E-päilys lautasella

Meinasi purskahtaa kuplavesi rinnuksille, kun rankan viikon päätteeksi luin pahaa aavistamatta ja rentoutusta hakien "Ne Toiset" -akkainlehteä. En todellakaan ole mikään vannoitunut naistenlehtien harrastaja, mutta silloin tällöin nautittuna ne puoltavat paikkansa. Vaikka silloin, kun haluaa lepuuttaa aivojaan ja itseään. No ei kyllä nyt: otsikko - ja jäljempänä tulevat lainaukset - on napattu kyseisen lehden e-koodeja käsittelevästä artikkelista.
 

"Asiantuntijat vakuuttavat lisäaineiden turvallisuutta, mutta e-koodittomuus on silti muotia. Miksi?" Aihe on hyvä ja ajankohtainen, ja olen toimittajan sekä haastateltujen kanssa samaa mieltä siitä, että tätä keskustelua turhan usein leimaa tietty mustavalkoisuus. Kaikki tai ei mitään. (Se jutun synninpäästön saanut) kolmioleipä vs luomuporkkana.

Mutta mutta. "Aidon ruoan ihannoiminen  ei kuitenkaan ole ihan ongelmatonta. Eineksiä on helppo halveksia, kun on rahaa ja aikaa shoppailla maatilatorilla. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta keitellä omia kasvisliemiään."

Joo, ei. Ei keitellä meilläkään kasvisliemiä eikä vierailla trenditoreilla, mutta työtä tekevänä yksinhuoltajanakin minulla on silti sekä aikaa että mahdollisuus valita ainakin se vähän parempi - eikä aina edes kalliimpi - vaihtoehto. Ja voin helpottaa arkea vaikkapa siten, että keitän luomupotut ja syötän niiden rinnalla niitä lähikaupan pinaattilettuja, joissa on vähemmän e-koodeja ja enemmän pinaattia. So simple!

Tätä on odotettu, löytyi lähikaupasta tällä viikolla!

"-Ruokakeskustelu luo aikamoisia paineita. On hyvä miettiä, kuinka suuria uhrauksia olemme valmiita tekemään ja miten paljon haluamme luopua saavutetuista eduista. Ainahan voi tietysti palata siihen, että toinen vanhempi jä kotiin tekemään ruokaa tai että perhe muuttaa maalle viljelemään itse omat ruokansa, Sanna Talvia [jota nimenomaan alussa ärsytti lisäainekeskustelun mustavalkoisuus] sanoo."

Hyvä luomu sentään, eikös noiden ääripäiden väliin jää aika paljon variaatioita? Harmaan eri sävyjä sen mustan ja valkoisen lisäksi? Niitä pinaattilettuja luomupotun kaverina?

 Ja sitten, bingo: "Aito ruoka ei muutenkaan aina ole sellainen ekoteko, jolta se luomuvihanneksia paperipussiin pakatessa tuntuu. Esimerkiksi säilöntäaineiden karttaminen tarkoittaa myös nopeammin ilmestyviä homepilkkuja ja useampia kauppareissuja. Siis enemmän autoilua ja biojäteastiaan kipattua ruokaa."

Tässä toimittaja (Heini Maksimainen) vetää kyllä mielestäni vähän raisummin mutkia suoriksi ja tekee reippaita oletuksia. Me emme ajele iloisesti kauppaan varta vasten hakemaan uusia omenoita biojätteeseen kipattujen tilalle. Meidän perheessä luomuleipää ei mene sen enempää biojätteeseen kun omenoita tai porkkanoitakaan. Eiköhän tässä ole kuitenkin kyse suunnittelusta ja ennakoinnista - ja luovuudesta? Ja ihan vähän maailmanparantamisesta ;-)

Tosiasiassa se menee näin: teen tiistaina pesueelle lohta ja pottuja. Lohta jää. Keskiviikkona syömme pastaa ja kastiketta. Pastaa jää. Torstaina kuorin pojille aamupalaksi nahistumisvaarassa olevan omenan  ja paahdan paahtoleivät joissa viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Töihin otan evääksi lohi-pastasalaattia ja viimeisen omanan. Ja niin edelleen.