Sivut


maanantai 13. tammikuuta 2014

Sunnuntai-angstia ja annos herkkua

Minä jäin oikein pohtimaan, kun luin pariinkin otteeseen viikonlopun aikana Nolliksen blogista "siitä sunnuntaifiiliksestä". Tiedättekö te mitä se tarkoittaa? Minulle ainakin on kovin tuttu se tunne, ettei oikein enää osaa nauttia vapaapäivästä, kun tietää, että seuraavana päivänä jo arki alkaa. Sellainen jäytävä ahdistus, alakulokin. Tai sellainen se minulla oli - silloin kun sitä oli. Muistan hyvin kouluaikana, että seuraavan päivän läksyt piti tehdä jollei jo ollut niitä fiksuna aiemmin älynnyt. Se jos mikä latisti vapaapäivän tunnelmaa. Pahinta oli, jos piti jo lukea kokeisiin. Aikuisiälläkin oli sellaista epämääräistä sunnuntai-angstia, joka ikävällä tavalla lyhensi nautinnollista viikonloppua. Nyt älysin, että kyseisestä tunteesta ei ole kyllä jäljellä enää hiventäkään. Mitä ihmettä? Minne se on kadonnut? Ja ennen kaikkea milloin?

Sunnuntai on minulle toki nykyäänkin se viimeinen vapaa ennen arjen alkua, usein siivouspäivä (siitä syystä, että kuopus on joka toinen viikonloppu isällään eikä muuna päivänä pääse osallistumaan siivoamiseen). Toisinaan lenkkeilypäivä, Essollakäyntipäivä ja aika usein vain ihan pelkkä kotonavetelehtimispäivä. Mutta sitä ahdistusta ei enää ole. Ihan mahtavaa! Liekö sillä jotain tekemistä sen kanssa, että minulle riittää aivan mainiosti kaksi vapaapäivää poikien kanssa kotona ja välillä jo toivonkin arjen alkavan, töiden ja koulun. Muistan tosin angstin kadonneen jo silloin, kun olimme vielä kuopuksen isän kanssa yhdessä. Meillä oli yhteistä aikaa niin vähän, että todella ahdistuin sen puutteesta. Usein kuitenkin sunnuntaisin oli perhepäivä, joten liekö ahdistus väistynyt siksi?  Ei siis niin pahaa ettei jotain hyvääkin.





Eilen oli joka tapauksessa mukava sunnuntai. Äitini ja hänen miehensä kävivät kahvilla ja tarkoitus oli värkätä joulun jämäpipareista kerrosjälkkäri. Siihen tuli piparimurskaa, maustettua rahkaa ja vaniljakastiketta. Nam! Kuopus, joka on intomielinen MasterChef Australia -fani, ilmoitti haluavansa opetella kokkaamaan. Niinpä otin hänet mukaan jälkkärin tekoon. Poikahan oli ihan intopiukeana ja halusi vielä kattaa ja koristella pöydänkin. Täytyisi ihan selvästi enemmänkin aktivoitua tällä saralla. Huomaan, että esikoinen ja kuopus ovat olleet tässäkin asiassa eriarvoisessa asemassa. Esikoinen minun oli pakko valjastaa käyttöön keittiössä kun olimme kahden eikä hän viihtynyt itsekseen. Nythän se taikoo vaikka mitä ihmeellisyyksiä kun innostus sitten iltapäiväkerhon kokkituntien kautta vielä tiukempaan istutettiin. Kuopus on pidetty loitolla keittiöstä satunnaisia piparinleipomissessioita lukuunottamatta. Koitan muistaa parantaa tapani!

12 kommenttia:

  1. Siis mulla on usein sunnuntaiangsti sairaslomallakin... mutta olenhan ihan pro kaikessa angstaamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiskohan siitä pitää jotain kursseja - sä voisit prona kurssittaa muita ;-)

      Poista
  2. Kohta sinut poistettaan keittiöhommista , näin on .. . Marjaana tuntuu, ettet ole huomannut blogissani sinulle on jotakin .... Katso vaan ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nappasin sen kirjasuosituspalkinnon, tuolla se on sivupalkissa ;-)

      Sitä mä vähän ajan takaakin, että opetan nää laittamaan ruokaa ja hoitamaan muutkin kotihommat niin kohta voin vaan loikoilla sohvalla ja lueskella! Jeee!

      Poista
  3. Hmmm...pitäisköhän tästä ilmoittaa johonkin lapsityövoimavaltuutetulle? Tosin, samalla jään kiinni itsekin. Tästä asiasta mä voisin paasata kolme tuntia ja kolmen lapsen verran! Ja todellakin, mä saan nykyään aika ihanan usein maata siellä sohvalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama pyrkimys! Mutta totta puhuen se vaatii valtavasti viitseliäisyyttä ottaa lapset oikeasti mukaan hommiin. Niin paljon nopeammin ja siistimmin hommat hoitaisi itsekseen. Hatunnosto sulle!

      Poista
  4. Joka kerta kun yritän kommentoida tänne jotain, häviää mun kommentit kuin tuhka tuuleen. =( No jospa nyt onnistuisi!
    Mulle sunnuntai- ja maanantaiangstit on ihan vieraita lähinnä siksi kun melkein aina olen ollut sellaisissa työpaikoissa missä töitä ja vapaapäiviä on ihan tasapuolisesti kaikkina viikonpäivinä. Angsteilen sitten ihan omia aikojani.. =)
    Me kokkaillaan toisinaan tenavan kanssa mutta välillä se on ihan liian hermoja raastavaa hommaa. Nyt neiti on innostunut siivoamisesta ja aamulla ekana kysyy voiko kastella rätin että pääsee pyyhkimään. =D Hyvä niin... tulee pyyhittyä semmoisetkin paikat mihin itsellä ei kävisi mielessä edes koskea!
    Niin ja minäkin vedin herneen nenään siitä Variksen lastensairaalajutusta. Ja siitä että koko lastensairaalaa varten ylipäätään pitää järjestää kansalaiskeräys samalla kun vaikka jonkun pressalinnan remppaamiseen kyllä riittää varoja. =( Mutta siitä huolimatta osallistuttiin keräykseen, aikuiset saivat tänä vuonna joululahjaksi kortin jossa kerrottiin joululahjabudjetin menneen keräykseen. Hyvä mieli siitä tuli joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  5. Onpa kurjaa, että sun kommentit katoaa! Koska luen niitä mielelläni - ihanaa, että olet palannut. (Mä muuten joskus kun blogger jumittaa, niin copy+c:llä varmistan, että kirjoittamani voin sitten koittaa liittää kommenttikenttään uudelleen jos hukkuu...)

    Meilläkin oli kausi kun kuopus halusi heilua rätin kanssa mutta nykyisin se lähinnä inhoaa siivouspäiviä. Eilisestä aiheesta muuten vielä, että mä syön kest talvet antihistamiinia tähän altistukseen eikä mulle ole ollut siitä mitään haittaa.

    Jotenkin mulle ei ole tullut mieleen osallistua tohon keräykseen - hmmm, onpa vahva defenssi, kun olen tosiaan samaa mieltä sun kanssa, että se pitäisi kyllä rahoittaa verovaroilla. Toisaalta mun rahavarat on aika niukat tän puolipäiväisen työnteon takia.

    VastaaPoista
  6. Ooooh mitä jälkkäriherkkua, melkein nuolen näyttöä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se OLI hyvää, ja tosi yksinkertainen tehsä, ainekset vaan kerroksittain kuppiin ja lusikoimaan!

      Poista
    2. Joudun ehkä vaan nuolemaan näyttöä kun se läskiryhmä alkoi :D

      Poista
    3. Se alkoi jo ... voi kökkö! No, täältä vertaistukea, mäkin kevennän. Tekisi julmetusti mieli puputtaa jotain ja olen käynyt kauppaa itseni kanssa: jos otan jotain, se olkoon avocado ja viinirypäleitä. Nih. En ole vielä sortunut ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana