Sivut


perjantai 23. elokuuta 2013

Kummallista ahdistusta - ja hengenahdistusta

On jotenkin epämääräisen ahdistunut olo. Minulla harvoin on. En viitsi vilkuilla kalenteriin sillä silmällä, johtuu mistä johtuu. Joka tapauksessa kaikki ahdistaa. Raha-asiat. Pärjäänkö tämän lyhennetyn työajan ja pienennetyn palkan kanssa? Jaksanko kituuttaa? Kevät olisi mahdollista jatkaa samalla systeemillä myös, ja se olisi terveydellenikin hyväksi. Olen jälleen saanut oireita työmaalla, mutta ne onneksi pysyvät ihan inhimillisinä, kun työpäivä on ollut niin lyhyt. Lisäsin astmalääkitystä, josko auttaisi pitämään hengenahdistuksen loitolla. Mitähän tulevaisuus tällä saralla tuo tullessaan? Niin kuin sitä nyt kannattaisi huolehtia. Esikoinen saa myös edelleen oireita koulussaan. Jotenkin sitä aina hölmönä toivoo, että jos tämä vuosi kuitenkin olisi erilainen. Mutta ei. Oireet alkoivat heti ensimmäisellä viikolla ja nyt oli jo ihan hilkulla ettei pitänyt jäädä tänään kotiin lepäämään. 


Ahistaakohan Lurk kia?
Kuvan ottamisen jälkeen tuohon on lisätty
vielä kaniverkkoakin - jostain syystä...


Minua on nyt koulun alettua myös painanut taas enemmän oman ajan puute ja tämä aika lailla jakamaton vastuu lapsista. Kuopus lähtee vasta viikon päästä torstaina isälleen ja odotettavissa on piiiiiitkä viikko. Tiedän, että arki taas asettuu uomiinsa ja poikkeamia tapaamisrytmistä ei enää juurikaan tule, mutta se ei aina auta siinä kohtaa kun mieli on mustana ja ahdistaa. Täytyy kuitenkin todeta, että silti ero ei ole kaduttanut minua yhtään ainoaa kertaa, ei hetkenkään vertaa. Jakamattomasta vastuusta tulee mieleen eromme ja sen syyt. Jaoimme paremmin vastuuta silloin, kun vielä olimme naimisissa, mutta koin, että viime kädessä arjen sujuminen ja vastuu olivat kuitenkin silloinkin enemmän minulla. Tämä johtui kuopuksen isän reissutöistä, lukuisista harrastuksista ja siitä, että hän ei vaan ollut kotiorientoitunut ihminen.

Minulla tuli melkein itku kun luin erästä nimeltämainitsematonta isyysblogia jota vast ikään eräs arvostamani daami omassa blogissaan suositteli. Isä kirjoitti, että lapsiperheessä kaikki töistä vapaa aika on lastenhoitoa. Kun isä on töissä, äiti hoitaa lasta. Kun äiti harrastaa, isä hoitaa lasta ja toisinpäin. Ei todellakaan mene tasan jos vain toinen on töissä. "Haluan pitää välit vaimooni hyvinä, siksi yritän pitää omat menoni minimissä." Hän suosittelee samaa muillekin isille. "Vanha elämäsi on ohi, yritä kestää ne muutamat vuodet mitkä lapsesi lapsuus sinun nautinnoistasi riistää. Meidän aika koittaa vielä." Osui ja upposi. Minäkin haluan ja tarvitsen tuollaisen miehen. Tai olisin halunnut ja tarvinnut. 

***

On tässä ilonaiheita, vaikka ne pitää miltei väkisin mieleen palauttaa.

Kuopus on lievästä väsymyksestä ja alkukankeudesta huolimatta pääsääntöisesti tosi innoissaan koulun alkamisesta.

Ja ne mietteet: "Onkohan hyttysillä hautajaisia?" Saisi pappi tehdä urakalla hommia jos on.

Hassut hakusanat: jussi vatanen pussaa

Söin toissailtana taas ihanan kantarellileivän. Nyt taitaa tosin olla minun luottopaikkani koluttu tältä kesältä.

Nämä ihanat kelit! Tarkenee istua terassilla ja lukea, nauttia auringosta ja lämmöstä. Talven varalle varastoon!

Ja onneksi alkaa viikonloppu. Huokaus!

20 kommenttia:

  1. Nyt vasta tajusin, että mulla oli just tollanen mies, kun lapset olivat pieniä. Jos en minäkään missään juuri koskaan käynyt, niin TM ei käynyt senkään vertaa. Meni töihin joka aamu klo 7 ja oli kotona joka päivä viimeistään klo 15.55. Joka päivä vuosikausia. Varsinainen onnenpotku meikäläiselle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla! Luin sun tän aamun riita- (tai riidattomuus)päivityksen)ja meinasin taas ruveta itkemään. Joo, taitaa olla ovulaation aika ;-)

      Sun pitää kuules olla tyytyväinen siihen mitä sulla on, se on oikeasti hieno saavutus, tuollainen pitkä parisuhde ja hyvä mies. Joskus taisin syrjäsilmällä kateellisena lukaista jotain satumaisesta seksistäkin - jos se puoli toimii vielä vuosikymmentenkin jälkeen niin bingo!

      Nostan hattua teille!

      Poista
    2. "Satumaista seksiä" :D :D Sanotaan, että säännöllisen harvoin, mutta laadukasta. ;)
      Ja olen mä tyytyväinen. Oikeasti. Varsinkin silloin, kun luen näitä juttuja parisuhteista, joissa räiskitään menemään harva se päivä. Niin kuluttavaa, ettei sellaista jaksaisi yhtään.

      Tässä tuli mieleeni, että mä luulen, että mun 'salaisuus' - siis se että ylipäätään pystyn kenenkään kanssa olemaan parisuhteessa - on mun huumorintaju ja nauru, joka on herkässä. Ilman sitä, en tiedä, mitä olisi tapahtunut. Tai joo, olisin vanhapiika viiksekäs. :)

      Poista
    3. Huumori on hyvä juttu... mä oon vähän liian tiukkapipo mitä "asia-asioihin" tai niistä keskustelemiseen tulee. Ja muutenkin kai sitten vähän huono parisuhdeihminen - tai sit mä vaan rakastun vääriin tyyppeihin ;-)

      Poista
  2. Tsemppiä ja voimia!

    Ihana Lurkki- joku on järsinyt puuritilää. ;)

    Harmi, että nuo sisäilmajutut edelleen kiusaavat. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, niitä tarvitaan!

      Musta tuo kuva on jotenkin vaan niin hauska. Kiva, että säkin huomasit huumorin ;-)

      Poista
  3. Mä kävin keväällä katsomassa semmoista kerrostaloasuntoa, jossa oli niin huono sisäilma, että vaikka mulla ei ole astmaa niin välittömästi, kun olin astunut olohuoneeseen tuli semmoinen olo, että täällä ei saa happea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäilmajutut on tosi hankalia - ja tuollaisessa tapauksessa aina mietin, että miten ihmeessä ihmiset oikein pystyvät asumaan ja nukkumaan, jos happea ei ole tarpeeksi... Onneksi on valinnanvaraa, kuitenkin. Tai puhdas kämppä alla

      Poista
  4. Sitä vaan toisinaan on niitä ahdistuspäiviä, ei niistä mihinkään päästä! Mutta onneksi aina tulee niitä parempiakin, joten nokka pystyyn ja innolla kohti viikonloppua! Rahan riittävyyttä tässä on joutunut itse pohtimaan jo niin paljon, että alkaa tulla korvista koko asia. Ehkä joskus ensi vuonna helpottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin!" Raha-asioiden pähkäilyt on niin ahdistavia... mun tilanteeseen auttaisi vaan se pienemmän asunnon löytäminen ja se, että se olisi vielä keskustassa että saatais tuo auto-menoeräkin pois. Mutta näillä mennään mitä annettu on. Ja onneksi tosiaan on viikonloppu!

      Poista
  5. Tuttu vieras on ahdistus minullakin. Välillä ei tiedä edes mistä johtuu. Mutta jos raha-asiat (=velka-asiat) alkaa ahdistaa, niin siitä ei loppua meinaa tulla. Olen yrittänyt unohtaa velat, nyt kun mies on töissä, niin saamme edes lyhennettyä pankkilainaa, aiemmin maksoimme monta vuotta vain korkoja.

    Lämmin voimahalaus täältä sinulle! Nautitaan viikonlopusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, kyllä tämä tästä. Viikonloppu, vapaa ja leppoisa oleilu auttavat varmasti vähän. Eivät raha-asioihin, mutta ne eivät murehtimalla miksikään muutu. Enkä olekin pöljä - minä haaveilen siitä asuntolainasta ;-) Mutta sillä rahalla mitä maksan nyt vuokraa lyhentäisin jo aikamoista lainaa ja vastikkeet siihen päälle myös, joten on tässä haaveilussa joku logiikka.

      Kun vielä pääsisi kylälle niin romuttaisin tuon rahasyöpön. Kerroinko jo, että sain korjauslaskun. Huokaus! Toisaalta olin sitä kovasti toivonut, siinä oli melkein kahden vuoden rempat ja lasku ili todella kohtuullinen, kaupungissa olisi ollut tuplat jollei triplatkin...

      Nauti sinäkin viikonlopusta, kelit on vissiin mitä mainioimmat.

      Poista
    2. Meillekin joku sanoi, että myykää talonne niin saatte rahaa. Sitten olisi vuokra maksettavana. Ymmärrän ajatuksesi siitä, että turhaan maksat vuokraa. Kyllä minä pidän järkevämpänä omistamista ja lainan maksamista. Vaikka tiukoilla välillä ollaankin, niin ei tarvitse vieraille rahoja kantaa.
      Auto perskules se on sellainen rahanreikä. Mutta kun ei täältä pääse millään muuten kulkemaan. Voih.

      Poista
    3. Joo ei, ei ole järkevää tuollainen "rahanansainta". Suomessa kun asuminen maksaa aina, ja tätä nykyä aika paljonkin, ikävä kyllä.

      Mäkin tässä jo rupean (lapsilisäpäivän kunniaksi) näkemään asioita vähän valoisammin. Vaikkei nyt rahaa juuri olekaan, niin kuitenkin sitä riittää ruokaan ja välillä harvoin johonkin luksukseenkin. Ei sitä niin suureellisesti tarvi elääkään, joskin jatkuva kituuttaminen vaan on aika ahdistavaa, jos muutosta ei ole näköpiirissä. Autosta en edes aloita ;-)

      Poista
  6. Lähetän sulle täältä virtuaalihalauksen <3 Sulla kyllä harvoin esiintyy näitä töyssypäiviä :) Ihana Lurkki pakoon yrittämässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuo Lurkin kuva oli jotenkin - no - kuvaava ;-)

      Olet muuten oikeassa, näitä päiviä on ihan hirmu harvassa. Avasit taas silmäni, ei mulla tuossa valossa kovin huonosti menekään. Todella suurimman osan ajasta olen ihan hävyttömän onnellinen!

      Poista
  7. Vielä yksi puraisu ja Lurkki on vapaaaaaaaa!!!! Kiva tyyppi ....
    Marjaana , sinule voimahali minunkin puolesta ja kiva viikonloppua ! Olet ihana ja kiva ja onnellinen myöskin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nata, tänään on jo parempi olo!

      Lurkista otin jo lisää kuvia kun se on huvittanut teitäkin. Tuon jälkeen on paljon puuta jyrsitty - näette pian ;-)

      Poista
  8. Minulla ei ole edes lapsia huolehdittavana, mutta silti tuntuu, että erilaisia velvollisuuksia on ihan liikaa kuluttamassa omaa aikaani. Niinkuin tässä päivänä muutamana taisin avautua. Arjen pyörittäminenkin on pääasiassa minun hommani miehen työn vuoksi. Onneksi miehellä sentään on kunnollinen työ, sillä minun tuloillani ei asuntolainaa lyhennettäisi pätkääkään. Huoh... Taas menee valittamisen puolelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää valittaa, sitten taas jaksaa. Toimii mulla ainakin. Tänään on jo parempi mieli. Ja joskus se valittaminen kantaa silläkin tavalla hedelmää, että keksii ratkaisuja asioihin kun tarpeeksi monta kertaa toistaa ja miettii niitä epäkohtia.

      Antoisaa viikonloppua sinne joka tapauksessa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana