Eikö niin, että kuolleena ei voi ajatella?
Miksi ihmisen pitää kuolla?
Miksei me voida elää ikuisesti?
Kieli keskellä suuta saa vastailla. Ja pohdin tässä itsekin syntyjä syviä.
Nimittäin suhdettani alkoholiin. Vaikka joku aika sitten parjasinkin alkoholitonta luomusiideriä, on minusta tullut pikku hiljaa sen ystävä. Samoin minulla on salasuhde alkoholittoman Nikolain kanssa. Se vierailee yhä useammin kanssani saunassa. Siitäkin saa oivat mallaslöylyt!
 |
| Tummaa tai vaaleaa saunaseuraa, ihan mielialan mukaan |
Syynä tähän uusien temppujen opetteluun on paitsi painonhallinta myös se hätkähdyttävä tieto, kuinka matala oikeasti on naisten suurkulutuksen raja. Täytyy tunnustaa, että yltäisin tuohon helposti. Perjantai-iltana muutama lasi viiniä, lauantaina ystävä kylään ja hyvässä seurassa enemmän kuin muutama. Saunaolut ja siideri silloin tällöin viikolla - ja mahdollisesti vielä iltavuoron jälkeen rentoutukseen yksi taikka kaksi.
Minä kuulun siihen armoitettuun riskiryhmään, jolle ei tule krapulaa, ei sitten millään. Lisäksi minulla on kokoisekseni naiseksi ns. hyvä viinapää. Tai siis huono. Olen opetellut juomaan paljon vettä viini-iltoina ja nyt olen myös vaihtanut osan juomistani alkoholittomiin. Täytyy sanoa, että hyvin toimii - minun kohdallani kyse on aika lailla tavasta ja tottumuksesta. Kun on ilon aihetta, otetaan lasilliset. Kun on murheita, otetaan myös. Ja saunassa. Ja kesällä. Ja lomalla.
 |
| Kuva, joka lainasi nimensä otsikkoon, täältä |
Tämä tarkkailu onkin tuntunut pelkästään hyvältä. Ehkä se, ettei ole kumppani vahtimassa tissuttelua, pitääkin kuitata sillä, että vahtii itse vähän tarkemmin.
Silti - kippis ja hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Marjaana