Täten lötkähdän joulupatjalle

Joulupatja!

1 . Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

-Heli Laaksonen

Se kuutamo joka minua valvotti,
oli aivan suunnattoman upea.
Luonnossa, ei kuvissa!

Silti vähän koettelee koettelee ennen pitkiä vapaita... Kuopuksella särki päätä kuulemma jo keskiviikkona koulussa. Illalla valitteli sitten jo ihan tosissaan ja annoin särkylääkettäkin. Aamulla olo oli edellen kurja, joten kotiinhan se poika tietysti jäi. Ja minä. Onneksi äitini ja hänen miehensä ovat joustavia. Olimme sopineet, että hakevat kuopuksen iltapäiväkerhosta kun minulla oli iltavuoro ja peruimme tämän viikon lyhyen tapaamisen isänsä kanssa. Nyt tulivatkin sitten jo aikaisemmin meille kotiin ja minä pääsin töihin. Työkaveri joustaa ihanasti myös, pääsin paria tuntia myöhemmin työmaalle, mutta siitä ei onneksi tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Tämä päivä minulla olisi ollut vapaata jo joka tapauksessa. Eli joululomamme siis alkoi. Ja se alkoi sairastellen.

Esikoinen sai jo maanantaina koulusta voimakkaat oireet, joten vietti tiistai leväten. Keskiviikon ja torstain sinnitteli koulussa mutta hänellekin lupasin, että saa olla loppuviikon kotona. Joulujuhlakin jää välistä, se kun on paikassa, jossa poika oireilee kaikkein pahiten. Kuopuksen suhteen olen vielä lievän toiveikas, että josko kuitenkin pääsisi elämänsä ensimmäisiin koulun joulujuhliin ja saisi pukea sen hirvipäähineen päähänsä. Minä tietysti ylpeänä menisin katsomaan. No, kerrankos tätä, kuopus on vissiin ollut koko syyslukuvuonna kerran aiemmin kipeä, joten eipä tässä hänen osaltaan juuri valitella voi. Esikoisen tilanne nyt on mikä on. 

Mutta on tässä ihaniakin puolia. Olemme könynneet sohvalla sylikkäin, kainalokkain, päällekkäin (kuopus tykkää kiivetä pehmoisen masuni päälle ja rötköttää siinä), rapsutelleet ja silitelleet toisiamme. Ihanaa terapiaa minullekin. Se, mikä ei ole niin ihanaa, on että olin ajatellut väisteleväni jouluruuhkaat ihan tyystin ja käyväni eilen tai tänään aamupäivällä marketissa ruokaostoksilla ja alkossa ja sitten olisikin ollut jouluhössötys siinä. Nyt täytyi pyytää ystävää apuun ja kysyä josko olisi hetken kuopuksen kanssa jos käväisisin pikimmiten itsekseni hoitamassa välttämättömät. Kyllä se varmaan onnistuu. Sitten vaan joulua odottamaan! Patjalla...

***

No niin, jos eilen oli puhe ylimitoitetuista joululahjatoiveista, niin ehkä niistä sopiikin olla huolissaan. Voi nimittäin saada diagnoosiksi affluenzan. Toisaalta silloin saa ajaa kännissä autolla toisten päälle eikä tarvitse kantaa vastuuta. Ei vanhempienkaan. Sairas, sairas maailma!