Mieli mustana

Joskus iskee alakulo. Eikös vaan teihinkin? Eilen oli sellainen päivä. Onneksi niitä ei minulla ole usein. Niinpä päätinkin ottaa tästä kaiken ilon irti. Vein esikoisen kaverilleen yökylään ja kurvasin kaupan kautta kotiin. Irtokarkkeja, nyyhkysarjaa, sauna ja alkoholiton olut sekä siideri. Ajattelin kerrankin oikein kieriskellä surkeudessa. Ally on siitä hyvää seuraa, että saa nauraa ja itkeä, molempia tasapuolisesti. Sellaistahan tämä elämä on - naurua ja kyyneliä. No, kausi viisipä ei enää suostunutkaan dvd-koneellamme näkymään. Esikoisen läppäri tunnisti levyn mutta jumittui sitten mystisesti. On se kumma, kun ei saa masistellakaan rauhassa. Päädyin sitten lueskelemaan (ei, en saanut kiinni siitä Vieraassa huoneessa -kirjasta ja aloitin uuden. Marie Ndiaye, Kolme vahvaa naista).

Mutta nyt loppuu surkeilu, tänään otamme pyörät allemme ja ajamme Marimekon tehtaanmyymälään. Ihan siitä ilosta, että on loma ja voimme. Ja onhan minulla yhdet uudenvuoden vastaanottajaisetkin suunnitteilla.

***

Sain ihanan viestin toiselta ystävältä: "Kyllä sä sen hyvän miehen vielä löydät, mut koska pidät riman korkealla etkä louhota jokaisen vapaan lahkeen perässä, voi se viedä kotvasen. Muista, että jaanajokuset löytää mistä vaan paikallisen kulmalta miehen, mut kaltaisesi hienot orkideat vaativat parikseen jotain muuta kuin tavallisen mehikasvin."