Kenguruiden korttikerho

Esikoinen oli tehnyt elämänkatsomustiedon tunnilla Ylen arvotestin, jonka tuloksena hänet luokiteltiin eläimeksi. Sama testi tuli kuulemma minunkin tehdä ja aika kettuja olemme molemmat. Yksilökeskeisiä arvoliberaaleja. Tuota etsiskellesäsni löysin muitakin saman aihepiirin huvituksia. Hesarin Mikä eläin olet -testissä olin kyhmyjoutsen: parisuhde-, perhe- ja kotikeskeinen laiskiainen. No se nyt ainakin pitää paikkansa. Samaisen lehden luokkakoneen tulos vähän yllätti: olen kuulemma asiantuntija ja kulttuuriselta luokaltani eliittiä. No eipä siihen kummoista sitten näemmä tarvita... Itse arvelin kuuluvani pikemminkin alempaan keskiluokkaan.

Sunnuntaina emme tosiaankaan kärsineet angstista vaan kulutimme aikaa pelaamalla kaappien kätköistä löytyneitä lautapeleja. Kuopus kaiveli omansa ja sieltähän löytyi vaikka mitä niiden esikoisen kanssa jo aiemmin löydettyjen lisäksi: Kaappaa kenguru, Lasten Alias, Maaginen labyrintti. Kokeilimme noita kaikkia ja hyvin toimii kolmisin. Olen kaivannut sellaisia aktiviteetteja joita voisimme kaikki yhdessä harrastaa. Kun tuo poikien ikäero on niin suuri (7,5v), ei heillä luontevasti paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ole ollut. No nyt on. Kenguruklaani jäi pelisessiomme jälkeen pöytään ja kuopus teki niistä asetelman. Kun koitin siirtää niitä iltapalan alta pois kuului kaamea huuto: "Ei, ei äiti, niitten kerho kokoontuu kello kahteentoista asti, et sä voi ottaa niitä!" Minä nukahdin ennen puolta yötä joten sinne jäivät turisemaan.

Eilisaamu olikin sitten taas talviautoilun taidonnäyte. Tässä kohtaa pyydän kohteliaimmin kaikkia lukijakuntaani kuuluvia poliiseja - myös niitä vanhempainvapaalla olevia - ystävävällisesti painamaan oikeassa yläkulmassa olevaa rastin kuvaa. Minun vanha rouvaniherrani ei pidä pakkasista. Ei sillä, en minäkään, mutta minä osaan käyttäytyä. Tuo ei. Ei riitä, että lämmityslaite lakkasi puhaltamasta lämmintä ilmaa syksyllä. Kylmää kyllä tulee ja sillä sekä puolipeitteen ja sisätilanlämmittimen säästeliäällä käytöllä olen saanut ikkunat pidettyä osapuilleen huuruttomina. Näin edelleen, mutta nyt kuskinpuoleinen etuovi jäätyi auki-asentoon. Tai siis saa sen kiinni, mutta se ei pysy ilman, että pidän kädellä kahvasta.

Joku saattaa vanhastaan muistaa, että samaa vikaa on ollut ennenkin. Se vielä menisi, mutta kun vilkkuni ei edelleenkään toimi vasemmalle mentäessä kunnolla. Joudun siis pitämään sitä koko sen ajan kädellä alhaalla kun haluan ilmaista kääntymishalukkuuteni. Olen kehittynyt tässä jo aika näppäräksi. Mutta nyt haastetta on tuplasti: kun vasen käteni on kiinni oven rivassa käy vilkuttaminen hankalaksi. Se onnistuu niin, että ujutan oikean käteni ratin välistä vilkulle. Olen silti katsonut parhaaksi lakata vilkuttamasta siinä vaiheessa, kun pitää kääntää rattia. Suunnittelimme tosin reitin kotoamme kirjastolle niin, että en kääntyisi kuin oikealle. Se on mahdollista, mutta tulisi sellainen 6-8 km:n lisäkeikka. Gnjääh, loppuis jo nää pakkaset!