Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää

Nyt huidellaan öisin sellaisissa pakkaslukemissa, että joka aamu saa jännittää lähteekö auto käyntiin. Taidan antaa raasulle vapaan viikonlopun ja nyhjöttää kotosalla maanantaihin asti. On taas se viikonloppu, kun kuopus on isällään ja esikoinen menee mummille. Minähän alan tottua tähän rytmiin, jopa välillä vähän odottaa sitä. Ainakin tällä viikolla, kun oli tarkoitus levätä ja saada taas unirytmiä kuntoon, vaan kuinkas sitten kävikään. Pojat olivat seuranani melkein koko sairasloman. Joten kyllä, odotin tätä vapaata.

Tähän asti olen ollut menossa näinä vapaina lauantaina ja niin oli määrä olla nytkin. Osasin kuitenkin pysähtyä ja peruuttaa: nyt on aika olla kotona ja rauhoittua. Todella harvoin edes avioliittomme aikana oli sitä luksusta, että sai olla omassa kodissaan ihan yksin. Pitkään. Yleensä vapaat toteutettiin niin, että itse tuli lähdettyä jonnekin ja toinen jäi lasten kanssa kotiin. Nyt otan kaiken ilon irti, enkä varmasti tee mitään kotitöitä. Pakastimen sulatusta lukuunottamatta. Jos mihinkään, niin siihen nämä pakkaset ovat omiaan.

Ohjeet alla mainitusta kirjasta

Luvassa on ainakin kutomista: ystävä tilasi pipon ja huivin. Inspiroiduin Sanna Vatasen uuden uutukaisesta kirjasta Neulo. Virkkaa. Kirjo: ekolangasta. Taidan myös käydä päiväsaunassa ja illalla sitten saankin seurakseni rakkaan ystävän, joka on juuri eilen palannut lomamatkaltaan Kap Verdeltä. (Olen vähän kateellinen ja samalla minua jännittää mitä saan tuliaisiksi!) Arkea ja juhlaa sopivassa suhteessa!

P.S. Tätä rauhaa ja omaa aikaa on ilmeisesti tulossa enemmänkin hiihtoloman aikaan. Minulla on alkuviikko lomaa ja kuopus on menossa isälleen lomailemaan loppuviikoksi kun palaan töihin. Esikoista taas on pyydetty laskettelemaan luokkakaverin perheen kanssa koko viikoksi. Mikä mahtava tilaisuus meille molemmille. Taidan suostua ;-) Saan sitten olla kolme-neljä päivää ihan itsekseni. Asialliset hommat hoidetaan (työt) ja muuten ollaan kuin Ellun kanat!

P.P.S Tuo otsikko ei todellakaan pidä paikkaansa ainakaan minun kohdallani, vaikka onkin peräisin loistavasta biisistä. En tarkoita Munamiehen versiota vaan sitä aitoa ja alkuperäistä Papu ja Pojat -klassikkoa. Mikä ääni sillä naisella - vähän niinkuin naispuolinen M.A.Numminen. Ja se on paljon se!