Sivut


torstai 21. maaliskuuta 2013

Minä pääsen töihin!!!

Melkein tekee nyt mieli iskeä silmää. Sain eilen kuulla, että ilmastointi työpaikallani saatiin päälle puolilta päivin. Siellä se ehtii mukavasti pöhöttää hyvinkin vuorokauden, ennen kun minä menen iltavuoroon. Olen kiitollinen, että tieto tällä kertaa tuli minulle ja saatoin itse tehdä päätöksen siitä onko töihin turvallista mennä vai ei. Näinhän ei suinkaan tämän prosessin kuluessa ole jatkuvasti ollut. Olen vaikkapa painellut iltavuoroon niin, että henkilökunnan vessasta katto on ollut auki, enkä ole voinut - tietenkään - enää paeta paikalta, kun kollegat ovat jo oman vuoronsa tehneet. Huonoiltahan pef-seurannan tulokset sinä päivänä näyttivät.

Nyt, kun pyysin lähintä esimiestäni informoimaan minua tilanteesta, tiedotus on pelannut. Olen saanut myös kollegoiltani väliaikatietoja mutta "virallinen tiedotus" ollut aivan ala-arvoista. Tekniseltä puolelta sain vain aiemmin kysellessäni ryöpytyksen niskaani ja kommentin, että "tämän enempää ei tulla koskaan tiedottamaan kenellekään". Voitteko kuvitella? Ja siellä ollaan sitä mieltä, että minulle pitäisi riittää, että kuulen asioista  vaikkapa siivoojalta. Kysyinkin konfliktimme keskellä, että kumpaa siivoojaa minä sitten uskon, sitä, joka kertoi minulle puuttuvan osan tulemisen ja remontin valmistumisen kestävän kolme viikkoa vai sitä, joka sanoi sen olevan ohi viikossa. Ei sentään sitä kolmea viikkoa kestänyt, luojan kiitos!


No ei nyt sentään tätä päälle...

No onneksi sitten luin paikallislehdestä, että meillekin tänne perustetaan sisäilmatyöryhmä, joka "lisää avoimuutta". Kaikki mitä lehdessä lukee, on totta, eikö vaan? "Avoin tiedottaminen ennaltaehkäisee ja torjuu huhujen leviämistä ja epäluulon ilmapiiriä työpaikalla. Tiedotus on tärkeä osa sisäilmaongelman ratkaisuprosessia." Hohhoijaa, tekisi mieleni vähän tirskahtaa.

Mutta pääasia on, että pääsen tänään ihmisten ilmoille. Onhan tässä tullut kotona kykittyäkin. Pitäsiköhän sen kunniaksi laittaa oranssi paita päälle?

(Kaikille niille, jotka eivät vielä salaista asettani tiedä, niin yksi hörhökirja, väriopas kertoo, että "Oranssissa puserossa istuva voi rohkaista asiakasta treffien tekoon.")

Minä siis ...hmmm... menen sinne oikeasti tekemään töitä, en kärkkymään treffejä, uskotteko?

***

Silmänisku. Minä en oikeasti iske silmää, mutta olen muuten kyllä kova flirttailemaan. Silloin, kun en ole oikeasti kiinnostunut. Mutta kun olen, menen lukkoon ja prinssin pitäisi vaan arvata se korvieni asennosta. Prinssit on varmasti koulutettu tähän? Onhan?

10 kommenttia:

  1. No jihuu, hyvä uutinen siis :-)

    -Joo, flirttailu on kivaa niin kauan kun kumpikaan ei epäile toisen olevan tosissaan :-D Paitsi tietenkin jos molemmat olis tosissaan... Hö, ihmiset ajattelee liikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin ajattelen liikaa ja juuri se estää minua heittäytymästä flirttailemaan silloin kun olen vakavissani.

      Minusta on tosiaan ihana päästä ihmisten ilmoille ja toivon totisesti, että keuhkoni ovat samaa mieltä ;-)

      Aurinkoista päivää sinne naapuriin!

      Poista
  2. Toivotaan, että pystyt myös siellä töissä olemaan ilman oireita.
    Niin se vaan on, että työpaikalla on sosiaalista elämää, halusi sen myöntää tai ei.
    Pidetään peukkuja, että sisäilma on OK. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta se on, minä ainakin kaipaan työpaikan ihmiskontakteja, niin kollegoita kuin asiakkaitakin (no en kaikkia asiakkaita ;-)

      Hyvin täällä pyyhkii - taidan tulla huomenna uudelleen. Jee!

      Poista
  3. Oikein hvyää työpäivää ja laitoithan kevätpörriäisten varalta sitä oranssia ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhuu, laitoin. Mutta voikohan se mennä överiksi? Nimimerkki oranssi paita, hame ja sukkahousut, korvikset, sormus ja kaulakoru. (No on mulla siinä päällä musta tunika, etten nyt ihan mielipuolelta näytä...)

      Poista
  4. Jee! Jes! Mahtavaa!!!!!! Minä olen täällä murehtinut että mitä sitten tapahtuu jos et pystyisikään enää menemään töihin. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä murehdi, kyllä mä aina jotain keksin. Mutta tämänpäiväinen oli kyllä ihan rohkaiseva kokemus. Pef-arvot eivät pahemmin pudonneet työpäivän aikana, illalla ei ollut lämpöä ja muutenkin oli oikein hyvä olo siitä huolimatta, että siellä oli auottu rakenteita ja tehty remonttia. Pidetään peukut pystyssä!!!

      Olet muuten ihana! <3 <3 <3

      Poista
    2. Tsihi, niin siäkin! <3

      Ja sit tommonen:

      http://mantyla.blogspot.fi/2013/03/11111111.html

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana