Sivut


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kaksi asiaa

Olen miettinyt pitkään tämän postauksen kirjoittamista. Aihe on niin ahdistava. Niin suuri. Ja niin henkilökohtainen. Altistus ja oireet työpaikalla. Kävin eilen työterveys-hoitajalla päivittämässä tilanteen. Ja tilannehan on se, että 2011 keväällä juttelin ensimmäisen kerran altistumisestani työterveydessä. Saman vuoden marraskuussa tehtiin työpaikkatarkastus ja sen jälkeen tilannetta ei ole päivitetty. Olen pystynyt olemaan töissä ihan hyvin. Välillä saan oireita hometaloista tulevista asiakkaista, mutta sen kanssa pärjään. Viimeiset puoli vuotta olemme olleet ilman vakituista kiinteistön-hoitajaa ja ikävä kyllä se taitaa ruveta näkymään. Ja tuntumaan.

Loppuvuodesta voin jo selvästi huonommin työmaalla. Vuoden viimeisestä työviikosta alkaen olen pitänyt oirepäiväkirjaa työterveyshoitajan pyynnöstä ja tänä vuonna jatkanut sekä mittaillut lämpöä. Työpäivän aikana on havaittavissa paitsi muita sisäilmaoireita myös selkeä lämpöpiikki, joka sitten helpottaa illalla kotona. Aamulla lämpö on normaali. Töissä se taas nousee. Varsinkin, jos vietän aikaa omassa työhuoneessani. Elimistö ja puolustusmekanismit ovat pörhöllään. Ahdistaa. Pelottaa. Seuraavaksi menen työterveyslääkärille ja sitten kokoonnumme työterveyshoitaja, -lääkäri ja lähin esimieheni ja teknisen toimen edustaja. Saa nähdä mitä tästä tulee.


Kuva otettu huoneeni vieressä olevasta varastosta...


Minun on paitsi vaikea kirjoittaa tästä, myös ylipäätään ajatella asiaa. En halua edes kuvitella sitä pahinta mahdollista skenaariota. Etten voisi enää tehdä rakastamaani työtä. Tai sitä, minkälainen sota asiasta syttyisi, jos oikeasti menisin niin huonoon kuntoon etten työmaalla pystyisi olemaan, puhumattakaan, jos pitäisi ruveta puuhaamaan työkyvyttömyyseläkettä. Tai vielä parempaa, ammattitaudista johtuvaa tapaturmaeläkettä. Defenssi iskee päälle heti pian välittömästi. Että kyllähän tämä tästä. Ihan varmasti. Pakkohan tämän on...

Monenlaisia (isoja) kysymyksiä pyörii mielessä. Osan niistä otin puheeksi myös työterveyshoitajan kanssa.

*Onko oikein, että sinnittelen työpaikalla puolikuntoisena?
*Pitäisikö pienemmällä kynnyksellä lähteä kotiin jos tulee huono olo?
(Sitten ainakin sairastamiseni näkyisi jossain ja se ehkä otettaisiin enemmän tosissaan)
*Onko se nyt laitaa, että ilta kuluukin sitten enemmän tai vähemmän palellessa ja potiessa kotona, mutta aamulla olen taas valmis uuteen työpäivään?
*Kuinka lojaali minun on oltava työnantajalle, joka ei huolehdi työpaikkani terveellisyydestä ja tätä kautta minun terveydestäni?

***

Kaksi asiaa. Ahdistus. Pelko. Ja eikä tässä vielä kaikki. Maanantaina asuntomme eteisestä löytyi putkirikko. Arvatkaas kuka on paniikissa kuivattamisen kanssa?!?

12 kommenttia:

  1. Tuo taitaa olla niitä tämän alan ikävimpiä seurauksia. Muuten olen sitä mieltä, että juuri tämän alan työntekijät ovat liiankin tunnollisia työantajaa kohtaan. Suosittelisin olemaan pois matalammalla kynnyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Puskissa!

      Jotain on jo mietittynäkin - olen aika ratkaisukeskeinen ihminen ;-) Ensinnä ainakin anon etätyöoikeutta, jotta voin lähteä kotiin jatkamaan (sellaisia hommia joita nyt kotiin voi viedä) jos kurja olo iskee. Katsotaan tässä päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt lepään kotona tämän päivän ja huomenna iltavuoroon...

      Poista
  2. Voi kuinka kurjaa. :(
    Mutta samaa suosittaisin kuin Puskissa, että herkemmällä liipaisimella kotiin vaan. Ja etätyömahdollisuus on ihan mainio. Omassa työssäni olen siitä mahdollisuudesta hyvin kiitollinen.

    Toivottavasti kodin putkirikko hoituu ja eteinen kuivuu kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon. Putkirikko korjattiin pikaiseen ja alla ollut "valumalaatikko" imettiin tyhjäksi. Nyt tuulettelen pikkueteisen monttua aina kun pystyn: ovi asuntoon on kiinni ja luukku on auki. Josko sillä konstin selvittäisiin säikähdyksellä. Koitan myös tavoittaa Asumisterveysliiton taikka Hengitysliiton korjausneuvojaa saadakseni vähän tarkempia ohjeita.

      Näillä mennään, enää en ole hysteerinen ;-)

      Poista
  3. Voi hitsin hitsi! Terveys on niin tärkeä, että toivotan kovasti maalaisjärjen käyttöä sinne työnantajallesi! Ja sulle sinnikkyyttä edelleen, jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon sitä myös. Onneksi työterveydessä ollaan napakoita tän asian suhteen ja palaveri tulossa jo kuun vaihteessa. Nyt lepäilen tämän päivän kotona ja huomenna menen iltavuoroon. Mutta vähän nyt liikaa koetellaan yhtä ihmistä, minusta.

      Siksipä koru tuli todella kuin tilattuna. Suojaa, voimaa ja turvallisuuden tunnetta kaipaan juuri nyt kovasti. Tuossa se nytkin lepäilee silmieni alla. Jahka päivän teema on aurinko ja kun tästä nousen, esittelen sen kaikille ;-)

      Poista
  4. kurjaa, tosi paha kun semmoinen työpaikantilanne on ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Nyt vähän masentaa, mutta eiköhän tämä tästä...

      Poista
  5. tuli väärä blogini osoite tää oli mun estiläinen blogi anteeks

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, kurkkasin sinnekin, mutta ymmärsin kovin vähän ;-)

      Poista
  6. Komppaan muita. Matalalla kynnyksellä kotiin vaan, koska terveydellään ei parane leikkiä. Ei edes työn vuoksi. Etätyömahdollisuus hyvä, mutta pitäisihän siellä oikeasti tehdä asioille jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä mustakin tällä hetkellä tuntuu, täytyy vaan opetella lähtemään jos on huono olo. Ja etätyömahdollisuus on ihan mahtava, jos se yhtään helpottaa ja mahdollistaa sitä, että voisin pidempään sinnitellä tuolla.

      Ja olet oikeassa, näillehän pitäisi tehdä jotain, mutta minä olen niin kauan katsellut sivusta etten ole enää hirveän optimistinen yhtään minkään suhteen, mitä rakennuksille tehdään/yritetään tehdä jne. Huokaus. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Ehkä teknisen puolen tyypitkin pystyy näkemään asian eri tavalla kun on kuitenkin kyse elävästä ihmisestä joka istuu toisella puolella pöytää (ja itkee, luulenma).Prkl.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana