Sivut

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Exhibitionisti keittiössä

Aleksis Kiven päivän kunniaksi jotain aivan muuta kuin Kiveä ja kirjallisuutta. Konnadonna on jo esitellyt omansa, samoin Susanna. Minä haluan myös. Siis esitellä keittiöni, kun en muuta keksi. Etten vaan pelkästään valittaisi ja natisisi tätä kurjaa oloani. Vaikka huomenna muutankin Bhutaniin. Mutta sitä ennen - saako olla, keittiömme! Meillä on sellainen olohuoneeseen aukeava ruokailutila keittiön päädyssä.



Pöytä on mahtava ja massiivinen, pidän siitä kovasti. Sen yläpuolella on maustehyllyni, johon olen myös hyvin kiintynyt. Maustehyllyn takana on tapetti jonka tälläsin paikoilleen heti, kun kuopuksen isän muuttoauto oli startannut. Tai ainakin melkein. Kuten kuvasta näkyy, ja kuten jo muutenkin tiedätte, meillä poltetaan paljon kynttilöitä. Ruusut ostin piristykseksi itselleni. Pitkästä aikaa.


Maustehyllyssä on paitsi mausteet, myös keittokirjoja. Hyllyn päällä on kirpputorilta löytämäni lasikuutio. Se on köyhän miehen versio himoitsemastani Harri Koskisen Block-valaisimesta. Nimenomaan meripihka olisi minun värini, jos joskus voittaisin vaikkapa lotossa. Fasaanin sulka peittää isoa reikää seinässä.















Keittiön toiselta reunustalta löytyvät liesi ja tiskiallas. Hackmanin kesäkattila ja kasari ovat 40-vuotislahjoja rakkaalta ystävältä. Kovassa käytössä ja niin kauniitakin. Hellan vierestä löytyy tarjottimelta kaikkea tarpeellista. Tiskipöydälle jää usein teepannu ja kupit. Pannu on kierrätyskamaa, saatu toiselta ihanalta ystävältä ja kupit Budapestin joulutorilta rakkaudella raahatut.



Toisella seinustalla onkin sitten kaikki muu. Kynttilät, Pentikin Bola, joka kätkee sisäänsä vaikka mitä, hedelmiä, talouspaperi, tomaattikulho, esikoisen keittiövaaka, vedenkeitin ja ah, niin rakas, espressokeitin. Maitokahvia, njam!



Niin, laitetaan siellä keittiössä ruokaakin. Esikoinen kysyi viikonloppuna, voisiko taas pian tehdä uunilohta ja lohkoperunoita. Vaikeahan siihen on vastaan sanoa, jos teini tahtoo ruokaa laittaa. Eilen puuhasimme yhdessä keittiössä, minä tein kastikkeen, höyrytin parsan ja poika loput. (Kastike oli maailman helpoin: kermaviiliä ja lisäineetonta Rucola-Pesto-tuorejuustoa sekaisin.)

***

No ok, sitten tämän trivian päälle vähän Aleksis Kiveäkin. Sitä kevyempää.
Saunapäivän kunniaksi.

Juomalaulu

Terve, ruskee ohranneste,                                Terve, ruskee ohranneste,
terve, jumal kultasuu!                                      terve, voima kuohuva!
Sua ain tahdon kunnioittaa                             Kaikki menköön suren suuhun,
kumartuen tomuhuun,                                     kuin vaan olvi olla saa.
sulle annan sydämmeni,                                  Mitä huolin vaihka iskis
sulle kannan kiitosuhrit                                   taivaan nuoli mailman halki
mä temppelissäs kontien,                                ja polttais palleroisen maan,
oi olvi ijankaikkinen!                                        kuin mä ja olvi ollaan vaan?
Valvoissani, maatessani                                  Terve, ruskee ohranneste,
muistan voimaas kuohuvaa.                             terve, voima kuohuva!


***

Lapin Kulta on muuten tuonut markkinoille luomuoluen, jos Luomukeisari, Luomumarsalkka tai Luomu-Leevi ovat olleet liian eksoottisia tuttavuuksia. 

4 kommenttia:

  1. Huomenta!
    Kiitos kuvista ja runsaasti linkitetystä infosta. Okei, taide on taidetta ja kun nimeä saa niin sitä voi pyytää mitä tahansa. Itse en siitä Koskisen lasimötikästä sitä reilua kahtasataa euroa maksaisi, niin suuri taiteen ystävä en ole. Valaisin on kyllä omassa yksinkertaisuudessaan kaunis ja juuri tuo meripihkan väri on se juttu. Kirkaana se oli vain eloton lasimötti. Kauniita keittiöitä, tuossa Susannan keittiössä oli jotenkin sellaista lämmintä henkeä vaikka en olekaan oranssin tai muiden "räikeiden" värien fani. Teikäläisen keittiöstä kun ei pystynyt saamaan kokonaiskuvaa mutta uskon sen olevan kaunis niinkuin yksityiskohtansakin. Juomalaulu oli perin hauska, lukaisin sen oikein pariin otteeseen. Hauskaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta!

      En minäkään raaski lasimötikästä noin huimia summia maksella, siksi tyydyin kahdella eurolla kirpparilta löydettyyn ja käytettyihin jouluvaloihin siellä sisällä. Hitsi, että olen ovela.

      Meidän keittiössä nautitaan hyvästä ruoasta ja juomasta, se on pääasia, ja toimivuus, ei niinkään trendikäs ulkonäkö. OI, tulipas nälkä, kun muistelin eilistä ateriaa...

      Ja kippis!

      Poista
  2. No se ruokahan on se keittiön päätehtävä, puitteilla ei sinänsä ole niinkään paljon merkitystä jos on hyvää ruokaa tarjolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen!

      (Luulin muuten, että olisit tarttunut tuohon maitokahviin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana