Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvä seura, parempi mieli

Eilinen päivä oli jo paljon paljon parempi kun sitä edeltävä. Mielikin kirkastui. Ja mikä ettei, heti aamukahvilla rupesi pihalta kuulumaan miesten ääniä. Minua pidempään lukeneet tietävät, ettei Majassa juurikaan niitä ole kuultu viime aikoina. Nyt sentään ikkunan läpi. Sähkömiehet siellä töllistelivät jotain oikein antaumuksellisesti. Mietin kuumeisesti menisinkö hakemaan aamun sanomalehteä - jota minulle ei tule - postilaatikkoani kovasti paukutellen? Päädyin sitten kuitenkin kurkkimaan niitä vain sälekaihdinten välistä. Näistä kavereista tuli mieleeni, että jos huoltomiestä, ystävien ukkoja tai sukulaismiehiä eikä alaikäisiä (teinin ystäviä, te perverssit) lasketa, saldo on viime vuodelta vissiin neljä. Yksi isä ja poika syömässä isommassa seurueessa ja kaksi taiteilijaa yhtä aikaa yökylässä. Toisen olisin ottanut viereenikin, mutta ei ilmaissut kiinnostustaan. Toinen ilmaisi, mutta torjuin. Hmm, ei kaksinen vuosi.

Ei vaineskaan, minun on ihan hyvä näin eikä orkidean pidä kiirehtimän. Ketään ketkua en riesoikseni ota ja koska olen muutenkin kranttu, mitä eritoten älylliseen kapasiteettiin tulee, tiedän, että tämä voi todellakin ottaa aikansa. Minulla on sellainen ongelmallinen mieltymys, että miehen pitää olla vähintääkin vertaiseni älyllisesti ja suotavaa jopa olisi - feministit, kavahtakaa - että voisin joiltain osin katsoa häntä ylöspäin. Olen kerran koettanut ihan tosissani tinkiä tästä vaatimuksesta mutta se ei pidemmän päälle onnistunut. Treffailin aikanaan erästä luomuviljelijää joka oli kaikin puolin hyvä ja mainio mies. Seksikin oli satumaista, joten yritin olla välittämättä siitä, että pääkoppamme eivät aivan kolahtaneet kohdilleen. Yritys hyvä, nyt sen tiedän. Nykyään olen valmis jopa tinkimään siitä seksistäkin ennemmin...

Miten tämä tarina nyt näille raiteille meni? Minun piti kertoa teille miten eilinen reissumme sujui. Sekin piristi kummasti, meillä on aina ystävän kanssa mukavaa. Voin olla oma itseni, alakuloinenkin, jos niikseen tulee. Ajelimme tunnin suuntaansa ja paransimme maailmaa matkoilla. Kävimme myös syömässä falafelit shoppailun jälkeen. Piipahdimme Marimekon tehtaanmyymälässä ja eräässä käsityöläisputiikissa, josta ostaisin kaikki vaatteeni, rikas mies nainen jos oisin. Nyt hiihtelin hillitysti molempien kauppojen käytävillä, mutta ihan uuden vuoden lupaukseni kunniaksi piti yksi "pieni" vaate vielä ostaa. Puolustuksekseni sanottakoon, että olen kuolannut noita tunikoita koko niiden olemassaolon ajan. Etenkin niitä mustia, joissa on taloja. Suorastaan täydellisiä Marjaanan Majoja. Mutta ehkä sittenkin "orkideat" eilisen postauksen kunniaksi. Kotimaista käsityötä. Käsin värjattyä ja -maalattua. Puoleen hintaan. Jihuu!!!




"Nainen on kaunis, kun hän voi hyvin itsessään, elää itsessään. On ylpeä kaikesta siitä, mitä edustaa. Uskaltaa olla sielunsa värinen." Niin, ei se sittenkään voinut olla musta - se minun mekkoni. (Teksti SaagaDesignin sivuilta.)


Voikaamme kaikki tänään hyvin ja olkaamme itseemme tyytyväisiä. Katsokaamme luottavaisina uutta vuotta kohti!

26 kommenttia:

  1. Onpas ihania vaatteita! Olishan siellä ollut violettikin talomekko - violetti on älyn väri, joten vois sun sielu olla senkin värinen :) Kuka muuten haluaisi sanoa sielunsa olevan musta?

    Minuun iski nuo kiharapyrstöiset linnut, varsinkin siinä säihkyvän sinisessä taustassa... tosin sinisiä vaatteita en harrasta. Turkooseja kyllä.

    Mieki huvikseni laskin, montako miestä mejän majassa on käyny menneen vuoden aikana, ja päädyin lukuun kolme. Apike, lanko ja kuopuksen kummi. Naisia viisi. Olemme erakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mutta sulla elelee siellä mies! No, on toi luku kuitenkin aika pieni ;-)

      Musta noi on ajattoman ihania ja mustan talomekonkin ottaisin, vaikkei sielu sen värinen olekaan. Mulle kelpais myös tuo Majataulu, sehän on niin kuin Marjaanan Maja!

      Poista
  2. Mun manaattimainen kropanmallini (ei vielä ruumiin-) on kuin tunikoille tehty, mutten ole löytänyt sellaista, joka istuisi yläosasta niin, ettei etuhelma nousisi ylemmäs kuin taka. Ehkäpä noista voisi joku sopiakin...

    Onnellista uutta vuotta tähänkin majaan ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa uutta vuotta, senkin man...gusti!

      Tunikat on mun juttu, ne imartelee just mun kropan mallia. Tuota ongelmaa kun sulla mulla ei tosin ole ;-)

      Poista
  3. Miehistä olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi! :) Viime vuonna meillä taisi käydä Belgan lisäksi vain kaverin Miäs, huoltomies, toisen kaverin Miäs ja siinä ne sitten taisivat ollakin eli erittäin huono saldo. Ainakin siinä mielessä voi toivoa vain parempaa!
    Vaatteet olivat upeita, kävin katsomassa *ei, ei halua mitään, ei - en tarvitse mitään*! Kovin haluttaisi iskeä kiinni tuollaisiin ihanuuksiin.
    Jep, luottavaisin mielin sekä tekemättä ainoatakaan lupausta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän lupailenkin huomenna... Ja ottaisin montakin jos tosiaan varaa olisi. Ovat sellaisia ajattomia. Mutta kun ei ole, olen onnellinen tuosta yhdestäkin. Tosi onnellinen.

      Jospa tämä tuleva vuosi olisi miehekkäämpi kuin edeltäjänsä?

      Poista
  4. Todella kaunis tunika ja onneksi ymmärsit, ettei musta kuitenkaan ole värisi. Koska itsekin olen perheen ainoa nainen, pukeudun usein punaiseen. Ihan vain omaksi ilokseni. Ja miesten kohdalla kannattaa todella olla kranttu. Tahtoo olla niin, että meidän iässä vapaissa on jotain vikaa, joten ihan vauhdilla kenenkään kyytiin ei kannata mennä! Helppo sanoa näin vakisuhteessa, mutta kavereissa on paljon vapaita, joten tutkimuspohjaa riittää. Ja seksiähän saa aina jos haluaa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kelpaisi se musta myös, tykkään toisinaan pukeutua myös mustaan. Tosin silloin yleensä on myös jotain pirteää väriä mausteena ja tuossahan olisi! Mutta hyvä näin!

      Mä en ole päässyt edes niin pitkälle tutkimuksissani, että olisin löytänyt niitä vikojakaan vielä. En vain ole hengaillut miesten kanssa juuri lainkaan. Mutta senkin aika tulee, aivan varmasti. Siis ei hengailun mutta suhteen!

      Poista
  5. Hmm... minäkin aloin ynnäämään... Vesimittarinlukija, ilmanvaihto-huoltomies, 2 lankomiestä, pari muuta tuttua ja ei niin ketään romanttisia väristyksiä aiheuttavia... Sanoisin aivan vakavissani, että elä tingi seksistä! Oon kokeillu vain älyn arvostusta, mutta ei hyvä tullut. Eli mun etsinnässä on 'se täydellinen', jossa kohtais äly, kätevyys ja intohimo... ;-D Joten iloista vuodenvaihtumista ja oikein hyvää tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, Mags, aina vaan vaikeammaksi menee ;- Mistä sellaisen ihmeotuksen löytää? NO, totta puhuen en minä epätoivoinen ole, yksin on aivan hyvä olla. Se tulee sitten jos on tullakseen, etsimään mä en aio lähteä.

      Iloista uutta vuotta ja tätä juhlapäivää sinnekin!

      Poista
    2. Ja minä muka kirjoitin tuohon ylle, että 'etsinnässä' -höpöt en mitä edes etsi, kun en usko moiseen, mutta vähempää en kelpuuta!
      Tahtoisin noista mekoista sen, jossa on upeita unikoita mustalla pohjalla!

      Poista
    3. Muhun vetoaa noi mustat jostain syystä kans ihan hirveästi. Ja sitten ihanana iloisena piristeenä ne värit alhaalla...ah!

      Poista
  6. Kotimainen käsityö ++

    Rima kannattaakin pitää korkealla, mitään limboja kukaan(vaikka kyllä jaksaa jotkut) jaksaisi hetkeä pidempää. Älykkyys on tärkeää. Ilman sitä ei varmasti oikein ole mitään kun kaikki muut eväät on käytetty. Fyysisyyskin tullee varmasti kaupan päälle tai ainakin mahdollista kehittyä(:D), kun ihmiö on mm. älykapasiteetilta laatuvaatimukset täyttävä. Luulen ma. Enkä toisaalta tiedäkään toisten mistään mittään. Naispuoleiset taitaa ajatella asiat toisin pariutumistenkin kannalta. :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit säkin kotimaisuudesa jotain tässä just kirjoitella...

      Mulla on rima korkealla - aina ollut ja siksipä yksin nyt olenkin. Mutta siinä ei ole mitään vikaa. En missään nimessä halua pojille vaihtuvaa kavalkaadia kaiken maailman kandidaatteja, joten näillä mennään kunnes se iskee joskus jossain. Mulle nuo pään sisäiset jutut vaan on tärkeitä, pitää synkata, pitää olla mistä keskustella, pidemmänkin ajan jälkeen. Ja se jos mikä ruokkii mulla halua. Hmm, nainen on monimutkainen olento!

      Ja munhan ei tarvi enää ajatella asiaa kun oman hyvinvoinnin kannalta, mun lapset on tehty ja tässä. Piste!

      Poista
    2. Jooh, eipä sellaista naistakaan jaksa katsella(minä en jaksaisi hetkeäkään), jos yksilöllä päässä sijaitsee tuulitunneli eikä mitään muuta.

      Hienoa loppuvuotta!

      Poista
  7. Kiitos tästä vuodesta rakas Marjaana ja olen iloine aina kun käyt kyläilemässä . Hyvä uuden vuoden vastaanottoa ja hyvää samppanjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nata itsellesi, jatketaan ensi vuonna samaan malliin. Toivottavasti ensi vuonna on parempi terveys, molemmilla!

      Poista
  8. Hyvää Uutta Vuotta sinulle rakas!

    Ihan vilpittömästi toivon sulle kaikkea mukavaa, aina miehistä sen uuden majan löytymiseen ja sen vähä mitä olen päässyt tätä vaatepuolta seuraamaan, niin kyllä potkupuku on ollut se kaikkein paras <3 ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potkupuvulle kävi tänään hassusti, hiha oli pöntössä kun kävin asioilla... Pyykkiin joutui ;-)

      Oikein hyvää uutta vuotta sullekin, me jatketaan entiseen malliin tulevana vuonna!

      Poista
  9. Hyvää ja onnekasta tulevaa vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin Sirpa sulle! Jatketaan asunnon etsintää ja toivotaan, että ensi vuonna tärppäisi!

      Poista
    2. Toivotaan!:-)

      Pidän sulle peukkuja.:-)

      Poista
  10. "Uskaltaa olla sielunsa värinen" kuinka hienosti lausuttu. Tähän pyrkikäämme. Sua sentään joku on yrittänyt siis vongata. Kyllä niitä sopivampiakin vielä tulee. Se on totta, että yhteensopimattomuutta ei jaksa suhteessa kauan, oli se sitten fysiikan tai mielen suhteen. Erilaisuus on jees, mutta jos pari ei saa toisiaan koskaan nauramaan tai pyörtymään sängyssä niin ei tule mitään.

    Kaikkea mahtavaa ja miäletöntä tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, vongata... Yksi vaivainen pieni humalainen kysymys - ainoa kahden vuoden aikana, joten ei tässä kuule hurraata pääse huutelemaan ;-) Miehen pitää kyllä olla mun mielen mukainen, mieluummin olen yksin kuin kattelen jotain joka vaan ärsyttää. Kuopuksen isä oli monella tavalla hyvä mies, mulle vaan väärä, joten asetti kyllä riman aika korkealle. Jos lähdin sen luota, miksi tyytyisin huonompaan?

      Meille parempaa tulevaa vuotta - ja hoksasin, että ne mun lupaukset onkin vasta huomiselle ajastettuna...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana