Sivut

maanantai 19. marraskuuta 2012

Veltto viikonloppu

Esikoinen kävi perjantaina kavereidensa kanssa pizzalla taannoisten synttäriensä kunniaksi, mutta muuten onnistuimme tavoitteessamme. Olla öllöttelimme vaan kotosalla koko viikonlopun. Kuopukselle tuli kaveri lauantaina leikkimään pariksi tunniksi, kuten sovittu oli, ja minulle iltaseuraa. Siis ystävä istahtamassa iltaa kanssani, oikein mukavaa kylläkin, mutta ei mitään sen jännittävämpää. Hän toi tullessaan paitsi pullon viiniä, myös pussukoita kaupungin ekokaupasta - auringonkukansiemeniä, joita paahdan ja vihreitä linssejä, joita idätän. Olen kyllä onnekas, kun ystäväni ovat näin avuliaita. Aina ei tarvitse itse lähteä! Niin, minähän en tosiaankaan lähtenyt yhtään mihinkään koko viikonloppuna.




Kuvassa näkyvät tuotteet ovat uusimpia löytöjäni marketista. Luomuna, siis. Lauantaina en jaksanut edes laittaa ruokaa, vaan söimme keitettyjä perunoita voin ja lisukkeiden (mm. leipäjuusto, kananmuna ja hapankaali) ja kermaviiliin dipattavien kasvisten kera. Marjarahkaa sitten jälkiruoaksi. Tuo hapankaali on kyllä jo vanha tuttu, mutta piti kuvata se, koska mietin, kuinka moni teini-ikäinen vetää himona hapankaalia? No meillä kyllä. Taitaa olla äitillä sormensa pelissä...

Kun esikoinen oli pieni, sain ystävältäni Tuija Ruuskan Aurinkomaa, lapsiperheen kasviskeittokirjan. Uskalsin sen turvin jättää lapseltakin lihan pois, itse olin ollut kasvissyöjä jo kymmenkunta vuotta siinä vaiheessa. Tuossa kirjassa kehotettiin B12-vitamiinin turvaamiseksi opettamaan lapsi pienestä pitäen nauttimaan hapan-vihannesten mausta. Näin tein, ja esikoisen kohdalla se onnistui. Kerran ostin hapankaalia kauppahallista irtona niin, että poika luuli heti saavansa sitä syödäkseen. Alkoi lohduton itku, kun pakkasinkin ostokset kassiin. Toki annoin sitten maistaa, kun tajusin pettymyksen syyn. Esikoinen natusti rattaissaan hapankaalia niin että neste vaan valui suupielistä. Myyjä totesi, ettei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.




Velton viikonlopun kruunasi saamani tunnustus, johon palaan huomenna. Sydämellinen kiitos Magdaleena!

***

Kuopus huomasi kuvassa olevan helmitaulun seinällämme ja halusi leikkiä sillä. Kun selitin mihin sitä on oikeasti käytetty, hän totesi:

"Ennen vanhaan on ollu tosi oudot käytökset."

8 kommenttia:

  1. No sitten teidän viikonloppu on mennyt niin kuin melkein kaikilla, mukaan lukien itseni ja vierailemani blogit. Vaan mitäpä sitä sunnuntaina pitäisi rehkiä? Eikös viikonloppu ole sitä varten ettp hengähdetään ja levätään?
    Hapankaalia syövälle teinille on kyllä annettava tunnustus, en tiedä yhtään toista tapausta - ei edes tule mieleen vaikka koitin vanhojakin kamujani miettiä. Ei kukaan eikä koskaan.
    Voi hittolainen että räkätin täällä taas ton kuopuksen kommentille ne on ihan ykkösiä; .."oudot käytökset" :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna keskusteltiin myrkyllisistä hevosista. Ettei ihan tylsäksi menis maanantaikaan ;-)

      Mulla meni hapankaalin opettelussa pitkään mutta nykyään kyllä syön sitä. En kylläkään samanlaisella intohimolla kun esikoinen. Hatunnosto sille.

      Rentoa viikkoa!

      Poista
  2. Ollu oudot käytöstavat, jestas miten hyvä sanonta lapselta! En kyllä tiedä yhtäkään nuorta tai lasta, joka söisi hapankaalia! Enkä tunne monta aikuistakaan, vain yhden työkaverini, joka syö sitä. Ja nyt teidät. Pitäisiköhän munkin maistaa työkaverini annoksesta ...eihän mulla muuten voi olla mielipidettä kys.asiaan. Mulla on noita helmitauluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuopus kyllä pidentää mun ikää päivittäin, on se sen verran sanavalmis tapaus. Ja esikoinen tosiaan outo, mullekaan ei ennen hapankaali maistunut.

      Sulla on hyvä sisustusmaku - tää on vissiin ennenkin todettu ;-)

      Poista
  3. Myrkylliset hevoset.. :D mun on pakko päästä kuopuksen kaveriks, olen varma että meillä synkkais!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teissä on kyllä samaa mielikuvituksen lentoa!!!

      Poista
  4. Minä puolisaksalaisena jouduin lapsena taistelemaan hapankaalin kanssa joka joulu mutta nykyään sitä menee muulloinkin. Uusin löytö syysmarkkinoilta oli valkosipuli- ja chilihapankaali joista ensimmäinen oli herkkua mutta jälkimmäistä ei vielä ole maistettu. Mutta näköjään aikuiseksi piti kasvaa ennen kun se alkoi maistua. Kai se on niin että lapsi tykkää siitä mihin suu on pienestä asti tottunut? Vai onko? Toiset lapset taitaa sitten vaan olla niin nirsoja että vaikka kuinka totuttaa ni ei maistu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, en tiennyt, että olet puolisaksalainen ;-)

      (Minäkin olen maistanut valkosipulihapankaalia ja se on nannaa.)

      Minä piilotin sauvasekoittimella jyrryytettyyn kurkkuun tippa kerrallaan hapankaalin mehua ensin ja lisäämällä totutin makuun. Sitten siirryttiin aitoon hapankaaliin. Ja tässä on tulos!

      Toisaalta kuopus on kyllä just noita "niin nirsoja" ettei mikään totuttaminen ole juurikaan auttanut.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana