Sivut

torstai 9. helmikuuta 2012

Sattuu ja tapahtuu

Ja nimenomaan sattuu.

Eilen, kun menin hakemaan kuopusta tarhasta,  hän oli itkuisenä eteisessä: pulkkamäessä oli tullut haveri. Kipu oli sen verran kova, että kävimme terveysasemalla kotimatkalla. Käsi liikkui kuitenkin hyvin, eli määräsivät vain särkylääkettä illaksi ja röntgenajan vasta tälle aamulle. Olen aika hanakka vaatimaan kuvausta, koska kuopuksen kipukynnys on todella korkea. Vajaa pari vuotiaana hän putosi tuolilta varaten alas tullessa käteensä ja ranteeseen tuli pajunvitsamurtuma. Kun silloin käytimme poikaa terveysasemalla, hoitaja käänteli ja väänteli ja lähetti meidät kotiin kun "ei se voi olla murtunut kun lapsi ei itke tämän enempää". Kun kuopus ei seuraavanakaan päivänä käyttänyt kättään lainkaan ja se oli turvoksissa, saimme ajan röntgenkuvaan josta sitten murtuma todettiin.

Kuva täältä

Kuinka sattuikaan, minulla on tänään iltavuoro ja aamupäivällä oli määrä olla viikon ainoa vapaa myös. Sen sijaan käytin poikaa lähipitäjässä röntgenissä. Pieni siisti murtuma löytyi ranteesta ja se kipsattiin. Kuopus lähti sitten reissumme jälkeen kuitenkin reippaana isälleen - kuten joka torstai

Minulla olisi tässä hoideltavana iltavuoro ja työpäivän päätyttyä vielä kokouskin - huokaus tätä äidin elämää. Sydämeen sattuu kun lapseen sattuu. Onneksi esikoisella on kaveri kylässä ja kaikki hyvin. Ja kuopuskin tulee tällä kertaa kotiin jo perjantaina, joten viikonlopun vietämme kolmisin. Mukavaa!

Jospa Super-Hessun ruoka auttaisi paranemaan

2 kommenttia:

  1. "Sydämeen sattuu kun lapseen sattuu", olen niin samaa mieltä. Oli miten pienikin juttu niin näin se vaan on. Mutta miten reipas kuopus sinulla on! Paranemista hänelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mini. Näen varmaan vielä painajaisia siitä, miten lääkäri eilen kättä käänteli ja väänteli - kun ei todella vielä murtumasta tiedetty. Auuu, käy niin sääliksi toista!

      Mutta onneksi lapset ovat "joustavia" ja sopeutuvaisia, niin tämäkin konttasi ja leikki jo yhdellä kädellä autoleikkejä kun työpaikallani odottelimme isäänsä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana