Sivut

tiistai 20. marraskuuta 2012

Substanssia?

Sain Magdaleenalta Päin Mäntylää -blogista tunnustuksen kauniiden sanojen kera. Kiitos, aivan liikutuin! Minä lupaan kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni ja voisin jakaa tunnustusta eteenpäin kaikille lukemilleni blogeille. Jollei substanssia olisi, en minä jaksaisi niitä lukea. En nyt kuitenkaan saa aikaiseksi tätä kierrättää yksilöidysti, mutta napatkoon tästä ken mielii. Olette kaikki ihania!





1. Minulla on ristiriitaiset tunteet äitiyden suhteen.

Kärsin vauvakuumeesta yli kymmenen vuotta ennen kun tein esikoisen yksin ja toisaalta meinasin tulla hulluksi hänen kanssaan kotona ollessani. Kävimme todella tiukat neuvottelut kuopuksen isän kanssa ennen kun suostuin tekemään toisen lapsen. Olinhan hoitanut jo yhden lapsen kouluikäiseksi, yksin. Hoito olisi jaettava - oikeasti - fifty-fifty. Ja siinä onneksi onnistuimmekin. Minä menin puolipäivätöihin jo ennen kun kuopus oli puolivuotias. Hoidimme häntä vuorotellen kaksi vuotta töidemme ohella ennen kun laitoimme päiväkotiin.

Nautin työnteosta - silloin ja nautin siitä nyt - ja joskus poden siitä huonoa omaatuntoa. Miksi sitten halusin lapsia kun kuitenkin hoidatan ne muilla? En muutenkaan ole mikään omistautuva äiti. Mutta ehkä minun äitiyteni on sellaista läsnäolevaa ja elämänmakuista. Toisaalta minä olen tiukka äiti, mutta joissakin asioissa hyvin salliva. Se tuntuu toimivan. Meillä on kuitenkin tiivis yhteys poikien kanssa. Ja mikä parasta, minusta äitinä olo on helppoa, jos ei aina niin mukavaa olisikaan.


"Tää on taidetta."


2. Minulla on ristiriitaisia tunteita myös parisuhdetta kohtaan. Miksi siinä niin helposti vajotaan perinteisiin malleihin, että mies tekee sitä ja nainen tätä? Minusta tuntuu, ettei työtaakkani täällä kotona ole juurikaan lisääntynyt yksinhuoltajuuden myötä. Kuinka siinä niin kävi, vaikka olen mielestäni emansipoitunut nainen?

Lisää ristiriitoja: luulen, että haluan seuraavaksi kahden aikuisen ihmisen parisuhteen, jossa asutaan erillään ja tapaillaan, tehdään asioita yhdessä. Toisaalta kaipaan ja arvostan symbioottista suhdetta jota minulla ei koskaan ole ollut. Voikohan näitä koskaan yhdistää?

3. Työelämää kohtaan minulla ei ole ristiriitaisia tunteita. Minä rakastan työtäni ja uskallan väittää, että olen löytänyt loppusijoituspaikkani.

4. Kävin autokoulun vasta kaksi vuotta sitten ja  olen onneton kuski. Ajelen vanhoja tuttuja reittejä ja pelkään lähteä uusiin paikkoihin. Saatanhan paniikissa unohtaa kumpi on vasen ja kumpi oikea eikä se helpota tilannetta yhtään. Suoraa tietä ajan mielelläni ja liikenneympyröitä rakastan.

5. En voisi elää ilman juustoa.



6. Laitan kahviini niin paljon maitoa, että jollei maito ole lämmitettyä, joudun pistämään koko kupin mikroon. Töissä teen näin, etten joisi kylmää kahvia. Kotona ei mikroa ole.

7. Inhoan suihkussa käymistä ilman saunaa. Olen vilukissa!

8. Olin ennen piintynyt tupakoitsija. Aski päivässä meni kepeästi eikä lopettaminen ollut ollenkaan helppoa. Kun aloin odottaa esikoista, jätin polttamisen, mutta aloitin heti imetyksen lopetettuani uudelleen. Ja poltin siihen saakka kun kuopus ilmoitti tulostaan. Nyt olen pysytellyt kuivilla seitsemän vuotta eikä minun kannata ottaa yksiäkään sauhuja. Saattaisin jäädä uudelleen koukkuun.

Näiden satunnaisten faktojen keksiminen ei muuten ollut ollenkaan niin helppoa kun ensin ajattelin. Mutta mukavaa kyllä!

8 kommenttia:

  1. Mutta mielenkiintoista jälleen ;-) Kakkoskohta on kuin mun kynästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, taas yksi yhtymäkohta!

      Minä viimeksi katsoin sun blogistasi, että pidät ketuista ja pöllöistä. Mulla on samanmoiset lempparit ;-)

      Poista
    2. Jee, mitä vielä löytyykään, kuulolla ollaan :-D

      Poista
    3. Ihan varmasti löytyy vaikka mitä <3

      Poista
  2. Haa! En siis olekaan ainoa kahvimaidon suurkuluttaja. Ja juustoista nyt ei kai edes kannata puhua. Ei etenkään viinin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et todellakaan, kummitus. Tänään just totesin, että litra ei meinaa riittää edes kahdeksi päiväksi (!) töissä juotavien kahvien kanssa. Taas on mentävä lypsylle.

      Ja juustot, oi juustot, viinin kanssa varsinkin. Pahus vaan, kun ovat niin turkasen kalliita. Voisin elää hyvällä punaviinillä ja Juustoportin Viinitarhurin juustolla. Tai manchegolla, tai tai tai...

      Poista
  3. Mielenkiintoisia asioita mutta kohta 6 sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin! Kuinka kukaan voi juoda kahvinsa noin, eihän se ole enää kahvia :D
    Hienosti olet kaikki asiasi kuitenkin klaarannut elämäsi aikana ja siitä voit olla ylpeä. Tsemppiä jatkossa kerro kuopukselle terveisiä, odotan niitä kuolematttomia lauseita! :DD

    Ps. Kohta seiska taasen yhdistää - mitäs me kylmyyden vihaajat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, kuopuksen sutkautuksia luvassa taas, jahka joitain päästelee suustaan. Pitäisi useammin olla kynä ja paperia messissä!

      Kohdasta kuusi: se onkin MAITOkahvia, ei kahvia. Ja kuten tiedät, naisethan tekevät mitä vaan kauneuden eteen (hehheh). Kylmä kahvi kaunistaa ja niin edelleen. Ja sitten se paras sanonta: "mutta kun vatsa ei kestä niin paljon kun naama vaatis" ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana