Mikä kirja muutti elämäsi?

Lukukeskus heitti männäviikolla sähköpostiini aika herkullisen haasteen otsikolla Mikä kirja muutti elämäsi? Kyseessä on kirjoituskilpailu, johon kaikki voivat osallistua. Tarkoituksena on pohtia, mikä kirja on jättänyt sinuun pysyvän jäljen. Minkä lukukokemuksen jälkeen et ole enää ollut entisesi? Onko jokin kirja vaikuttanut ratkaisevasti elämäsi suuntaan?

En aio osallistua kilpailuun, mutta jäin toki tätä pohdiskelemaan. Varmaan sellainen standardivastaus voisi olla Raamattu - siis  jollakulla muulla kuin minulla. Tai joku miljoonia myynyt elämäntapaopas kuten Salaisuus, jos niihin uskoo. Tuntuu, että viime aikoina ei mikään kirja ole tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta. Johtuneeko iästä, kyynistymisestä vai mistä? Tosin en nyt ihan heti pysty sanomaan aiemmin lukemistani kirjoistakaan - ja niitä on monta, uskokaa pois - jotain yhtä tiettyä, joka olisi totaalisesti kääntänyt elämäni suunnan.

Idealisti minussa haluaisi vastata tähän, että Gionon ihana, naiivi, kaunis pieni kirja Mies, joka istutti puita, muutti minua ja maailmaa(ni) mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Olen - proosallisesti - kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka parantaa maailmaa omalla tavallaan. Samaan sarjaa kuuluvat Coelhon kirjat.

Romantikko minussa haluaisi vastata Jack Kerouackin Matkalla, mutta sekään ei ole totta. Nuoruuden saavuttamaton rakkaus suositteli tätä minulle ja kirja teki minuun silloin lähtemättömän vaikutuksen. Ehkä, koska luulin ja koin näin pääseväni häntä lähemmäs. Enää en uskalla tuohon kirjaan tarttua, ettei illuusio katoa. Kirja on minulla yhäkin hyllyssä!

Yksi kirja, joka konkreettisesti, hetkeksi, muutti maailmaani ja ajatteluani oli Martin Amisin Ajan suunta. Kirjassa tapahtumat kulkevat päin vastaiseen suuntaan kuin on totuttu. Kirjaa lukiessa aivot joutuivat koetukselle ja hetken maailmaa tarkkaili itsekin nurinkurisesti. Se kuitenkin meni nopeasti ohi, vaikka vinkeä lukukokemus olikin.

Mikä sitten oikeasti olisi kirja, joka olisi jättänyt pysyvän jäljen?

Minulle yksi sellainen on Anna Wahlgrenin Lapsikirja (soveltavin osin). Annalta opin, muun muassa, että lapsi haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tämä on oiva alusta lapsityövoiman käytölle. Totta puhuen Anna tarkoittaa osallistumista, sitä, että lapsi saa olla mukana oikeissa hommissa. Äitinä pitäisi jaksaa ottaa lapsi mukaan sen sijaan, että patistaa hänet pois tieltä, leikkimään. Esikoisen kanssa tämä oli todella helppo toteuttaa, kun olimme kaksin. Oli pakko ottaa hänet mukaan hommiin, kun ei viihtynyt itsekseen. Kuopuksella on juuri nyt ihana "saanko mä äiti auttaa" -kausi meneillään ja täytyy muistaa "valjastaa hänetkin käyttöön" niin keittiössä kuin puutarhassakin. Vaatii vähän viitseliäisyyttä ja sotkunsietokykyä, mutta kantaa kyllä hedelmää. Ja on ihan parasta yhteistä aikaa.

Ihan omaa luokkaansa onkin sitten Jesper Juulin Viisas lapsesi -kirja. Se mullisti tapani katsoa ja kasvattaa lasta. Perimmäinen idea on - kirjan nimen mukaisesti - että lapsi on viisas. Alusta asti. Hänet, hänen rajansa, integriteettinsä, jopa itsemääräämisoikeutensa täytyy alusta lähtien ottaa vakavasti. "Lähtökohtana on, että lastenkasvatuksessa tulisi luopua autoritaarisuudesta, mutta toisaalta myös "demokraattisen tasa-arvon tyranniasta". Niiden sijaan lapsi tulisi kasvattaa sosiaalisen ja yksilöllisen vastuun hengessä." (Kirjan takakansi) Tätäkin kirjaa lukiessa aivot höyrysivät ja höyryävät yhä, kun joutuu kyseenalaistamaan perinteisen ajattelun. Ihan kaikkea en edelleenkään kirjasta allekirjoita, mutta todella todella paljon olen siitä äitiyteeni saanut.

Mikä kirja muutti sinun elämäsi?

***

Olen jo lukenut kahta niistä viidestä mukaan ottamastani kirjasta...