Sivut

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Epäturvallinen kalliomynthon

Viikonloppua on vietetty juuri niin kuin tarkoitus oli. Perjantai tosiaan meni pienen ihokkaan kanssa kiehnätessä. Loma ja uudenvuoden valvomiset on näemmä saaneet unirytmin sekaisin, ja kun kuopus oli hereillä sängyssään vielä puoli kahdeltatoista illalla (tämä on aivan tavatonta meillä, nukkumaanmenoaika on normaalisti kahdeksalta) päätin tehdä siskonpetin. Se on ihanaa, kun sitä harrastaa riittävän harvoin. Olen usein kertonut, että arvostan omaa untani niin, että kumpikaan lapsista ei ole saanut kokea sitä vieressä nukkumisen luksusta juuri koskaan. Aika pian vauvan tuhina ja ähinäkin herätteli minua niin, että päätyivät oven toiselle puolelle nukkumaan. Puhumattakaan, että olisin saanut unta joka suuntaan raajoinensa ulottuvan kieriskelevän leikki-ikäisen kanssa. Hyvät on unenlahjat muuten molemmilla, ja taito nukahtaa itsekseen. Itsekäs äiti on ne siihen opettanut.

Sivuraiteille mentiin... Niin, ajauduin nukkumaan kuopuksen viereen, ja vaikka uni ei ole niin hyvää kuin omassa sängyssä, on se välillä kyllä ihan herkkua, kun (aika) pienet kädet kietoutuvat kaulan ympärille. Päätöksen kruunasi se, kun kuopus yhdentoista aikoihin sanoi, että hänellä on "epäturvallinen olo aina välillä toisessa kodissa". Juttelimme asiasta, ja luulen, että syynä oli vuoden vaihteessa ollut muutto. Totta kai tällaiset suuret muutokset tuntuvat pienen pojan mielessä. Valehtelisin jos väittäisin, ettei mielessä käynyt "onneksi se on nyt kotona", mutta sitten kysyin, onko sulla täällä turvallinen olo. "Ei, kun epäturvallinen." Auts. Tätä on sitten vähän juteltu, koitettu purkaa ja ennen kaikkea oltu sylikkäin, edelleen. Onneksi oli kaikki pakollinen hoidettuna ja olen saattanut keskittyä vain olemiseen. Ruoankin pidin simppelinä ja nopeana - ja jälkkäriksi oli lohtujäätelöä - , ja siivoamisen siirsin suosiolla maanantaille. Tilanteen mukaan mennään. Tätä se äitiys/vanhemmuus välillä on.


Vähän iloa ja makeutta elämään!


Lauantain lötköilyyn kuului tietysti sauna ja Avara Luonto. Tällä kertaa minulla oli taas se ihana kommentaattori kotosalla. "Oliko tuo kalliomynthon?" (Kalliopython, suom. huom.) Hilpeyttä herättivät myös keltapääkaljukas ja pensselisetäsika. Ja urosnorsu, jolla oli kärsä molemmissa päissä. Hmmm.


***

Pitkästä aikaa hullu hakusana, jolla tänne on tultu: porin ässät kudotut villasukat.

Voin vaikka vannoa, etten ole kirjoittanut sanaakaan Porin Ässistä täällä!!!

18 kommenttia:

  1. Mä kans kuulin Isomman tuhinat jopa korvatulppien läpi (korvienvälituhinaa se oli), joten Isompi siirrettiin omaan huoneeseensa 4 kk iässä. Siellä kävin kerran yössä imettämässä, mutta muuten nukuin kuin pensselisika. Koko perheen elämänlaatu parani kummasti, josta syystä perhepetejä harrastavia ällistelenkin suuresti. Tai sitten heillä on jättisuuret sängyt.

    Onneksi huominen on vielä vapaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nautin niin tästä vapaasta kans. Ja ens viikko on lyhyt myös ;-)

      Mä jo esikoisen kanssa huomasin, ettei vierekkäin tai edes lähellä nukkuminen ole mun juttuni. Uni on tosiaan niin herkkää - tai sitten niitä korvienvälituhinoita - että heräsin jokaiseen inahdukseen ja käännähdykseenkin. Sitten kun siirsin toiseen huoneeseen, heräsin vaan kun oli oikeasti tarvis. Samaa hyvää linjaa jatkoin sitten kuopuksenkin kanssa aika pian.

      Leppoisia vapaita!

      Poista
  2. Voi voi, onkohan se nyt löytänyt Porin Ässien logon kutomaohjeita mistään...?
    Mie en kanskaan oo osannu koskaan nukkua lasten kans, kuopus varsinkin oli pienempänä omassa sängyssäänkin mitenpäin sattuu. Lähinnä kuitenkin pelkäsin, että ne jää mun alle tai muuta vastaavaa. Aina imetinkin istuallaan - tosin se oli jo anatomisista syistä välttämätöntä. Esikoinen sanoi heti, kun oppi puhumaan, että "Pois!" nukuttamasta, kun se halusi nukahtaa yksin omassa rauhassa.

    Mutta sie osaat kyllä hienosti luotsata keskusteluita sen lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, meillä on hyvä keskusteluyhteys ainakin tän nuoremman kans. Esikoinen on sellainen paukapää että ei ihan yhtä hyvin onnisut, mutta senkin kanssa toimii, kun lähtee hänen tarpeistaan ja aloitteestaan. Kuopus taas on aina ollut tosi hyvä sanoittamaan tunteitaan (ikäisekseen) joten on ollut helppoa jutella. Eilen sain kaivettua sen verran, että taitaa johtua tämänkin tunne hänen herkästä mielenlaadustaan. Juttelimme sitten siitä.

      Mä en jostain syytä pelännyt ollenkaan, että vierähtäisin lapsen päällen, ehkä, kun nukuin niin kevyttä unta. Mutta se tuhina ja veuhtominen, ei tullut mun unistani mitään. Jokainen tavallaan, tää oli mun tapa ja hyviä niistä tuli. Niinkuin taisi sunkin lapsista tulla, kun osasi itse kertoa milloin haluaa ja pystyy nukahtamaan itsekseen. Siitä muuten sanotaan, että on perusturva kunnossa, kun siihen pystyy varhaisessa vaiheessa, joten onneksi olkoon ;-)

      Poista
  3. Voi, mitä ihania eläimiä! Kuopus on kyllä niin mainio.
    Lasten luonteet on kyllä hauska juttu. Miten kolmesta lapsesta, jotka ovat eläneet kuitenkin samaa elämää samojen vanhempien kanssa, voi tulla niin kertakaikkiaan erilaisia? Välillä tuntuu uskomattomalta, kun seuraa tyttöjä, jotka ovat kuin yö ja päivä. Vaan luonne, syntymäaika ja kaikki muuhan se painaa, ei välttämättä elinolot ja kasvatus....
    Ihanaa, että sä juttelet niiden kanssa!! Meillä Keskimmäisen kanssa asiat hoidetaan kirjoittamalla. Kasvotusten neidin kanssa ei tule kuin sutta. Se ei vaan Pysty. Mutta hyvä kun pystyy edes kirjoittamalla. Vaihtoehto se on sekin.
    Siskonpeti, oih <3 (miksi se muuten on Siskonpeti? Miksei veljen?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, hyvä kysymys, miksi se on siskonpeti? Liittyyköhän homofobisiin stereotypioihin? Nukuttiin toinenkin yö sitten siinä, kun oli kerran valmiiksi laitettuna. Ja mä olin jotenkin niin poikki, että halusin päästä vaaka-asentoon heti, kun kuopuskin meni. Torkuin jo ennen sitä ;-)

      Sä voit ihmetellä ja päivitellä tota erilaisuutta (joka ON merkillistä), mun lapsilla on eri isät, joten ei onnistu. Hyvin erilaisia ovat nämäkin, kuopus on lehmänhermoinen leppoisa otus jota ei kyllä saa hevillä hermostumaan tai hetkautettua muutenkaan. Esikoinen taas on tulta ja tappuraa, samanlainen jääräpää kun mä, joten meidän keskustelut ja riidat onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Mä taannun teinin tasolle välillä ja olen tosi ylpä itsestäni... Molempien on pakko saada viimeinen sana jne. Just tossa puhuttiin, että opetusluvilla kortin ajaminen olisi paljon halvempaa sitten kun aika koittaa, mutta ei meistä ole siihen. Musta opettamaan ja esikoisesta ottamaan multa neuvoja vastaan...

      Esikoisenkin kanssa voi jutella kun se lähtee sen omista lähtökohdista ja tarpeesta ja koen, että kaikesta huolimatta mulla on hyvä yhteys molempien kanssa. Mä en tiedä miten pärjäisin tyttöjen kans - nostan sulle hattua ja korkealle!

      Poista
  4. Hmm... Esikoiseni oppi (minä laitoin) omaan huoneeseen omaan sänkyyn 8 tunnin unille 3 kuukauden iästä saakka! Ja höh, kuopus herätti 2-vuotiaaksi asti joka yö... Kyllä sen jälkeen on saanut nukkuakin onneksi.

    -Aviksen vakiseuraajana, pensselisika minutkin sai mietteisiin - onko juuri noista kongolaisista sioista siis vedetty siankarvapensseliin ne karvat... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin ihan samaa pensselisikojen kohdalla. Ja hammasharjoja (yäk). jotkut hörhöhammasharjathan tehdään muovin sijasta siansuortuvista. Kääk, mä en sellaista suuhuni pistäisi.

      Lapset on varmaan tossa nukkumisasiassakin erilaisia. Mulle on sattunut siinä suhteessa hyvät mallikappaleet, että eivät ole vaatineet vieressänukuttamista kun se mulle on niin hankalaa. Arvostan edelleenkin liikaa omaa untani.

      Poista
  5. Mä en nyt näin lapsettomana osaa oikein sanoa mitään mutta toivoisin että - alan ihmisiä kun olet - että tekisit noista Kuopuksen lausahduksista kirjan sillä se jos mikä olisi loistavaa luettavaa! Ajatteles miten monta lentävää lausetta jäisi suomenkielen historiaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen suunnitellut kirjaavani ne ylös johonkin kauniiseen kirjaan kuopusta itseään varten. Onneksi ne ovat helposti löydettävissä täältä blogista oman otsikkonsa alla ;-)

      Poista
  6. Ihanaa, että pystyt tuolloin nukkumaan lasten vieressä, kun he sitä selvästi tarvitsevat. Meillähän on nukuttu perhepedissä välillä pitkiäkin aikoja ja vieläkin on välillä öitä, että joku pojista on mun vieressä, kun isä nukkuu heidän sängyssään. Poikia ei häiritse äidin kuorsaaminen kuten isää ja tietysti Ekakin käy välillä nukkumassa samassa sängyssä mun kanssa.
    Varmasti muutolla on ollut merkitystä lapsen turvallisuuden tunteeseen ja ehkä se vaikutti vielä myös täällä toisessa kodissa. Lapsen aivoitukset ovat niin merkillisiä. Ehkä hän ajattelee, että jos tekin muutatte, niin missä se turva sitten on. Ja paluu pitkältä lomalta ei sekään ole heti aina niin helppoa. Onneksi on arki alkamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, Sari, kiitos! Olen koittanut rauhoittaa olemisen täksi viikonlopuksi ja onnistunutkin siinä. Ja ollut kuopusta varten. Taitaa olla jo parempi olo. Totta kai isot muutokset vaikuttavat, vaikkei lapsi itse sitä tunnistaisikaan. Ja olihan tuo aika pitkä aika olla kotoa pois noin ylipäätäänkin. Lisäksi kohta alkaa taas koulu pitkän tauon jälkeen. Onhan tässä syitä olla vähän turvaton.

      Teidän meininki kuulostaa paljon joustavammaltat kuin meillä - ja hauskalta myös. Ehkä mun on tän yksinhuoltajuudenkin takia pakko pitää huolta omista unistani. Mutta toki joustoa löytyy kun todellinen tarve on!

      Poista
  7. Otsikon nähdessäni mietin, että mitähän nyt... :D
    Ihanaa, olet halunnut säilyttää omat yöunesi.
    Näin lapsettomana nimittäin salaa pyörittelen silmiäni kuunnellessani näitä perhepeti-juttuja, joissa sitten kukaan ei nuku kunnolla. Minä olisin varmaan tehnyt myös noin, omaan sänkyyn vaan kylmän viileästi. Vaan sillä saa varmaan nykyään huonon äidin leiman otsaansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten mä vasta huono äiti olisin, jos väsyttäisin itseni ihan henkihieveriin. Sitä valvominen nimittäin todellakin tekee, joten ehkä tää onkin hyvien äitien ratkaisu ;-)

      Olen muuten ihan varma, että sä olet ainoa "ässä" täällä ja siksi vastuussa tuosta Porin Ässät -osumasta...

      Otsikosta ei todellakaan voi päätellä paljoakaan, mitä nyt päättömästi halusin hassutella!

      Poista
  8. Perhepetiläinen(tosin se on hirveä sana enkä käytä sillä en voi sietää sitäkään sanaa kun hyrrh, tulee mieleen ekodädi ja muut hörhöparentsit) täällä hei o/ Uni maistuu kaikille eikä epana(nuorin nukkuu vieressä, toinen punkassaan omassa huoneessaan) muuta kuin nuku öisin. Tai kai se kääntyy sun muuta, mutta punkka on 180 cm leveä, sovitaan ilman toraa tai katkonaista unta. Eka tenava alkoi osoittamaan itse halua jotain 9-10 kuukauden iässä omaan sänkyynsä kun sille tuli tarpeeksi. Toinen alkaa myös vähitellen osoittamaan merkkejä jo myös että haluaisi mennä omaan sänkyyn, mutta sitten mä saan huonosti nukuttua. Ennen lapsia ajattelin että mahdolliset lapset saa nukkua omassa sängyissään mutta vauva nukkui ensimmäisestä kotiyöstä lähtien ilman että osaisi sitä ajatella niin siitä se jäi. Hyvä uni on tärkein ja jos mulla tai puolisolla olisi unihäikkää tenavasta johtuen, tenava saisi lähteä omaan loosiinsa. Nyt on sitten niin että mun pitäisi vieroittua lapsesta, eikä päinvastoin. :p

    Ilmeisesti epäturvallisuus vaihtui jälleen tutuksi turvalliseksi? Se on hyvä, kun pikut uskaltaa kertoa niistä peloista ja muista häiriötilanteista ja kun saa vastauksen ja taas vastauksen, tulee se turvallisuudentuntu takaisinkin. Ja kelle tahansa voi tulla epäturvallisuusoloja asioiden muuttumisista toiseksi vaikkei olisi muutosvastarintainenkaan.
    Epäturvallinen olo voi tulla vaikka lukemalla päivän lehtiä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aikuisellekin voi tulla epaturvallinen olo ja usein siihenkin auttaa jakaminen!

      Meillä on onneksi lasten kanssa sellaiset välit, että juttelemme paljon. Kuopuksella on ikäistään paremmat tunneilmaisutaidot, joka tietty helpottaa hänen kanssaan toimimista näissä tilanteissa. Esikoinen taas - no - on teini-iässä ja keskustelu on välillä aika katkonaista. Koen kuitenkin, että hänenkin kanssaan pystymme puhumaan tärkeistä asioista ja jos hänellä olisi joku hätä, tulisi varmasti luokseni. Se on tärkeää!

      Se sen sijaan ei, miten kukanenkin on nukkumisensa järjestänyt. Ainakaan siinä mielessä että kaikkien tulisi toimia samoin. Totta puhut siinä, että jos kukaan ei häiritse toisen unta, ei asiassa varmasti ole mitään vialla. Mun on mahdotonta uskoa esim että selväpäinen aikuinen voisi nukkua niin sikeästi, ettei huomaisi vaikkapa kierähtävänsä lapsen päälle. Jooei, johan tässä herkistä unista on koko jutussa kyse. Joten jokainen tavallaan!

      Koitapa nyt vaan pikku hiljaa orientoitua ajatukseen, että sun pitää vierottua ainakin ennen teini-ikää ;-)

      Poista
  9. Hirviöäiti täällä ilmoittautuu, mitä siitä nukkumisesta mutta kun ne tärkeämmät asiat häiriintyy :D Sen kun olisi aikoinaan ajatellut loppuun asti ja opettanut muksun omaan huoneeseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tuo ei jostain kumman syystä mulle tällä hetkellä juolahtanut mieleenikään. Mä oon ihan unohtanut, että ihmisellä voi olla myös seksielämä. Huolestuttavaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana