Kaksi vuotta sitten julkaisin ensimmäisen päivityksen. Vasta eronneena naisena. En olisi silloin arvannut, miten paljon iloa ja ihmeellisiä asioita tämä Blogistania minulle tuottaa. Nyt tiedän! Joten kiitos teille ihan jokaiselle. Vieläkään en ole tavannut ketään naamakkain, mutta tiedän, että sekin on tulossa. Ihan varmasti on. Mutta tämä virtuaalinen ystävyyskin on todella arvokasta minulle. Aikuisviihdeseura. Olen todella paljon kotosalla poikien kanssa, koska kokonaiset iltavapaat ovat kortilla. Vain kerran kahteen viikkoon on mahdollista lähteä ihan kunnolla pois kun esikoinenkin on mummilla ja kuopus pitkän viikonlopun isällään. Eipä siinä, se tuntuu tällä hetkellä olevan ihan tarpeeksi, koska minä olen sisimmässäni introvertti kotihiiri. Niinpä vierailen iltaisin teidän luonanne. Nautin jokaisesta vuoropuhelusta.
Kotosalla minä olin eilenkin. Esikoinen puolestaan lähti illaksi kuopuksen isän luo ja me vietimme leppoisaa iltaa kuopuksen kanssa kahden. Päätimme vielä paistaa ja väkertää viimeiset piparit koska taikinaa oli jäänyt ankanpöntöstä jäljelle. Opettaja saa sitten lauantaisen joulujuhlan jälkeen oman pienen kuusen. Arvaatte varmaan, että se on tuo, hmmm, hillitympi. Toinen koristeltiin kuopuksen kanssa periaatteella enemmän on enemmän... Hitsi, minä nautin tällaisesta lasten kanssa puuhailusta vaikka mikään askartelija-kerhotäti-leikkiäiti en olekaan. Sellaista pientä ja mukavaa. Eikä yhtään kallista, silti kallisarvoista.
Illalla minun luonani vieraili ystävä, jolla on 15 kummilasta. Viimeisimmältä, vissiin viiden vanhalta (tai hänen äidiltään, jos tarkkoja ollaan), oli tullut listaa mummeille, kummeille ja sukulaisille. Siinä oli mm. PlayStation3 -peli, Darth Vader -naamiaisasu ja ainakin kymmenen muuta. Yksikään listan tuotteista ei ollut hinnaltaan alle kolmea kymppiä. Ystävä oli hämmentynyt ja vähän harmissaan. Minä ymmärrän sen hyvin. Unohdetaan nyt krooninen rahapulani, minä nimittäin olen sitä mieltä, että oli rahatilanne mikä tahansa, tuon hintaluokan lahjat ovat todellakin siinä rajalla ja ylikin. Ainakin, jos niitä on monta. Ainakin jos ne tulevat yksittäisiltä ihmisiltä, ei kimppalahjoina. Ja niitähän tulee helposti se kymmenen, jos vanhemmat vielä kantavat oman kalliit kortensa kekoon. Kohta näille lapsille ei riitä mikään. Sanokaa minun sanoneen!
Tai sitten pitää ottaa nämä joululahjanavaamisohjeet käyttöön.
Tai sitten pitää ottaa nämä joululahjanavaamisohjeet käyttöön.
Taitaa olla tuon kummilapsen vanhemmilla joko paljon rahaa tai sitten kuvitelma siitä, että muilla on paljon rahaa käytettäväksi juuri heidän lapsensa lahjoihin. Tai ehkä ne ostattaa kaikki lahjat mummeilla ja kummeilla, ettei ite tarvi? Noissa listoissa on se paha homma, että mummien ja kummien pitäs sitten keskenään vielä sopia, kuka ostaa mitäkin, ettei lapsi saa kymmentä Darth Vader -asua...
VastaaPoistaJoskus erehdyin isännälle tekemään listan, josta se saisi valita JOTAIN mulle mieluista ostettavaa, ja se tuhlas hirvittävän määrän rahaa ja osti KAIKKI sillä listalla olleet... se oli siihen aikaan, kun oltiin tänne vasta muutettu ja puuttui yhtä sun toista tarpeellista. Eipä puuttunu joulun jälkeen, mutta mun saamisen iloon sekoittui kyllä hieman ahdistusta.
Totta turiset!
PoistaMun periaatteeni on ollut, että vanhemmat voi ostaa yhden kalliimman lahjan ja mummit ja kummit sitten niitä pienempiä. Mutta oikeasti, jos kaikki ostaa hurjan kalliita lahjoja, teininä nuo sitten odottaa iPhonea tms jouluna. Meillä on ollut aikanaan parempikin rahatilanne ja silti musta tää periaate on ollut oikein hyvä ja toimiva.
Tuo sun lista-esimerkki on yhtä aikaa ihana ja kamala ;-)
:D
VastaaPoistaHauska piparkakkukuusi-idea ! :)
<3
PoistaSe on lisäksi niin helppo, että jopa mulla onnistuu joka vuosi. Näitä on saanut tarhantäditkin aikoinaan ;-)
Mäkin haluaisin tehdä noita piparikuusia. En vaan ole ehtinyt/saanut aikaiseksi tehdä muotteja :( Tollainen kuusi on just hyvä lahja esim. opelle.
VastaaPoistaTuollaiset kalliiden lahjojen listat on ihan hanurista, kun suoraan sanotaan. Olet niin oikeassa. Kohta lapsille ei enää riitä mikään. Kurjaa!
Noi kuuset onnistuu joka kerta ja niistä jopa tulee sen näköisiä, että kehtaa antaa eteenpäin. Siis jos ei innostu koristelun kanssa ;-)
PoistaMä olen sitä mieltä, että lapsen voi kyllä opettaa myös olemaan haluamatta ihan kaikkea. Se tosin on raskasta ja hankalaa mutta onnistuu kyllä. Meillä on sellainen linja, että omat vanhemmat voi ostaa jouluna ja synttärinä jotain kalliimpaa, mummit ja kummit sitten pienempää. Tai halutessaan yhdistää voimat ja kerätä kimppalahjaa varten rahat ja sitten jotain isompaa. Sanoin ystävälle, että mä en olisi edes kehdannut lähettää sellaista listaa!
Mä olen sitä mieltä, että tuohonkin lapsi ihan opetetaan. Jos se saa aina kaiken mitä haluaa, joka kinuaminen annetaan periksi ja totutetaan rahaan, niin mitä muuta se lapsi osaakaan, kuin pyytää kallista. Sille siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska niin on aina toimittu. Ja tuo on niin Peestä!! Mullakin on 6 kummilasta ja tänä jouluna mennään Todella Pienillä. Isoimmille, joille voi jo sanoa, en hommaa mitään, ja rehellisesti olen kertonut syynkin. Pienimmät saavat, mutta pienesti.
VastaaPoistaTähän samaan tekisi mielikirjoittaa nykypäivän lasten synttäreistä ja niistä sirkushuveista, joita järjestetään, mutta tiedätte te ne ilmankin.....grr... mulla nousee karvat pystyyn!! Mutta tässäkin siis aikuiset Opettaa ne ipanat siihen.
Okei, lopetan paasaamisen :-D
Eilen iski himo. Piparinleipomishimo. En mä oikeastaan edes kauheasti välitä niistä, mutta tahtoisin Tehdä niitä. Hullu? Saas nähdä....
Mäkään en syö pipareita (taikinaa kyllä ;-) mutta niiden tuoksu on ihana(n jouluinen).
PoistaOikeassa olet, että aikuisethan ne lapset tuohon opettaa. Meillä on toiminut hyvin sellainen ei-välitön tarpeiden tyydytys. Jos näkee jotain ihanaa, mä sanon että voit toivoa sitä sitten joulu- tai synttärilahjaksi. Siinä myös mitataan mitkä sitten on ihan oikeita toiveita ja mitkä mielihaluja.
Mummit ja kummitkin on opetettu ostamaan kimppalahjoja, ja siltä toivelistalta, niin ei tule turhaa krääsää.
Oi, mun piti mainita kaverisynttärit tässä postauksessa mutta jätin pois. En nimittäin kestä sitä, että kaverilahjankin pitää maksaa mielellään vähintään sen kaksikymppiä. Ja sitten ne ihme teema- tai HopLopsynttärit. Just luin, että ulkosuomalainen perhe oli maksanut lapsensa synttäreistä 2000€. "Kun kaikki muutkin!" Jeesus, me syötäis tolla rahalla monta kuukautta...
Sinähän olet nero noiden piparkakkujuttujesi kanssa!
VastaaPoistaOikeesti, tuohan on perin kätevä tapa rakentaa kuusi jossa on kaiken lisäksi paljon syötävää.
Muksujen lahjoista sen verran että maailma kaatuu omaan mahdottomuuteensa, kakarat kun saavat (siis melko monet) pitkin vuotta ja vieläpä helposti tavaroita, niin onhan se selvää mikä jouluna odottaa. Monet vanhemmat kun "tukkivat lastensa turvat" tuolla helpolla ja materialistisella tavalla jotta pääsevät itse helpommalla, niin kyllä se on ihan omaan nilkkaan kusemista - jonka seuraukset sitten leviävät, kummeihin, sukulaisiin etc.
Toi kuusi onnistuu aina sen verran, että voi hyvillä mielin antaa pikku lahjana eteenpäin!
PoistaSiitähän tuo joulun kilpavarustelu just alkaa, että arjessakin sa kaupassakäynnin yhteydessä legopaketin tai Angry Birds -lelun. Sitten synttäreillä pitää olla jotain hienompaa. Mä en vaan kestä sitä! Meillä kerrotaan, että jos kovasti tuota haluat, niin voit toivoa sitä joulu- tai synttärilahjaksi. Näin lapsi oppii odottamaan ja erottamaan myös mielihalut siitä mitä ihan oikeastitahtoo.
Niin, ja itse tietty voi omilla tienaamillaan rahoilla ostaa, mutta silloinkin kyllä oppii rahan arvon ja sen ettei kasva puussa ja on aika hupaa, jos mielii jatkuvasti jotain uutta. Mä autan silloin, jos pojat säästää pitkäjännitteisesti johonkin isompaan. Vähän niin kuin palkkana siitä, että osaa odottaa ja säästää - ja ettei urakka olisi aivan mahdoton. Toimii kyllä hyvin. Ja pysyy joulun budjetti siedettävänä, vaikka kyllä meilläkin jo lahjoihin rahaa palaa.
Joskus muuten Valituilta Paloilta sai jouluostosten yhteydessä lahjaksi piparikuusentekomuotit. Olisko ollu kuus tai seittemän erikokosta tähtimuottia.
VastaaPoistaMä löysin sellaset just jostain joulunjälkeisalesta ja käytän niitä. Toimii!!!
PoistaHurjia toiveita.
VastaaPoistaMä löysin huutonetistä lähes kaikki lahjat niille lapsille joille jotakin hankin. Omillemmekin torifiistä.
Siskonpojalle hankin kaupasta uuden pleisteissoni3 viime kauden nhl-pelin alekopasta, kun juippi ei välitä onko uutta vai vanhaa. Uuden hinta olisi ollut 50, tuo kustansi 14 kappaletta euroja. Jäätävä hintaero kun on kyse kuitenkin lähes identtisestä pelistä!
Alunperin aioin tehdä rastat hepulle, mutta asiasta tuli ongelma hänen äitinsä kanssa joten täytyi mennä näillä. Poikanen ilahtuu taatusti pelistäänkin. Joskus teen salaa ne rastat sille! :D
Kannatan salarastoja ;-)
PoistaJooei, on mennyt ihan överiksi tää lahjavarustelu kyllä. Meilläkin pojat viime vuonna toivoivat jotain ihan uutta wii-peliä ja kauhean kinuamisen jälkeen suostuin ostamaan sen niille YHTEISEKSI. Mäkin huusin huuto.netistä jotain ja pitkin vuotta ostelen aleista sellasia juttuja, joista tiedän poikien ilahtuvan vielä joulunakin.
Ei ne hulluja vaadi kun ei niitä siihen opeta!!!
Ajattelin vaan moikata ja toivottaa ihanaa joulua.. =)
VastaaPoistaOi, Magdaleena, olipas iloinen yllätys!
PoistaOikein mahtavaa ja rauhaisaa joulua teillekin sinne Mäntylään!
Nyt tulee oikein hyvää kaksivuotispäivää onnittelut vähän myöhässä :) 15 kummilasta, apua mikä lasku siitä tulee vaikkei muistaisi kuin jollain pienellä. Ja joulun päälle tulee vielä synttärit, rippijuhlat ja valmistujaiset.
VastaaPoistaSanopa muuta. Onneksi mä en kuulu kirkkoon ja niille joille oon mielenhäiriössä lupautunut "kummiksi" oon kyllä maailmnan huonoin ;-(
PoistaKiitos onnitteluista, tää on ollut ihan mahtavaa!!!