Nyt se alkaa...

...jääkiekkohulluus! Olisitteko uskoneet minusta, että olen fanaattinen penkkiurheilija?

Minulle on jäänyt elävästi mieleen erään esikoisen kaverin ällistynyt ilme vuoden takaa, kun hän näki minut ja viiniystäväni sohvalla oluen ja pakastepizzan kanssa hurraamassa Suomen joukkueelle. "Toihan on äijien hommaa!" No ei muuten ole. Kuopuksen isä oli sata kertaa urheilullisempi ja tuhat kertaa epäpenkkiurheilullisempi kuin minä. Muistan eräänkin kerran kaksi vuotta sitten, kun heräsimme esikoisen kanssa aamuyöllä katsomaan Suomen matsia ja lähdimme sitten väsyneinä kouluun ja töihin. Kuopus ja isänsä kuorsasivat autuaasti tämän ajan, vaikka meistä lähti melkoinen meteli.

Tänä vuonna esikoinen varmisti hyvissä ajoin, että saako hän varmasti valvoa ja katsoa kaikki Suomen pelit, minä kun olen arjessa aikamoinen natsi nukkumaanmenoaikojen kanssa. No totta maar, tämä on erikoistilanne ja nythän ei kärsitä edes aikaerosta, kun kisat ovat näin lähellä. Myös viiniystäväni kanssa jo sovimme, että otamme kisakatsomon herkkueväineen ehdottomasti uusiksi ainakin kerran. En usko, että piinaan tämän jälkeen teitä kamalasti urheiluaiheisilla postauksilla. Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä miten hyvin Leijonat menestyy!

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!

Ja ihanaa viikonloppua tasapuolisesti kaikille jääkiekkofaneille ja myös niille, joille nämä tulevat pari viikkoa ovat totaalista piinaa ja kärsimystä ;-)

***

Eilen näimme kuopuksen kanssa ensimmäisen västäräkin tarhan pihalla.
Vähäsen, vähäsen, vähäsen...