Sivut

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kuuleeko universumi?

Olen kovasti yrittänyt olla ahdistumatta asuntoasioista. Vähän huonolla menestyksellä. Koitan silti ajatella, että minulla on kuitenkin asiat ihan hyvin. On puhdas asunto ja rahatkin riittävät miten kuten. Haluaisin osata ihan aidosti ajatella, että kaikella on tarkoituksensa, tälläkin. Että ehkä jossain minua odottaa vielä ratkaisu. Silti tuntuu aika epäreilulta. Koen, että käteni ovat ikään kuin sidotut: en voi muuttaa halvempaan vaikka tahtoisin. (Kertauksen vuoksi: taustalla on siis altistumiseni, joka tekee minut äärettömän herkäksi kaikille mahdollisille ja mahdottomille epäpuhtauksille, homeille, kemikaaleille yms. En vain loputtomista yrityksistäni huolimatta löydä asuntoa, jossa voisin olla.)


Väriloisto ulkona onneksi piristää!


Tuntuu, etten kuitenkaan pyydä ihan mahdottomia. En pyydä esimerkiksi lottovoittoa - joka sekin tietysti voisi auttaa tässä tilanteessa. Ainakin se laajentaisi mahdollisuuksia. Pyydän siis kuitenkin vain asuntoa, jossa pystyisin sairastumatta olemaan. Ja sitä kautta vähän väljempää rahatilannetta, ettei tarvitsisi ihan koko aikaa ihan kaikkea laskea. Luksusta olisi myös se, että voisin maksaa omaa majaa nykyisen vuokramajan sijaan. Olisi sitten velaton pesä, kun jään eläkkelle. Olen jopa vastalahjaksi valmis luopumaan autollisesta, helpommasta elämästä, ylimääräisestä tilasta ja tavarasta. Onko se muka liikaa pyydetty? Huhuu, kuuleeko universumi?


Kesän viimeiset elossa vielä lokakuussa!

***

Kuinkas sattuikaan, olen lukemassa kirjaa kodittomista. Delphine de Viganin ensimmäinen suomennettu kirja No ja minä on oivallinen opus. Lämmin, hauska ja vakava yhtä aikaa. Suosittelen!

2 kommenttia:

  1. Huomenta!
    Niin, se ei ainakaan ole mun mielestä liikaa pyydetty jos ihminen haluaisi asua terveellisemmin.Niin ikävää kun se on rakennusalan ihmisenä todetakin, kaikki niin paasatut vihreät ja terveellisemmät arvot ovat tämän päivän rakentamisessa kukkua. Eipä paljon käydä keskustelua uusista "ekologisista" liimoista eikä myöskään siitä että vesiohenteisia maalivälineitä pestessä syntyy niin myrkyllisiä yhdisteitä, ettei niitä löydy edes liuotin ohenteisista maaleista. Pyrkimys on tietysti hyvä mutta se ei aina käytännön kanssa osu yksiin, kaikki synteettinen kun on kuitenkin synteettistä. Toivon sulle kuitenkin jaksamista ja onnea uuden ja terveellisen majan löytymisestä - niitäkin on kun tähtää katseensa tulevaisuuden sijaan menneeseen aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peppone, mulla on vähän samanlainen hintsu näin amatöörinä. Katse edellisille vuosisadoille ja hirsirakenteisiin, niin ehkäpä jotain vielä löytyykin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana