Sivut

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Lentohalausten kera

Tällä kertaa sain ihan pyytämättä Kikiltä haasteen lentohalausten kera. Koppaan kumpaisenkin oikein kovin innoissani ja iloisena. Kiitos!

1. Lempipaikkasi kotona.

Sohva ja sänky. Rennosti makoillen.

2. Kirja, jonka olet lukenut/voisit lukea useamman kerran?

Gionon aikuisten satu Mies, joka istutti puita. Pitääpä taas lukaista se läpi.

3. Sama kysymys kuin 2, mutta nyt elokuva?

Casablanca. Rick ja Ilsa - kyllä ne vielä toisensa saavat. Siihen asti vollotan joka kerta sitä katsoessani. Osaan vuorosanat ulkoa.

4. Millä saa sinut hetkessä iloiseksi?

Lasten nauru. Varsinkin omien. Se tarttuu!

5. Kahvi vai tee vai ihan joku muu juoma?

Kahvi ja punaviini. Erikseen.

6. Kun tulee ilta ja lapset ovat nukkumassa niin mitä teet ensimmäisenä?

Hmm, avaan koneen ja tarkistan blogit? Joskus television ja katson uutiset. Tai otan kirjan käteen. Mutta tämä pätee vaan kuopuksen nukkumaanmenoon. Varsinkin viikonloppuisin meillä on esikoisen kanssa kääntynyt asiat päälaelleen ja hän tulee peittelemään minut. Pidän kyllä huolen, että joka ilta "teemme suunnitelman" hänelle, eli kertoo minkä ohjelman aikoo katsoa loppuun, mikä sen ikäraja on, tai mihin asti on koneella ja monelta menee hammaspesulle ja sänkyyn.

7. Inhokkikotityö?

Kaikki siivoukseen liittyvä tai sitä edes etäisesti muistuttava.

Onhan täällä kaunista mutta ihan liian kylmää
- auto ei lähtenyt käyntiin 30 pakkasasteen  kohdalla


8. Lempilelusi lapsena oli...

Saimme serkkuni kanssa jostain pienet muoviset Paddington-karhut ja niistä tuli vuosiksi ihan hurjan tärkeitä ja mielikuvitusta ruokkivia kavereita. Ne olivat keskenään kirjeenvaihdossa kuten mekin serkkuni kanssa. Kerran Paddingtonit olivat kauneuskylpylässä ja tätini ei ollut hirveän mielissään, kun kallista hajuvettä oli suihkittu muovisiin karhuihin. Paddingtonit myös jostain syystä harrastivat sukeltamista ja keräsivät uppotukkeja (pieniä risuja järven pohjasta). Teimme niille jopa pienenpienet tietokirjat joiden avulla uppotukkeja saattoi "tunnistaa".

9. Oletko suunnitelmallinen?

Olen. Olen älyttömän hyvä ennakoimaan, rakastan listoja ja suunnitelmia ja ihan parasta on, kun saa vetää viivoja jo suoritettujen juttujen päälle. Olen siitä huolimatta ihan hyvä tyyppi!

10. Ja muinaisten kaverikirjojen tyyliin: Lempivärisi?

Oranssi ja punainen. Olin taas ihan vähällä sortua oranssiin villakangastakkiin viikonvaihteessa. Siis siinä mielessä "taas sortua" kuin siinä vanhassa vitsissä "taas tekisi mieli Pariisiin" että olen ollut ennenkin vähällä sortua. Minulla ei edelleenkään ole eteisen kaapissa armadaa oransseja villakangastakkeja toisin kuin tuosta olisi voinut päätellä. Punainen siellä kyllä jo vähän lämpimämpiä kelejä odottelee. Näytän se päällä ihan menninkäiseltä.

- Kysymys: Miten minä saan lorpöteltyä yksinkertaiseen kysymykseen näin pitkän ja polveilevan vastauksen?
- Vastaus: Olen edelleen päivät yksin kotona ja aikuiskontaktien puute vaivaa.

11. Lempikirosanasi?

Perse. Ja jos oikein tarvitsee pontta, niin silloin persereikä. Olen tällä taannoin niittänyt kyseenalaista kunniaa ja voittanut eskari-ikäisten kisan, jossa kerrottiin nurkassa hiljaa sipisten äitien pahimmat kirosanat. Esikoisen eskaritäti oli salakuunnellut ja tuli ilmoittamaan minulle voitosta varsin velmu ilme naamallaan.

Konnadonna, nappaa tämä jos suinkin jaksat. Vaikka paljon sinusta tiedänkin, lempikirosanaasi en tiedä!

***

Tein Hesarin Pomo-testin, ja sain tulokseksi "Sinussa on hyvät ainekset kasvaa erinomaiseksi pomoksi". Se on lohdullista tietää, varsinkin, kun olen esimiesasemassa jo nyt...


***

Kevätpörriäinen. Miksi minulle tulee levoton olo tästä sanasta? Minä haluan oman kevätpörriäisen. Enkä nyt tarkoita sitä lehteä!

8 kommenttia:

  1. Voi se Paddington! Muistatko, että se periytyi pikkuveljelle?
    Ja kun pikkuveli oli alle kouluiän, antoi hän sen työkaverilleni. Vuosia myöhemminkin saaja muisteli tapausta ja oli kovin otettu. Oli kuulemma sen säästänyt aarteenaan.
    Siinä vaiheessa karhun takin ja hatun värit olivat jo haalenneet.
    Aikaa tuosta on kolmisenkymmentä vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään muistanut mitä sille tapahtui - ihanaa, että tarina jatkuu! Mahtaakohan se vielä olla hengissä?!?

      Toivottavasti olo on jo parempi.

      Poista
  2. Hyvä lista ja erityisesti kohdalle 11 nauroin makeasti. En niinkään itse kiroilulle, vaan sille että eskaritäti varmaan tunsi suurta mielihyvää päästessään kertomaan kisan tulokset sinulle :D

    Kiitos linkistä ja saman arvion sain kuin sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joopa joo, se oli aika kyseenalainen kunnia, mutta kannan manttelini ylpeänä, eihän sitä muutakaan voi ;-) Se eskarin täti nauraa minulle yhä!

      Poista
  3. Ei ole ihme, että voitit kisan perseellä, on se vähän harvinaisempaa sorttia :D Yleensä käytetään sitä kannaksen toisella puolella olevaa :D Kevät tuo esiin kaikki pörriäiset, mää pidän peukkuja, että yksi jää sun haaviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa on mun makuuni sellaista hyvää potkua, vähän samaa kuin peRRRkeleessä, mutta toki tää on hätkähdyttävämpi kun on harvinaisempi ;-)

      Toivotaan hyvää pörriäissatoa, mutta toisaalta jostain syvältä kolostaan kömpinyt ei välttämättä sitten mulle kelpaa. Inhottava snobi!

      Poista
  4. Kiitos haasteesta! Yritän vastailla, kunhan ennätän. Mutta kiroilenkos minä ensinkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitäpä mä tässä vähän mietin - ja siksi sait tän ristiksesi ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana