos pari päivää sitten räplättiin etupuolta, nyt siirryttiin sitten toiselle puolelle. Takapuolelle. Taisi kankku vähän paistaa: "Äiti sun pitäis ostaa isommat kalsarit kun sun pylly ei mahdu noihin!" Jaa niin kuin lasten ja humalaisten suustako se totuus tuli vai miten?

21 kommenttia:

  1. Kyllä jännitti lukiotapaamisenne.
    Hienoa, että onnistui.

    Hauskaa merkkipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muakin, mutta on ihan mahtava olo nyt!

      Ja kiitos <3

      Poista
  2. Allekirjoitan tuon kuvatekstin :)
    Mahtavaa, että se sujui hyvin, se palaveri! Pitikö sun vetää niitä lakipykäliä, vai pääsitkö kilteillä konsteilla niiden empatiakyvyttömien kanssa? Hassua, että kanittajat on niitä, joille asia ei oikeastaan edes kuulu jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, mä oikein mietin, että mitä ne edes teki ko. palaverissa. No, olivat hyvä muistutus mulle, että asiat voi sujua siitä huolimatta vaikka joku koittaa lyödä kapuloita rattaisiin.

      Mä ujutin ne lait aika ovelasti siinä kohtaa, kun vielä epäröitiin, että onnistuukohan. Sanoin, että kun olin itekin ymämälläni, niin kysyin neuvoa Aluehallintoviraston lakimiehelta (Avi toimii aina hyvänä pelotteena koska sinne valitetaan jos tulee huonosti kohdelluksi ;-) - ja kerroin, että se lakimies mainitsi lukiolain ja -asetuksen pykälät joista meille voi olla apua. Siis koko porukalle, ajoin koko ajan asiaa yhteisenä, en niin, että me oltais oltu vastapuolella ja ne toisella. Ei kai sellaista voi tyrmätä joka naiivina olettaa, että kaikki on hyväntahtoisia ja mukavia ihmisiä ja haluaa parasta sen pojalle. Kiero minä!

      Poista
  3. Jihuu, hieno juttu teille kaikille! Ehkä ne empatiakyvyttömätkin sai nyt mietittävää?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon niin! Musta oli "hienoa" että mä pystyin olemaan asiallinen ja kertomaan vakavistakin ongelmista itkemättä, ja sitten esikoinen repes jossain vaiheessa itkemään - se oli mahtava tehokeino vaikkei tietty ollut suunniteltu. Näkivätpähän, ettei kyse ole siitä, ettei se haluaisi tulla kouluun vaan siitä ettei se aina pysty.

      Mulla on voittajaolo!

      Poista
  4. Nukkuva lapsi on tosiaankin suloinen otus. Tuhiseva, pehmeä, lämmin ja niin viaton ♥

    Mulle sanoi kanssa aikanaan Nuorimmaisen kaveri leikkimässä ollessaan että "sulla on kyllä paljon isompi pylly kuin meidän äidillä". Parasta tässä oli se, että se sanoi sen niin silmät loistaen ja ihaillen, ettei mitää rajaa.. :-D

    Palaveri meni hienosti, illalla kävinkin jo pikavastauksen katsomassa. Mietin monesti päivän aikana teitä (mulla kun ei ole muuta kun aikaa). Huomaatko, kaikki järjestyy, pikkuhiljaa, pala palalta. Vielä viikko sitten ei siltä tuntunut..

    Tulee kevät ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on jännä tää blogiyhteisö, mäkin ajattelen monia teistä pitkin päivää vaikkei edes tunneta ;-) Aika ihanaa!

      Tuo lukioasia tosiaan taitaa kääntyä parhain päin ja olen siitä ihan äärettömän iloinen. Vastoinkäymisiä on ollut ihan riittämiin, mutta josko nyt tosiaan kirkastuisi? Loma ainakin auttaa.

      Ihana tuo nuorimmaisen kaverin kommentti! Meilläkin kuopus ihailee mun tissejä ja välillä toteaa, että sulla on kyllä äiti maailman isoimmat tissit (vaikken todellakaan ole edes mitenkään erityisen rintava muiden mittapuulla ;-)

      Poista
    2. Hih, on ne mainioita nuo kakrut ♥

      Poista
    3. Lasten suusta... vai miten se meni ;-)

      Poista
  5. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Hienoa!

    Ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todellakin näin!

      Mä niin rakastan nukkuvia lapsia. Räpsin varmaan 20 kuvaa toissa iltana. Nuuh!

      Poista
  6. Olipa kiva lukea hyviä uutisia! Leijonaäiti tosiaan olet :) ja nyt saat ainakin hetken huokaista. Paremmat ajat on tulossa, uskotaan näin!

    VastaaPoista
  7. Hienoa, että on hyviä uutisia! :)
    Kyllä, jokaisella pilvellä on se hopeareuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin!

      Ja sun vapaa senkun lähestyy!!!

      Poista
  8. Musta tuntuu, että sulla olisi jotain sanottavaa täällä. Viisasta sanottavaa:

    http://kasvuntarinoita.blogspot.fi/2014/05/sangen-korkean-tyomoraalin-kuolinkorina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, aika rankka kirjoitus! Mun pitää tutustua tähän blogiin vähän tarkemmin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana