Vaalijärkytys

Eduskuntavaalien jytky oli minulle hirvittävä järkytys. Presidentinvaaleissa usko ihmiseen ja ihmisyyteen nousi taas. Edellisissä kuntavaaleissa olin varsin tyytyväinen tulokseen mutta nyt täytyy kyllä taas vähän nieleskellä. Tällä hetkellä kaksi suurinta puoluetta kunnassamme ovat Keskusta ja Perussuomalaiset. Seisoopa sitten missä kohtaa poliittista karttaa tahansa, minusta on ylipäätään aika hurjaa, että 67% valtuutetuista kuuluu kahteen suurimpaan puolueeseen. Siis reippaasti yli puolet. Lopuille viidelle puolueelle jää paikoista se reilut 30%. Ei hyvää päivää! Mutta näillä mennään seuraavat neljä vuotta.

(Kuva on taas kauhea suttu, sorry)

Vaalivalvojaisissa kudoin vimmatusti pipoa kesällä valmistuneen kaulaliinan kaveriksi. Ääntenlaskua seuratessa teki mieli vetää se syvälle silmille ja korville, mutta ei pentele tullut vielä silloin valmiiksi. Nyt tuli. Esikoinen meinasi napata sen heti itselleen, mutta lupasin kutoa samanmoisen hänelle uuden talvitakin sävyillä. Tarkoitus on myös edelleen ruinata häntä tekemään minulle vielä lapaset samoista langoista. Olen toivottoman huono tekemään mitään parillista. Into loppuu, ennen kun toinenkin on valmis. Ihana kollegani kutoi juuri kuopukselle parit sukat, koska konteissa kuulemma voi tulla talvella vähän viileää.

Levottomat jalat lämpimissä sukissa

(En nyt jaksa ollenkaan mennä syvemmälle siihen, että lämpimiä vaatteita tarvitaan myös, koska päiväkodissa "ei vielä käytetä peittoja lepotuokiossa", "kun se on niin lyhyt", "kun lapset eivät vielä ole valittaneet kylmää/peiton puutetta". Koska oikeasti kyse on vaan siitä, että patjojen ja peittojen edestakaisin raijaaminen on aikuisista työlästä...kele.)

Viileydestä puheenollen: se jo kohta viikon jurninut flunssanalku sai minut jäämään tänään kotiin. Josko se auttaisi, kun vähän lepäilisi?