Sivut


lauantai 11. elokuuta 2012

Puuttuva profiili

Ei hyvää päivää!

Luin juuri tasokkaan kotimaisen iltapäivälehden sivuilta, että Facebook-profiilin puuttuminen on epäilyttävää ja saattaa kieliä siitä, että sosiaaliset verkostot eivät ole kunnossa, pahimmillaan jopa psykopatiasta.

"Facebook-profiilin omistaminen on jo nykyisin merkki normaalisti käyttäytyvästä ja tasapainoisesta ihmisestä, jolla on mitä todennäköisimmin sosiaaliset verkostot kunnossa."

"Sen sijaan sosiaalisen median ulkopuolelle jättäytyminen voi kieliä vaarasta ja paljastaa jopa psykopaatin."

"sosiaalisesta mediasta eristäytyvä voi mahdollisesti olla massamurhaaja"
(Lainaukset siis täältä)

Tässä kohussa on siis osittain kyse siitä, ettei Norjan Breivikillä eikä Yhdysvaltojen "Batman-ampujalla" kummallakaan ollut Facebook-profiilia - ja se on omituista. Olen ennenkin sanonut, että toimittajat kyllä mielestäni vetävät hivenen herkästi mutkia suoriksi. Ja syyllistyvät keittiöpsykologiaan.


"Eikös minullakin ole vähän hullunkiilto silmissä?"


Tuon artikkelin voisi varmaan vielä ohittaa sensaatiohakuisena hömppänä, jollei jutun loppupuolella mainittaisi, että työnantajatkin ovat nykyisin varuillaan sellaisten työnhakijoiden suhteen, jotka eivät ole Facebookissa. Ehkä minä vaan olen vanha ja auttamattomasti kelkasta pudonnut, mutta tuo kuulostaa paitsi kamalalta, myös hieman ristiriitaiselta. Toisaaltahan on keskusteltu ja oltu huolissaan siitä, miten valtavasti työnantajan aikaa kuluu siihen, että työajalla roikutaan Facebookissa. Tai sitten se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Onneksi minulla on eläkevirka eikä toivottavasti enää koskaan tarvitse lähteä itseään työmarkkinoimaan.

Niin, arvasitte varmaan: minä kuulun siihen 40 prosenttiin suomalaisista, joilla ei Facebook-profiilia ole.  Ei ole ollut enkä usko että koskaan tuleekaan olemaan. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä kyllä kiinnostustakaan. Minä olen introvertti erakko, mutta tuskin kuitenkaan potentiaalinen massamurhaaja.

Herättääkö tämä uutinen kenessäkään muussa tunteita???

8 kommenttia:

  1. Kyllä painettu sana aina totta on. Mä olen elävä esimerkki siitä, lue vaikka plokista. Ja mullahan ei siis tietenkään ole fb-profiilia. Sykopaatti mikä sykopaatti. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi meitä on muitakin, meinasi jo päälaki räjähtää!

      Mutta tarkoittaako tää nyt sitä, etten enää voikaan lukea blogiasi kuin piru raamattua...kele?

      Poista
  2. Minäkin olen sosiaalisesti kyvytön ja ties mitä mielessäni hautova... Ei oo naamakirja-rofiilia tulossa... ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, vielä lisää sosiaalisesti epäsosiaalisia... (Kävin katsomassa helmikeitokset ja vähän melkein itketti. Olet kyllä taitava siinä jollet sosiaalisesti niin olisikaan ;-)

      Poista
    2. Mun on kyllä vielä lisättävä, että tähän asti oon kyllä ollut ihan ylpeä siitä, että aikani kuluu muulla lailla kuin facebookia seuraamalla ja päivittämällä; enhän ehdi ees seurata kaikkia haluamiani blogeja!!

      Poista
    3. Tiedätkö, ihan samaa ylpeyttä olen tuntenut (salaa) itsekin. Roikkukoot muut, päivittäkööt ja tutustukoot... minusta tuntuu, että minulle riittää tämä oikea elämä - ja toki blogimaailma, uudempana tulokkaana, myös.

      Poista
  3. Ei herranjestas millanen lehtijuttu! :-o
    Ei ole tullut mieleenkään tollanen, pikemminkin pidän järkevinä ja sosiaalisina niitä joilla ei ole facebook-tiliä :D

    Niin muuten, mä OLEN facebookissa ja vietän siellä aikaa ihan liikaa O.o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin näen sen niin, että ihmisillä on lukuisia erilaisia syitä olla menemättä Facebookiin, eikä yksikään niistä välttämättä ole sosiaalinen kyvyttömyys. Ehkä jopa päinvastoin, niin kuin kirjoitit!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana