Sivut

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Parempi hinkata Rumassa...

Oi oi, olipas rentouttavaa ja mukavaa olla vähän ihmisten ilmoilla! Starttasimme lauantaina hyvissä ajoin lähikaupunkiin, kirjauduimme hotelliin ja nautimme kuoharit heti kärkeen. Shoppailimme hieman, mutta tosi hillitysti. Lähinnä ekokaupan pakollisia antimia ja juomia ja tuliaisia illan kyläpaikkaan. Tuo kuvan suklaa on taivaallista meidän oman kylän suklaatehtaan herkkua, ja sitä on aina pakko viedä maailmalle ja jakaa ilosanomaa. Suolan ja suklaan liitto on uskomattoman toimiva. Ehdin vielä nauttia pienen caesarsalaatin ennen kyläpaikkaan suunnistamista.



Meitä oli neljä suulasta akkaa, pientä purtavaa ja paljon juomaa. Ihan hirveä hörskötys ja kälätys kuusi tuntia yhtä mittaa, kunnes päätimme suunnata emäntämme tyttären keikalle. Jo taksikuskin ilmeestä olisi pitänyt pystyä päättelemään jotain, kun kerroimme minne ajaisi, mutta suuntasimme silti rohkeina sisään. 40-50 ikäsinä nostimme paikan keski-ikää kiitettävästi mutta kannoimme ylpeinä kurttumme ja tuoppimme ja nautimme musiikista kummastelevista katseista huolimatta. Suurin osa muusta väestä olisi mennyt lapsistamme. Niin, ja olihan rumpali todella yhden meistä tytär. 

Yhtye oli taitava ja iloluontoinen "kansanmusiikkikokoonpano" jota kelpasi kyllä kuunnella. Hymy levisi naamalle ja tanssijalkakin vipatti. Keikan jälkeen pakenimme paikalta hotellihuoneeseen jatkoille. Minkäs sille voi, että on vanha ja väsynyt? Ja oikeasti, jos paikka mainostaa, että "Miksi runkata himassa kun voi hinkata Rumassa?" ei liene ihme, että jotenkin aika sukkelaan tuntui sisäinen valomerkki välähtävän. Huh. Mutta en ole aikoihin nauranut noin paljon, joten oikein oli onnistunut ilta.


Ystävä oli pujotellut minulle ihanat korut lahjaksi

Oli myös ihanaa heräillä rauhassa, ahmia hotelliaamiainen kaikkine herkkuineen ja sitten vielä makoilla pitkään ja hartaasti huoneessa televisio auki. Ylimääräisenä luksuksena myöhäinen huoneenluovutus. Nappasin kuopuksen mukaan asemalta ja palasimme hyvässä järjestyksessä kotiin. Mukavaa, kun on taas perhe koolla. Paitsi että tänään esikoinen sitten lähteekin vuorostaan tet-harjoitteluun lähikaupunkiin ystävämme kahvi- ja teekauppaan. Hän yöpyy alkuviikon kuopuksen isällä ja loppuviikon äitilläni, joten kotiin hän palaa vasta perjantaina kun työharjoittelu päättyy. Erilainen viikko alkamassa siis.


***

Oravanpyörä. Nyt, kun olen kovasti ollut sairaana ja huonossa kunnossa sekä saanut oireita työpaikalla, on käynyt sellainenkin vaihtoehto mielessä, että hyppäisikö vaan suosiolla pois oravanpyörästä. Ei, en suunnittele irtisanoutumista - ei minusta niin vaan eroon päästä - vaan sitä, että minulla olisi oikeus lyhennetyn työpäivän tekemiseen nyt, kun kuopus menee kouluun. Kuopus saisi pehmeän laskun. Minun elimistöni saisi vähän lepoa. Ainoa kysymysmerkki tässä tietysti on toimeentulo. Mutta ehkä tämä vaihtoehto täytyy selvittää ja miettiä ja vakavasti harkita.

10 kommenttia:

  1. No mutta Marjaana! Ei tuolla tavalla saa ihmisiä säikäyttää, ajattelin jo että olet heittäytynyt vallan mahdottomaksi ;D

    Sulla kuulostaa olleen hyvä reissu, noita irtiottoja on hyvä tehdä ettei jumiudu tykkänään siihen sohvalle vaikka se hyvä paikka onkin.

    Mukailen ajatuksiasi mitä oravanpyörään tulee sillä uskon lyhennetyn päivän olevan molemmille hyvä ratkaisu. Kuopukselle se olisi varmaan tosi mukava ylläri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ei saa mahdotonta tekemälläkään mutta säikytellä osaan ;-)

      Reissu oli hyvä ja rentouttava ja nyt voikin sitten palata tuohon kotisohvalle. Pakkasta oli aamulla 30 astetta ja perhana saisi tämä jo loppua. Tuo aurinko tosin vähän pelastaa tilannetta - ja lämmittää päivällä.

      Lyhennetty työpäivä on vakavassa harkinnassa. Jahka saan kesäkuun tilin ja lomarahat kouraan lasketutan verotoimistossa josko prosentti syksyn ajaksi laskisi riittävän alhaiseksi, että olisi varaa tehdäkin se. Kuopuksen isä on jo luvannut voivansa lyhentää omaa viikkoaan torstaiden osalta, joten katsotaan onnistuisiko talouspuoli. Sen verran tiukilla olemme jo nyt, että paljoa tästä ei kyllä voi tiputtaa. Mutta asumistukea taas vastaavasti voisimme vähän saada ja osittaista hoitorahaa Kelalta myös. Kaikki kivet on käännettävä...

      Poista
  2. Oo mikä ihana reissu! Sinulla on kyllä valtava rikkaus noissa ystävissä!

    Lyhennettyä työpäivää voin suositella täydestä sydämestä! Jos nyt ei oteta rahallista puolta huomioon, niin kuvio on täydellinen. Rakastan tätä verkkaista rytmiä mikä meidän elämässä on. Tekee ihmiselle hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla omakohtaisia kokemuksia lyhennetystä työviikosta. Minä olen jotenkin ollut niin "ei-koti-ihminen" tai jotain, että en edes oikein ollut miettinyt tätä vaihtoehtoa. Menin nimittäin töihin takaisin jo kun kuopus oli alle puolivuotias. Toki silloinkin tein lyhyttä viikkoa ja kuopus oli kotihoidossa, mutta en jotenkin ollenkaan ollut sellainen pullantuoksuinen äiti.

      Nyt on tapahtunut jotain - minusta ei ole tullut pullantuoksuista äitiä, mutta tasapainoisempi ja sittenkin se koti-ihminen. Ehkä silläkin, että pieni ihminen ei enää ole niin pieni, on jotain tekemistä asian kanssa. En pelkää pitkästyväni kuoliaaksi ja tulevani hulluksi, vaikka vähän tiiviimmin olisimmekin kotona. Nuo pelot ovat peruja siitä, kun olin 2,5 vuotta kotonaa 24/7 esikoisen kanssa kahden. Oli muuten pää kovilla!

      Nyt ajatus tuntuu hyvältä, ei pelottavalta. Luulen, että olen oppinut itsestäni paljon tämän kuluneen puolentoista vuoden aikana, joka erosta on mennyt. Olen päässyt tasapainoon, ja silloin voi suunnitella löysäämistä.

      Aurinkoa sinne teille - ja iiiisoja jääpuikkoja ;-)

      Poista
    2. Ei minullakaan ole varsinainen lyhennetty työviikko, mutta teen siis työtä vähemmän kuin mitä tekisin jos olisin oikeasti töissä. (Työpäivät n 6-tuntisia ja niitä päiviä viikossa 1-6, useinmiten noin 3, menen tarvittaessa.)
      Enkä minäkään ole mikään pullantuoksuinen äiti!! Tykkään vaan tehdä asioita omassa rytmissä, olen varmaan työelämän näkökulmasta aika hidasliikkeinen! =D =D Mutta tärkeintä on se että ehtii elämässä muutakin kuin sitä herätys-tarhaan-töihin-töistä-tarhasta-iltaruoka-nukkumaan-rumbaa mikä on niin monella sitä perusarkea. Ehtii pysähtyä nauttimaan hetkestä, ehtii touhuta lapsen kanssa kaikenlaista ja ehtii elää sitä omaakin elämää. Ja ehtii huomata että on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin raha ja ura. Kerkesin olla täyspäiväisesti työelämässä opiskelun ja lapsen välillä muutaman vuoden, enkä muista että minulla olisi ollut sinä aikana yhtä ainoaa harrastusta! Yhtä iltavuoroa vaan koko elämä.

      Ja nämä nyt on tälläisiä asioita mitä tässä maassa ei saisi sanoa ääneen. Ihmisen arvo mitataan suoraan hänen tekemänsä (palkka)työn määrässä. Kaikki muu on hirveää lusmuilua. Elämässä pitää vähän kärsiä jotta ansaitsee arvostuksen. Jne.

      No, minulla on vain yksi elämä enkä halua havahtua eläkkeellä että unohdin elää. Paitsi että en kyllä ajatellut tätäkään kuviota loputtomiin jatkaa, jonain päivänä on taas aika ansaita eläkkeensä ja maksaa veronsa niinkuin kunnon kansalaisen kuuluu.

      Mutta hitto, 2,5 vuotta lapsen kanssa kahden, siitä en selviäisi! Olet kyllä Marjaana kova mimmi! <3

      Poista
    3. Nooo, siltä ajalta on kyllä hyviäkin muistoja, mutta täytyy sanoa, että en tekisi uudelleen vaikka miten paljon maksettaisiin. Olimme myös Ensikodin asiakkaina ja se jos mikä piti minut järjissäni. Tai siis mitä siitä nyt on enää jäljellä ;-)

      Mutta tuo sun tyylisi kuulostaa kyllä hyvältä. Sitä ehtii kyllä maksaa niitä veroeuroja ja kerryttää eläkettä (varsinkin kun eläkeikä jatkuvasti nousee..) vähä myöhemminkin. Asiat pitää vaan osata laittaa tärkeysjärjestykseen.

      Poista
  3. Mikä mahtava nollausviikonloppu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli, hitsi vieköön! Ja nyt taas jaksaa nauttia arjesta.

      Poista
  4. Marjaana , ihana reissu varmasti, on pitkään aikaan muistoja ... ja hyvä mieli. Aina se kannata joskus olla kyläluutakin ... hhehee. Miten me naiset osammekin olla hauskoja ja iloita pienestakin ... ? Olen iloinen sun puolestaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, Nata. Reissut on siitä ihania, että jo niitä suunnitellessa mieli virkistyy. Sitten itse reissu on mainio irtiotto arjesta ja vielä sitten ne muistot, joilla jaksaa seuraavaan reissuun!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana