Kohtalon ivaa

Olemme asettuneet tänne Pajulahteen, liikuntalomalle. Ne juomapullot, joista olin niin ylpeä.. Ensimmäisenä infossa meille jaettiin tuliaislahjaksi - mitäpä muutakaan kuin juomapullot. Ja ette kyllä arvaa, mutta heti kun astuimme sisään huoneeseemme, totesimme esikoisen kanssa, että sisäilma ei ole ihan kunnossa. Tuplasin antihistamiiniannoksemme ja koitamme olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Harmi! Toinen perhe paikkakunnaltamme joutui jo vaihtamaan huonetta.

Jututimme paikalla olevaa Asumisterveysliiton edustajaa, jonka mukaan aina on mukana yksi perhe, joka on niin pahasti altistunut, että täytyy vaihtaa hotellin puolelle. Muut ovat kuulemma kestäneet. No, nyt on kaksi perhettä. Hieman ahdistavaa tietää, että kuulumme ihan pahimpaan kastiin, mitä altistukseen tulee. Huokaus.

Tänään pääsemme vaihtamaan huonetta, mikäli vapautuva on parempi kuin tämänhetkinen. Ainakin siinä on parveke, jolla voimme istuskella haukkaamassa happea tarvittaessa ja myös tuulettaa isosti. Mutta ei niin pahaa ettei paljon hyvääkin. Ensinäkin leukojen jumi alkaa helpottaa. Ja ruoka, jota minun ei tarvitse kokata, on erinomaista, sitä on riittävästi ja sitä on myös riittävän usein. Poskionteloiden tykytyksen ja korvissa tuntuvan paineen vastapainoksi on ollut ihania hetkiä: kuopuksen kanssa uima-altaassa ja sitten sylikkäin rannalla, kun esikoinen puolestaan uskaltautui 16 asteiseen järven uimaan. Hrrrr. Vertaistukiluennolle en vielä päässyt, mutta ehkä tässä joku päivä.

Muutoin nautimme olostamme aika vauhdikkaasti, kuten kuvista näkyy. Ja eilen illalla nautin vielä ahdistukseen siiderin, mutta en juomapullosta. Ja Mr Bean-leffan esikoisen ja huovutusneulan kanssa (rastojen huoltoa).

***

Eikö niin, että hyttysillä on hankala elämä?