Makeaa elämää

Bongasin Omapäisen arkeilijan blogista viime viikonloppuna ihanuuksia. Kuten tiedätte, minulla on ameeban itsekuri mitä koruihin tulee. Joten piti sitten minunkin tietysti tilaamani muutama näitä, onneksi tällä kertaa halvimmasta päästä. (Huomautus itselleni: muista Makea Elämä joskus heti tilipäivän jälkeen!) Ja miten nopeasti puoti toimikaan: katsokaa nyt, mitä minä sain eilen postissa ja jo tänään kaulaani, korviini ja sormeeni. Minulla on yksi asiakas, joka käy joka torstai työmaallani sillä aikaa kun lapsi harrastaa. Hän on ottanut tavakseen ihastella korujani. Kelpaa muuten tänään tulla!

En tiedä teistä, mutta minä olen ainakin englanninlakujen ystävä. Nam!

"Rakkaudella leivottu ja kotiuunissa paistettu. Ei kerrytä kiloja eikä minusta löydy viimeistä käyttöpäivää."

Mutta tämä pinkki... Miten se nyt rynnistääkin joka suunnasta? Onepiece on pinkki, ja nyt nämä. Ystäväni Hietanen värikirjassaan: "Kaikessa herkkyydessään voi vaaleanpunainen tuoda tunteen siitä läheisyydestä, jota jokaisen sielun tulisi saada kokea elämänsä ensimmäisinä vuosina. Se on turvallisuudentunnetta, läheisyyttä, loputtomiin anteeksiantamista ja hyväksymistä. Vaaleanpunainen antaa lähelläolon tunnetta yksinjääneelle ja lohduttaa sydänsuruissa. Sen tapana on vetää rakkautta ja hellyyttä puoleensa."

No nyt minä ymmärrän...

Niin, ja tulihan minun tilattua vielä avaimenperäkin. Tuo karjalanpiirakan sisus hohtaa pimeässä. Ehkä nyt avain löytyy paremmin laukun syövereistä!