Lululla oli kolmas mieli

Nyt sitten voivat siveellisimmät ja herkkänahkaisimmat (ja äiti ;-) siirtyä samantien sivuun. Täytyy nimittäin näin olympialaisten päätöspäivän kunniaksi vähän avautua. Minä en tiedä teistä, mutta jotenkin miesten lajeja seuratessa vaan tulee vähän ...hmmm... virittynyt olo. Johtuneeko ilmassa väreilevästä testosteronista vai mistä, mutta tiukoissa urheiluvermeissä taikka puolipukeissa liikuskelevat urheilijamiehet saavat kyllä ainakin minun ajatukseni harhautumaan vähän toisentyyppisiin aktiviteetteihin. Uimareita oli toden totta ilo seurata, eivätkä kauas jääneet pikamatkojen juoksijatkaan, varsinkaan hidastuksissa. Huhhuh! Milläs minä nyt tästä eteenpäin iltani täytän?

Ehkä tällä?!?

Se minusta kuitenkin on kummallista, että selostajien vielä täytyy tihentää tunnelmaa omalla panoksellaan. Vai mitä sanotte näistä ihan autenttisista selostuspätkistä:

"Hänen tavaramerkkinsä on välineen täydellinen hallinta. Se ei väpätä eikä vaapu vaan menee vääjäämättä kohti päämäärää..." (norjalaisesta keihäänheittäjästä)

"Hän on joko-tai  -mies, jos saa kepin oikeaan asentoon, niin sitten tulee hyvää jälkeä" (myös miesten keihäänheittoon liittyen)

"Öljylantio... irtonainen, täydellisesti toimiva lantio. Tällä miehellä lantio pelaa, se todella on katsomisen arvoista" (110 metrin aidat)
(No niin muuten oli!!!)

"Eikä löydy reikää, ei millään" (lentopallossa vastustajan puolustuslinjasta)

"...löytää reiän ja se on sisällä. Se on kymmenen senttiä sisällä." (edelleen lentopalloa)

"Herra X koittaa edestä ja takaa, mutta ei onnistu" (lentopallo)

"(näillä korkeuksilla) ollaan jo tosi jäykissä välineissä" (miesten seiväshypyn finaali)

"Siinä tepastelee Gallian kukko: katsokaa, ihailkaa, nauttikaa!"
(seiväshypyn ranskalaisesta olympiakultamitalistista)

I rest my case!


Tai sitten minulla on vain kaksi mieltä, toisin kuin Lululla.
Tai olen puutteessa ;-)

***

Ja sitten vielä taivaalla on ollut tänä viikonloppuna mahdollisuus nähdä jopa 60 perseidiä tunnissa. Oh my!