Sivut


perjantai 10. helmikuuta 2012

Halki, poikki ja pinoon

Olin kyllä aivan totaalisen poikki eilisen intensiivisen päivän jälkeen. Olo oli kuin tuon alla olevan runon Äiti Kanalla. Pääsin kotiin vasta kahdeksan jälkeen ja heti kohta menimme saunaan esikoisen kanssa. Saunassa käymme aina ihan parhaat keskustelut ja niin nytkin. Kertasimme huomisiin musan kokeisiin ja juttelimme monenlaisesta musiikista. Muistelin rokkimenneisyyttäni ja totesin, että kylläpä minä olen vanha!

Aivan pakko oli myös korkata luomuKeisari ja juoda se aivan yksinään. Tämä on perheemme sisäpiirivitsi. Aikanaan, aiemmassa työpaikassani, huokaisin iltavuoron päättyessä kollegalle, että nyt kyllä maistuu saunaolut töiden päälle. Hän toteamaan, että "on se niin harmi, kun sulla ei ole ketään jakamassa sitä olutta, kun huomenna kuitenkin on työpäivä". Että mitä? Olen aina aivan yksin selvinnyt yhdestä (jos toisestakin) oluesta. Totta kyllä, olin myös tuolloin yksinhuoltaja. Täytyypä muuten joskus kertoa esikoisen tarina.


Runo ja kuva Eppu Nuotion kirjasta Matkalla tullaan suuremmiksi

Vaikka mieli olisi tehnyt, en millään jaksanut tihrustaa mallikuviota väsyneillä silmillä, enkä kutoa silmukkaakaan. Tekeillä on lehvähuivi ystävälle. Joutuisa ja kiva malli - ja keväinen on tuo väri myös, vaikka ei minun värini olekaan. Kyllä se kevät muuten sieltä tulee!

Ohje kirjasta Vatanen: Neulo. Virkkaa. Kirjo: ekolangasta.

Enpä ole esitellyt samaiselle ystävälleni tekemääni pipoakaan, josta taisi tulla kertaheitolla oikean kokoinen. Inhoan sitä, kun en osaa yhtään kesken neuleen arvella minkä kokoinen se valmiina tulee olemaan. Mallitilkku vissiin auttaisi...mutta kun olen laiska. Niinpä mennään perinteisellä pura ja pure hammasta konseptilla. Inhoan muuten sitäkin, kun värit eivät millään tallennu kameralla oikein vaikka kuinka säädän ja vaihdan asetuksia. Siispä tässä lanka ja oikea väri
Kuva Novitan sivuilta       
ja tässä  valmis pipo.

Ohje alunperin Mambo-langalle

Tämä ystävä toteaa aina meiltä lähtiessään: "näihin kuviin, näihin tunnelmiin". Niin minäkin nyt. Täältä komerosta.

6 kommenttia:

  1. Onpa nättejä neuleita, taitava olet !

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Konnadonna, Kuten sanottu, pura ja pure hammasta on tullut tutuksi mutta välillä sokeakin kana löytää jyvän vai miten se nyt kirjoituksen teemaan sopien menee.

    Mukavaa viikonvaihdetta meille itse kullekin!

    VastaaPoista
  3. Minulla on vähän sama tyyli: Kokeilen ja puran, joskus melkoisenkin pätkän. Mutta käy se niinkin! Nätti tuo huivi, mitenkähän lie tehdäänkin. Onko muka helppoa ja nopeaa? Tyttärelle saattaisin tehdäkin, jos osaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei riitanpuutarha, ja kiitos visiitistäsi. Toivottavasti tulet toistekin.

      Nappaapa tuo Sanna Vatasen kirja vaikka paikkakuntasi kirjastosta ja etsi Lehvähuivin ohje. Minusta se ei ole kauhean vaikea (tosin sovellan, enkä kudo kahdella eri langalla, yhdellä vaan). Kudon kahtatoista kerrosta, jotka näppärästi kyllä käyvät järkeen.

      Mutta ei tämä kyllä onnistu televisiota katsellessa minultakaan ;-)

      Poista
    2. Täytyy poiketa kirjastoon! Kaikenlaisia huiveja on tänä talvena tehty ja parhaillaankin tehdään, mutta tuo malli näyttää tosi nätiltä. Erilaiselta. Tonia-langasta kudoin pari vähän tuonne päin olevaa.
      Mikähän siinäkin on, että usein kommenttien lähettäminen tähän blogspotiin ei onnistu, ei muillekaanikavereille. Äsken tuli läpi, nyt ei enää, joten terveiset Riitalta Riitanpuutarhasta...anonyyminä kun yleensä selviän!

      Poista
    3. On kuulemma ollut muissakin blogissa samaa ongelmaa kommentoinnin suhteen. Itse olen törmännyt siihen että ihan hyvin näyttää kommentti lähtevän, mutta sitten katoaa jonnekin eikä ollenkaan tallennu sinne minne olen sitä yrittänyt.

      Tuo lehvähuivi on kyllä kaunis - jopa näin tekeleenä - ja luulen, että vielä pingoittamisen jälkeen pääsee malli eri lailla oikeuksiinsa. Tykkään, kun on vaan vähän silmukoita kerroksessa, tuntuu, kuin joutuisi nopeammin ,-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana