Sivut

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kirjakattaus

Minun tulee - yllätys yllätys - luettua paljon enemmän silloin, kun kuopus on poissa. On keskeytymätöntä aikaa. Rauhaa, hiljaisuutta. Niin nytkin. Tämän vajaan viikon aikana olen ahminut kovin erilaisia kirjoja ja ajattelin tehdä niistä itselleni teille listan.


Lars Keplerin Nukkumatti. Tämä piti hotkia ihan parissa päivässä, aivan yhtä koukuttava kuin kaikki edeltäjänsäkin. Ja taas se jäi sellaiseen kohtaan, että seuraavaa odotellaan kieli pitkällä.

Päivi Storgårdin Keinulaudalla. Romaani, joka pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin maanisdepressiivisyydestä tai kuten vissiin nykyisin pitäisi sanoa, bipolaarisesta mielalahäiriöstä. Aihe on kiinnostava ja kirjaa sekä kirjailijaa käsitelty julkisuudessakin paljon - no, koska on julkisuuden henkilö. Odotinkin tältä aika paljon ja aluksi meinasi vallata pettymys. Pääsin kuitenkin mukaan ja loppujen lopuksi oli aivan oivallinen lukukokemus. Rankkakin.

Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, kuukausia oli koskettava elämys. Elämää aivokasvaimen kanssa, varjossa, ehdoilla. Tuo jäi aikanaan minulta lukematta, niin kuin monikin hittikirja jää. Annan asiakkaiden lukea ensin, varausjonon kulkea ja sitten kirja unohtuu jopa minulta. Noloa tunnustaa, että tällaisella listalla on Finlandiapalkittuja useampiakin, kröhöm.

Viimeisemmäksi aloitin ihan uutta tuttavuutta, Damon Galgutin Vieraassa huoneessa, joka vaikuttaa runolliselta ja kovin kauniilta. En vaan ole päässyt siinä puusta pitkään koska jäin pahasti koukkuun Allyyn...


Minulla oli mistelinoksa eteisen lampussa koko joulun ajan,
mutta ihan turhaan...


Kuten huomaatte, kovin oli moninainen minun kattaukseni. Se kirjallisuudessa onkin niin mahtavaa, aina löytyy omaan mielentilaan ja vireystilaan sopiva tarina. Välillä hyvinkin kevyt, välillä jännittävä, toisinaan runollisempi, vähän enemmän ajatustyötä tai makustelua vaativa. Siksipä minulle usein onkin monta kirjaa yhtä aikaa kesken.

Olen minä lukenut muutakin. Nettiuutisia. Pari akkainlehteä. Dyykkasin joulun alla paperiroskistamme pari Klooriaa tai-mitä-lie ja se oli virhe. Ensinäkin lukuisat "nosta läppää ja haistele uutuustuoksuamme" -hajuvesimainokset saivat nenäni kutiamaan. Toisen lehden pystyin lukemaankin. Tai sen, mitä siinä nyt mainosten ja vaate- ja kosmetiikkajuttujen lisäksi oli luettavaa - eli hyvin vähän. Minä en taida oikein olla kohderyhmää: "Ota haltuusi rento ja edullinen New York". Millä rahalla? Ihan mielenkiintoinen oli artikkeli Rohkeat voimanaiset, Tuuli Kaskinen, Tiina Rosenberg ja Leena Mörttinen, jokainen omalla alallaan arvokasta ja ei aina niin perinaisellista työtä tehneitä. Lasikattoakin arvosteltiin, samoin tytöttelyä. Ja sitten kas - juttu loppui sivun kokoisiin meikattuihin naamakuviin jokaisesta daamista, tietysti meikkiesittelyineen. Että siinä sitten sitä substanssiosaamista, juu.


***

Kuopus muuten näki tuon lehden kannen ennen lähtöään ja kommentoi Rohkeat voimanaiset -kansitekstiä. "Toi kertoo varmaan susta!"

Että kannatti sittenkin roikkua puoliksi lehtiroskiksessa, kärsiä hajusteyliherkkyysoireet ja ärsyynnys. 

12 kommenttia:

  1. Harmi kun ei ole kirjoista mitään sanottavaa kun itse en niitä pysty lukemaan keskittymiskyvyn puutteen takia. Menee monta hyvää elämystä hukkaan ja se on sääli mutta onneksi on aina Kuopus ja hänen Voittamattomat Viisautensa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MÄ tuossa just kattelin sen hammasharjaa ja mietin, että onkohan mulla ikävä...

      Poista
  2. Kuopus on Ihana <3 Mä sain myös Nuorimmaiselta Kirjeen. Joululahjaksi. Ja voi, miten mä itkin.... ei voi käsittää, miten tuonikäiseltä voi tulla tuollaista tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on ihania - ja ne osaa yllättää! Kai se kertoo myös meistä vanhemmista vähän, jos ne on saatu kasvatettua niin, että on järki päässä ;-)

      Poista
  3. Hyviä opuksia kaikki :) Juu, olen lukenut, että voin kompata...
    Mistelinoksa pitäisi olla ihan siltä varalta, että saisi pyydystettyä kotoon vaikka vain huoltomiehen. Ikävä (tai siis muuten mukava) on se, että osa heistä edustaa kulttuuria, jossa mies tosiaan voisi peljästyä, kun nainen väkisin suuteloitsee mistelin alla *tsihih*.
    Meidän talossa on nykyään alhaalla pari koria, johon voi laittaa nämä riemunkirjavat akkainlehdet kiertoon. Idea on erittäin hyvä. Onneksi on vielä kirjoja riittänyt...
    Uutta Vuotta Majaan ja Majan kaikille asukkaille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa uutta vuotta Malmille myös!

      Mun mistelinoksa on jo ihan kuihtunut mutten ole raaskinut ottaa sitä poiskaan. Ehkä hankin muovisen ;-) Eteisessä se oli just siks, että sen peremmälle ei miehet kyllä tänne ole olleet tunkemassakaan. Ystävän isä kävi palauttamassa yhden astain, mutta sitäkään en kehdannut edes halata, kun olin just tullut saunasta ja päällä oli vain pyyhe...

      Poista
  4. Kuopus ilman sitä lehden kanttakin olisi saman sanonut, kunhan ny aiheen siitä sai ;-) Tämä on hyvänmielen blogi, kiitos sulle.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos... aina en tunne itseäni voimanaiseksi (ks vaikkapa tämänpäiväinen postaus) mutta ihanasti sanottu!

      Poista
    2. Voi kuule, olet uskomattoman voimakas ja mitensensanoisi "hyvä"? ihminen. Käyn lukemassa juttujasi ja imen itseeni sitä positiivisuutta joka huokuu kaiken läpi.
      -a

      Poista
    3. Aikamoinen analyysi ;-) Kiitos!

      Koen todella olevani positiivinen, mutta kaikkea ei - tietenkään - voi näiden kirjoitusten perusteella minusta päätellä. Ihanaa silti, että koet saavasi "voimia" tai "positiivisuutta" täältä. Olen otettu!

      Poista
  5. Oooh, onko teillä sellainen paperiroskis mihin pääsee dyykkamaan, Ooooh! Meillä on vaan niitä tyhmiä molokkeja ja siellä ne kaikki ihanat lehdet mua tuijottaa enkä pääse ottamaan. Huoltomiehen vaimona kieltäisin suutelemasta huoltomiehiä ennen omistusoikeuksien selvittämistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuts... onneksi se ei varmaan ollut sun huoltomies täällä meidän kulmilla... ;-)

      Joo meillä voi dyykata ja joskus harvoin jotain nappaan. Mä kun en huolehdi meidän roskahuollosta vaan pojat. niin harvoin tulee käytyä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana