Kirjakattaus

Minun tulee - yllätys yllätys - luettua paljon enemmän silloin, kun kuopus on poissa. On keskeytymätöntä aikaa. Rauhaa, hiljaisuutta. Niin nytkin. Tämän vajaan viikon aikana olen ahminut kovin erilaisia kirjoja ja ajattelin tehdä niistä itselleni teille listan.

Lars Keplerin Nukkumatti. Tämä piti hotkia ihan parissa päivässä, aivan yhtä koukuttava kuin kaikki edeltäjänsäkin. Ja taas se jäi sellaiseen kohtaan, että seuraavaa odotellaan kieli pitkällä.

Päivi Storgårdin Keinulaudalla. Romaani, joka pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin maanisdepressiivisyydestä tai kuten vissiin nykyisin pitäisi sanoa, bipolaarisesta mielalahäiriöstä. Aihe on kiinnostava ja kirjaa sekä kirjailijaa käsitelty julkisuudessakin paljon - no, koska on julkisuuden henkilö. Odotinkin tältä aika paljon ja aluksi meinasi vallata pettymys. Pääsin kuitenkin mukaan ja loppujen lopuksi oli aivan oivallinen lukukokemus. Rankkakin.

Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, kuukausia oli koskettava elämys. Elämää aivokasvaimen kanssa, varjossa, ehdoilla. Tuo jäi aikanaan minulta lukematta, niin kuin monikin hittikirja jää. Annan asiakkaiden lukea ensin, varausjonon kulkea ja sitten kirja unohtuu jopa minulta. Noloa tunnustaa, että tällaisella listalla on Finlandiapalkittuja useampiakin, kröhöm.

Viimeisemmäksi aloitin ihan uutta tuttavuutta, Damon Galgutin Vieraassa huoneessa, joka vaikuttaa runolliselta ja kovin kauniilta. En vaan ole päässyt siinä puusta pitkään koska jäin pahasti koukkuun Allyyn...

Minulla oli mistelinoksa eteisen lampussa koko joulun ajan,
mutta ihan turhaan...

Kuten huomaatte, kovin oli moninainen minun kattaukseni. Se kirjallisuudessa onkin niin mahtavaa, aina löytyy omaan mielentilaan ja vireystilaan sopiva tarina. Välillä hyvinkin kevyt, välillä jännittävä, toisinaan runollisempi, vähän enemmän ajatustyötä tai makustelua vaativa. Siksipä minulle usein onkin monta kirjaa yhtä aikaa kesken.

Olen minä lukenut muutakin. Nettiuutisia. Pari akkainlehteä. Dyykkasin joulun alla paperiroskistamme pari Klooriaa tai-mitä-lie ja se oli virhe. Ensinäkin lukuisat "nosta läppää ja haistele uutuustuoksuamme" -hajuvesimainokset saivat nenäni kutiamaan. Toisen lehden pystyin lukemaankin. Tai sen, mitä siinä nyt mainosten ja vaate- ja kosmetiikkajuttujen lisäksi oli luettavaa - eli hyvin vähän. Minä en taida oikein olla kohderyhmää: "Ota haltuusi rento ja edullinen New York". Millä rahalla? Ihan mielenkiintoinen oli artikkeli Rohkeat voimanaiset, Tuuli Kaskinen, Tiina Rosenberg ja Leena Mörttinen, jokainen omalla alallaan arvokasta ja ei aina niin perinaisellista työtä tehneitä. Lasikattoakin arvosteltiin, samoin tytöttelyä. Ja sitten kas - juttu loppui sivun kokoisiin meikattuihin naamakuviin jokaisesta daamista, tietysti meikkiesittelyineen. Että siinä sitten sitä substanssiosaamista, juu.

***

Kuopus muuten näki tuon lehden kannen ennen lähtöään ja kommentoi Rohkeat voimanaiset -kansitekstiä. "Toi kertoo varmaan susta!"

Että kannatti sittenkin roikkua puoliksi lehtiroskiksessa, kärsiä hajusteyliherkkyysoireet ja ärsyynnys.