Sivut

torstai 29. marraskuuta 2012

Normisettiä

Not.

Eilen harrastin perheen ja työn yhteensovittamista. Ihan hyvällä mielellä ja menestyksellä. Minulla oli illalla kokous, johon oikein todella toivottiin minun voivan osallistua. Alkamisajankohta vaan oli hankala. Ja kesto. Kokous alkoi kuudelta paikassa, joka on vähän kauempana keskustasta. Jos olisin vienyt kuopuksen kaverille niin kuin yleensä näissä tapuksissa teen, olisi minun pitänyt startata takaisinpäin jo varttia vaille seitsemän, jotta olisimme ehtineet iltapalat sun muut ihmisten ajoissa. Ja että myös kaveriperhe olisi päässyt iltapuuhiin normaaliin aikaan.

Pomoni ehdotti, että ottaisin kuopuksen mukaan. Huolehdimme, että paikassa oli dvd-soitin, soin pojalle ylimääräisen ruutuvuoron ja iltapalakin oli - meille molemmille - tarjolla kokouksen yhteydessä. Niinpä pystyin kokoustamaan aina kahdeksaan asti. Sitten päästiinkin suoraan pehkuihin, kun tultiin kotiin. Esikoisenkin lahjoin pysymään (yksin) kotona ylimääräisellä pelivuorolla. Tuliaisiksi toin iltapalalta ylijäänyttä kokista. Meneehän tämä näinkin, yksinhuoltajuus. Luoviessa.





Taisin puhua lauantaikoulupäivän yhteydessä harmaiden aivosolujen aktivoinnista. No, nyt olen saanut oikein urakalla niitä harjaannuttaa töissäkin. Meille on tulossa suuri muutos atk-järjestelmäämme ja sen tiimoilta joudun nyt mietiskelemään yhtä sun toista. Ihan on kivaa hommaa, mutta välillä vanhat harmaat savuavat ja poksuvat. Unissanikin olen konversiota valmistellut. Viikonloppu taitaa tällä kertaa tulla todella tarpeeseen. Samoin iltavuoroa edeltävä rauhallinen aamu tänään. Luulenpa, että käyn paikallisella huoltoasemalla lounaallakin. Niitä poliiseja ja palomiehiä - nääs - katsomassa. Mutta ihan ensin pitää kyörätä nuo ruojat matkoihinsa. Päiväkotiin ja kouluun.

***

Paitsi että on niistä iloakin. Nimittäin se mielikuvituksen lento, varsinkin kuopuksella:

"Kukkuu, mitäs täällä tapahtuu?"
"Hui, tuolla taitaa lentää yksi dinosaurus. Menenkin takaisin piiloon omaan pesääni."

Tämä olisi ihan normisettiä, mutta kun se tapahtui viikolla saunassa ja äänessä oli vast ikään esinahan alta löytynyt ja kovaa kiinnostusta herättänyt terska.

I rest my case!

12 kommenttia:

  1. Todella fiksusti organisoitu, sinähän olet varsinainen mestari. ATK-jutut ovat aina mystistä touhua, musta tuntuu aiankin välillä että kone vie mua 6-0.
    Kuopuksesta tulee taiteilija, sen sielunelämä ja mielikuvitus ovat selkeitä viitteitä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensäpaljastaja siitä tulee ... no ei vais.

      Mun on aina pakko tosi tarkkaan miettiä ja suunnitella, ettei kone veisi mua 7-0. Ja välillä se vie silti. Suunnittelulla pärjää myös tässä yksinhuoltajuudessa. Olen kyllä mestari ennakoimaan, ja se auttaa kovasti.

      Poista
  2. Monet yksinhuoltajat on luovimisen mestareita. Sinäkin vaikutat päässeen siitä kärylle oikein hyvin. :)

    Lounas paikassa, jossa on palomiehiä ja poliiseja. Tuleeko suulla syömisestä yhtään mitään, kun silmänruokaa on paikalla? Vaikka eläähän silläkin ja pitää hormonitoiminnan hengissä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, ja joo, ei - ei ollut muuten silmänruokaa tällä kertaa. Mutta silloin kun on, kuolaamiseksihan se menee. Pitää sitten vaan muistaa pyyhkiä roiskeet ja kuivata decolte ennen kun astuu asiakaspalveluun.

      Salaattipöytä sitä vastoin oli oikein hyvä. Söin sen kokonaan ;-)

      Poista
    2. Höh, tämähän on vähän kuin lapselle antaisi tikkarin ja ottaisikin sen sitten pois. Jos paikassa on yleensä poliiseja ja palomiehiä, niin pitäähän niitä olla siellä aina. Toisaalta ehkä tämä oli asiakasystävällisempi vaihtoehto.

      Ou nou, nyt niiden pitää hankkia uusi salaattipöytäkin sun jäljiltä. :D Eikun hyvä, että maistui. :)

      Poista
    3. Aion ensi kerralla vaatia sitä tikkaria kovaan ääneen, koska

      a) pääsen ainoastaan torstaisin syömään tuonne enkä voi väijyä sopivaa päivää tai hetkeä

      b) olen tottunut, että siellä silloin on poliiseja ja/tai palomiehiä. Niin, ja ensihoitajia. Mulle kelpaa myös vain yksi ryhmä per käynti, en siis vaadi mielestäni liikoja. Mutku mä haluuuuun...

      Olen nyt lueskellut vanhempiakin tekstejäsi ja löydän sieltä itseäni. Vaikkapa O niin kuin orgasmista. Ja totuuden nimissä monesta muustakin. Kiitos siis mukavista lukuhetkistä tätä kautta, en viitsinyt vanhoja kommentoida!

      Poista
    4. Hyvin perusteltu on jo melkein saatu. Ensihoitajatkin käy kyllä, koska ne tietää, mitä tehdä, kun tulee ylimääräistä tykytystä.

      Niin, samoja fiiliksiä löytyy ainakin sieltä orgasmista. Todella heikkona hetkenä kirjoitettu. Muuten yritän kaikin tavoin pitää epätoivoni poissa muiden silmistä. Ainahan se ei tietenkään onnistu. :D

      Poista
    5. Tuo ensihoitaja-asia pitää pitää mielessä.

      Yöllä palautui mieleen toinen tekstisi: taidat olla lisäkseni ainoa lapsellinen ihminen, joka tunnustaa rehellisesti, ettei pidä lapsista.

      Poista
    6. En muuten suostu uskomaan, että oltaisiin jotenkin uniikkeja sen suhteen, ettei pidetä lapsista. Ne ei vaan uskalla sanoa sitä, koska äitien ei ole sopivaa sanoa sellaista. Ihan kuin rehellisyys tekisi jotenkin huonomman äidin. Ja omastanihan mä tykkään kuitenkin hirmuisesti. Uskon, että tykkään myös omani lapsesta sitten kun hän suvaitsee syntyä heinäkuussa.

      Poista
    7. Wow, susta tulee ihan hirmu nuori mummu!

      (Mäkin siedän omiani, joskus jopa tykkään ;-)

      Poista
    8. Nuori mummu tosiaan. Nuori on tulevan äitikin. Tosin vain vuoden nuorempi kuin itse olin. Tässä tulevassa on se hyvä puoli, että joku muu on vastuussa siitä 24/7 ja voin omia sen vain silloin, kun itselleni sopii.

      Poista
    9. Mummuuden ehdottomasti paras puoli!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana