Superpakkaaja

Sain tuossa edellisessä postauksessa pakkaamisen kuulostamaan niin kovin helpolta. Minä olen hyvä organisoimaan ja ennakoimaan ja peruspakkaaminen kyllä sujuu rutiinilla. Mutta miten ihmeessä pakata liikunnalliselle lomalle, jollei harrasta liikuntaa? "Monipuoliset ulko- ja sisäliikuntavarusteet" - kääks. Arvatkaa onko minulla yksiäkään lenkkareita verryttelyasuista puhumattakaan. Saappaat ja sadevarusteet minulla on, toki, mutta ne on ne Marimekon räikeät oranssi-pinkit. Kehtaako niitä käyttää metsässä?

Sain sitten joten kuten haalittua kokoon jonkinasteiset urheiluvarusteet (kotihousut, rentoja paitoja ja jostain ulkovaraston kätköistä löytyi myös palloilukengät. Taitavat olla niitä peruja kun kuopuksen syntymän jälkeen koitin päästä bikinikuntoon. Siitä on kuusi vuotta enkä ole vieläkään bikinikunnossa). Poikien tilanne oli onneksi vähän parempi.

Sitten muu "vaatekaappi". Mitä tuonne oikein pakkaa mukaan ihminen, joka on tottunut aamuisin aloittamaan pukeutumisen siitä, minkälaiset korut sinä päivänä tekisi mieli laittaa? A-pu-va! Ja se samainen tyyppi on kyllä kiusallisen tarkka, että kengät ja vaatteet mätsää, joten oli pakko pakata auton takakontiin saappaiden ja salikenkien lisäksi kahdet eriväriset sandaalit. Niin ja pakkasinhan minä varalta vähän korujakin mukaan, jos tulee tilanne, jossa niitä voi käyttää. Kurkkasin saavuttuamme korupussiin: kaksi rannekorua, kuusi kaulakorua, viidet korvikset ja kolme sormusta, päällä olleiden lisäksi. Siis ihan vaan varmuuden vuoksi.

Pakkasin mukaan myös viisi kirjaa. Koskaan ei voit tietää millainen fiilis illalla on; haluaako lukea hömppää, dekkaria vai vähän vakavampaa. Olemme täällä viisi päivää ja kaadun taatusti kuolleena sänkyyn joka ilta, koska kuopus kuitenkin herää niin varhain. Ja jos oikeasti liikumme joka päivä, kaadun kuolleena ja kipeänä sinne sänkyyn enkä jaksa lukea kahta sivua kauempaa. Olenkohan minä - hmm - vähän outo?

Ei kai tässä tavaramäärässä sinänsä mitään, kun on auto ja iso takakontti, mutta minähän haaveilen siitä autottomasta elämästä. Kuinka minun sitten käy? No, se lienee sen ajan murhe. Kävin nimittäin perjantaina töiden jälkeen taas muutamaa asuntoa katsomassa, ja saa nähdä löytyykö sopivaa ikinä. Tämä talo oli 2002 rakennettu ja heti alkoi armoton kutina nenässä. Taitaa olla ihan sopiva paikka minulle tämä, Asumisterveysliiton loma.

Ai niin, ja erityisen ylpeä olen siitä, kun pakkasin mukaan juomapullot meille kaikille. Kai nyt liikuntaleirillä juomapullot pitää olla? Jos minua rupeaa oikein paljon ahdistamaan, voin lorauttaa omaani vähän siideriä. Ehkä.