Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Näissä tunnelmissa päätän tämän vuoden ja odotan tulevan vuoden haasteita iloisin mielin.


Railakasta uutta vuotta kaikille!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Eron hetki kun lyö

Luin mielenkiintoisen artikkelin hömppäsivustolta: Milloin on oikea aika erota?

Tai mielenkiintoiseksi minulle sen teki tietysti tämä oma elämäntilanteeni.

"Ero voi olla myös oikea ratkaisu."

"– Erilaiset tavoitteet ja päämäärät elämässä voivat ajaa kumppanukset eron partaalle, jos elämänarvot ovat hyvin erilaiset eikä yhteistä kosketuspintaa juurikaan löydy, kuvailee terapeutti Borg-Penttilä."

"Borg-Penttilän mukaan oikea aika erota olisi silloin, kun kumppanin kanssa ei pysty elämään omanlaistaan elämää. Jos liitossa ei saa toteuttaa itselleen tärkeitä asioita ja olla oma itsensä tai kokea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on, ei suhdetta kannata enää jatkaa."

"– Joskus menee jopa 20 vuotta ennen kuin ihminen tajuaa eläneensä jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan, seksuaaliterapeutti kertoo."
    (Lainaukset Niina Heikkinen Rakkaudeksi.fi -sivustolle kirjoittamasta artikkelista)  

Kuva on Kreikan matkalta puolentoista vuoden takaa.
Olimme siellä kaksin hyvän ystäväni kanssa, ja pohdiskelin sielläkin parisuhdettamme, ja sitä, onko meidän hyvä  olla yhdessä.


Noissa lainauksissa kiteytyy eromme ainakin minun näkemykseni mukaan. Olimme mieheni ja kuopuksen isän kanssa yhdessä yhdeksän vuotta. Tämä aika minulta kului ymmärtää, että olemme liian erilaisia. Haluamme elämältä aivan eri asioita ja käsityksemme onnellisesta elämästä ovat ristiriitaiset. Juuri omannäköistä elämää olen lähtenyt hakemaan tämän uuden elämäntilanteeni myötä.

Onneksi tulimme tähän tulokseen aika lailla yhtä aikaa ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Vast'ikään tapahtuneeseen eroomme ei liittynyt juurikaan dramatiikkaa, mutta olen silti hieman yllättynyt, miten hienosti tämä "yksinhuoltajuus" ja arki on lähtenyt liikkeelle. Kumpikaan pojista ei vielä oireile taikka reagoi kovin vahvasti ja minäkin olen ollut iloinen ja reipas.

Välillä jopa tuntuu, että taakka on pudonnut harteilta, vaikka podenkin lievää huonoa omaatuntoa näin kirjoittaessani. Eihän tämä "saa olla" näin helppoa. Eikä varsinkaan tuntua hyvältä.

Toki olen varautunut siihen, että tulee huonoja aikoja ja asiat on käsiteltävä kun niiden aika on. Ja pojat tarvitsevat varmasti tukea ja kannattelua meiltä molemmilta.

Mutta minusta tuntuu vahvasti siltä, että taisi olla oikea aika erota.

torstai 29. joulukuuta 2011

Ei pöllömpää!

Joskus - vaikkakin harvoin - iskee mahdoton vimma väkertää. Lasten kanssa se on hauskaa, eikä lopputuloksella ole niin väliä. Neulovan Nartun loistoidea pääsi meilläkin testaukseen.

Maija, Tiia ja Matias
Kuopus nimesi salamana koko kolmikon: siinä on Maija, Tiia ja Matias. Ahaa?!

Iki-ihanat Hama-helmet ovat meillä olleet kaapissa pölyyntymässä tosi pitkään. Nyt, kun vaihdoimme huonejärjestystä, ja oli raijattava kaikki kuopuksen tavarat entiseen makuuhuoneesemme, löysimme nämä aarteet.

NLP-tyyppisesti oli pakko eron koittaessa vaihtaa yhteinen makuuhuoneemme kuopukselle ja itse sain pienen kammarin. Olohuoneessa vaihdoin rintamasuuntaa ja sisustelin mieleisekseni, ja - yllätys yllätys - tämä maja tuntuu nyt aivan minun, ei meidän kodilta.

Suoraan sanottuna en ollut kovin riemuissani ajatuksesta yhteiseen kotiin jäämisestä. Alun alkaen olikin tarkoitus etsiä minulle ja pojille Ihan Uusi Maja, mutta kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. Olen muutamassakin postauksessa maininnut homealtistukseni. En löytänyt paikkakunnaltamme ainoatakaan asuntoa tämän nykyisen lisäksi, jossa ei saisi jonkinasteisia oireita.

Onneksi olen sopeutuvaista laatua. Asiaa auttanee myös se, että eropäätös oli ajan kanssa kypsytelty, yhteinen ja niin sopuisa kun ero nyt voi olla. Hampaankoloonkin jäi melko vähän ja huonoja muistoja tähän taloon liittyen ei onneksi moniakaan.

Kun vaihtoehtoja ei ollut, mennään sillä mitä on. Olen erittäin tietoinen, että tämänkin on paljon paljon enemmän kun  monilla laillani altistuneilla. Riipaisevia tarinoita ja tietoa asiasta löytyy Homepakolaisten sivuilta.

Tulen kirjoittelemaan jatkossakin sekä homealtistuksestani että erosta. Molemmat ovat sen mittaluokan asioita, että vaativat työstämistä varmasti useaan kertaan. Ovat myös yksi syy tämän blogin perustamiseen. Koitan näin kirjoittaa itselleni päiväkirjaa, ja ehkäpä saada - ja miksei myös antaa - vertaistukeakin.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Long Face

Mies muutti pois marras-joulukuun vaihteessa, ja samaan aikaan tilalle astui
Mr Long Face. Saanko esitellä!


Löysin sen eräänä hillittömän hauskana shoppailulauantaina ystäväni kanssa Maskusta. Olimme ostamassa "uuteen kotiini" yhtä sun toista, ja joku voisi sanoa, että mopo niin sanotusti oli karata käsistä. Minä sanon, että kaikki oli tarpeellista, tai jollei ollut, niin ainakin pakollista. Kuten Mr Long Face.

Pääsin jo kahdeksan kilometrin päähän syömään rankan shoppailun jälkeen, kun jouduin toteamaan kuskilleni ja seuralaiselleni: en saa ajatuksiani irti siitä miehestä. Oli pakko koukata vielä uudelleen Maskun kautta.                                            

Tämä herra seisoo nyt huoneessani, ja siihen on loistava illalla laittaa seuraavan päivän työvaatteet odottamaan. Tämänkertainen asu ei kyllä päässyt päälleni, vaan oli ihan  juhlistamassa joulua ja pitkää lomaamme.

Esikoinen ihastui herraan niin, että halusi itselleenkin sellaisen. Minusta tuo hänen versionsa näyttää hieman merisairaalta!



tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulu on ohi

Sähköt eivät onneksi meiltä katkenneet, mutta myrsky kaatoi joulukuusen kahdesti.


Koitin eilen nostaa kuusta pystyyn parikin kertaa, mutta sain vain ikävännäköistä ihottumaa käsiini neulasten pistokohtiin. Taidan sittenkin olla allerginen joululle. Siellä se kuusi lepäilee edelleen - tänäänkin on varsin tuulinen päivä.


Arki on tervetullut. Tai arki ja arki..olen lomalla loppiaisen yli, yhteensä reilut kaksi viikkoa. Ah, ihanaa!

Ihanaa myös kuopuksen mielestä, joka ilmoitti juuri ennen joulua jo kyllästyneensä tarhaan. On kuulemma käynyt siellä jo tarpeeksi pitkään. Aha! Ja ulkoileminenkin siellä on tyhmää, kun pitää pitää kurahousuja. Lupasin saman tien, että lomalla ei tarvitse kertaakaan laittaa kurahousuja jalkaan. "Mutta pitääkö ulkoilla?"

Hmm, äitinsä poika. Ehkä kerran kahdessa viikossa - jos aurinko paistaa, eikä ole liikaa pakkasta taikka tuule?

Tänään kuitenkin suuntasimme kuopuksen kanssa ihmisten ilmoille ja kirpparikierrokselle lähikaupunkiin. Harmi vain, että kaikki kirpputorit olivat kiinni. Mutta tulipahan liikahdettua kotoa ja meikkasinkin jopa, ensimmäistä kertaa lomallani  ;-)

Kuopuksen tekemä enkelikin näyttää vähän siltä, että joulu taitaa tältä vuodelta olla ohitse.




maanantai 26. joulukuuta 2011

Naisten hommat ja miesten hommat

Vaikka jonkin sortin feministi kai minussakin piilee, ja koitan kasvattaa pojistani tasa-arvon kannattajia ja moniosaajia, on yksi asia joka minulta ei suju.

Kaikki, mikä liittyy autoihin. Uaaaa! Hankin ajokortinkin itselleni vasta 40-vuotislahjaksi ja senkin pakon edessä. Asunto, johon homeongelmien keskeltä pääsimme muuttamaan, sijaitsi sen verran kauempana palveluista, että ei ollut muuta vaihtoehtoa. Olen edelleenki huono kuski ja kammoan ajatusta autokoulun kakkosvaiheesta. Se on edessä keväällä, siitä kuulette vielä, ikävä kyllä.

Tässä eräänä päivänä huomasin, että autoni - todellakin, minulla on nykyään IHAN IKIOMA AUTO, joka erossa vaihdettiin nimiini - toinen etulyhty (vai onko se -valo?) ei pala. Onneksi olen hyvä ulkoistamaan asioita: tiedän, että auton voi pesettää halvalla ulkoa ja sisältä työkeskuksessamme ja meillä on täällä maalla myös kaksi ihanaa autohuoltoa. Talvirenkaat vaihtuivat sukkelaan toisessa ja toinen palvelee jopa niin hyvin, että olen suunnitellut jättäväni katsastuksenkin heidän huolekseen.

(Voiko nainen enempää toivoa: auto ensin tarkastettavaksi ja huollettavaksi, sitten kaveri käy katsastuksessakin puolestasi, ja kun jollei mene läpi, viat korjataan sovittuna aikana?)

Sain hyvää palvelua myös polttimonvaihtoasiassani. Erityiskiitos siitä, että pokka piti siinäkin vaiheessa, kun tuli konepellin avaamisen aika. Damn! Bensatankin osaan kyllä avata mutta mutta... En ole koskaan avannut konepeltiä. Ja miksi olisinkaan, kun en ymmärrä mitään siitä, mitä siellä alla tapahtuu? Heppu löysi itse oikean vivun, tietenkin, ja minäkin tiedän sen paikan nyt.

Minä tiedän mikä on pissapoika, opettelisinkohan sen täyttämisen seuraavaksi?


Tämä pissapoika on tullut s-postiini ja syyllistyn nyt pieneen rikokseen, kun julkaisen sen täällä ilman alkuperämerkintää. Onneksi ensi jouluun on aika pitkästi ja koitan muuten olla tosi tosi kilttinä.


On pakko kertoa, että tuossa lasten kasvatuksessa olen ainakin joiltain osilta onnistunut: yläasteikäinen poikani leipoo ja laittaa ruokaa. Minun jo-valmiiksi-olematon joulustressini kutistui entisestään, kun hän ilmoitti olevansa halukas tekemään Tapaninpäivän ruoat, jotka tarjoamme myös äidilleni ja hänen miehelleen. Syömme lohta ja uuniperunoita sekä Tiramisua jälkiruoaksi.

Minusta tulee joskus jonkun onnellisen tytön tai pojan anoppi!

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Hautausmaalla

Olemme perinteisesti käyneet aina Pyhäinpäivänä ja jouluaattona hautausmaalla viemässä kynttilan muualla haudattujen muistomerkille. Niin tänäkin vuonna. Pojat nauttivat hautausmaan tunnelmasta, ihan niin kuin minäkin.




Meillä on ollut myös ei-niin-perinteistä jouluhommaa: teimme esikoiselle rastat! Hän on hinkunut niitä jo liki puoli vuotta, ja kun tulin siihen tulokseen, että mistään ohimenevästä päähänpistosta (!) ei ole kyse, ryhdyimme toimeen. Rakkaan ystäväni tytär tuli opettajaksi ja konsultiksi, ja nyt olemme väkertäneet kaksi-kolme päivää pötköjä päähän.

Voin suositella kaikille teinien äideille - en muista, milloin olisimme olleet näin pitkään ja intensiivisesti lähekkäin ja hipsutelleet toisiamme. Tai siis minä häntä. Hienot niistä tuli, ja aika tekee vielä tehtävänsä.




Kuulostelin tietenkin joulupöydässä, joulusaunassa, hautausmaalla tätä pientä perhettämme: tuntuuko olo jotenkin vaillinaiselta. Ei tuntunut, ei edes haikealta tai vaikealta. Meillä oli hyvä joulu!

Hyvää ja rauhallista joulua

Tämän täysistunnolla tuumailevan tontun myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua. Tai villiä, ihan sen mukaan, miten kukanenkin joulunsa haluaa viettää.


Marjaana ryntää nyt lahjakasan kimppuun. Niin, minä siis olen ollut tosi kilttinä. Uskokaa pois!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluhalko

Ei kun... jouluoksa.

Olemme monena vuonna näpertäneet poikien kanssa ikkunaamme jouluoksan. Pallojen väri vaihtuu aina verhojen värin mukaan. Tänä vuonna - kuten kyllä aika monena aiempanakin vuonna - oranssi on pop.




Idea oli alun alkaen jostain Avotakka- tai Kodin kuvalehti -tyyppisestä julkaisusta, ei omani
 
Olen viime aikoina viihdyttänyt itseäni Anne Hietasen väriterapiaoppaalla. Oranssista sanotaan, että se antaa räiskyvää iloa, uusia ajatuksia ja ideoita. Tervetuloa meille vaan, uudet ideat! Oranssin sanotaan myös vapauttavan tunteitten ilmaisua. Ei hullumpaa sekään tässä uudessa tilanteessamme. "Oranssin tehtävänä on avata negatiivisia ajatusmuotoja, jotka ovat rajoittaneet tunne-elämää. Väri vahvistaa heikkoa itsetuntoa ja antaa elämänhalua. Se on erityisen tehokas masennuksen poistaja." Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä!
                                          (Onpa muuten hassun näköinen sana tuo KYLLÄ kirjoitettuna ;-)

Vaikka en ihan täysin näihin asioihin luota saati usko, niin välillä kyllä napsahtaa ihan kohdilleen. Vai mitäs arvelette, kun lukaisin samaisesta kirjasta luonnehdintaa ruskeasta juuri, kun olin tilannut meille ruskeat paneeliverhot oranssien kaveriksi: "Kun isä puuttuu perheestä...se lisää ruskean tarvetta. Kun yksinhuoltajaäiti yrittää yksin selviytyä raha-asioista, voi hän tarvita avukseen ruskean turvallisuutta. Ruskea matto, verhot, asuste tai kivi. Kun rahaa puuttuu, se korvataan usein ruskealla."




Verhojen kaveriksi etsiytyi tällainen koristetyyny. Ruskea myös.


torstai 22. joulukuuta 2011

Nyt sulatamme kynttilän

Olen totaalisen koukussa kynttilöihin. Ihan sama, vaikka niiden polttaminen olisi kuinka epäterveellistä, mutta aikaisin syksyllä on jo aloitettava tunnelmointi. Näin sydäntalvella kynttilät palavat melkeinpä aamusta iltaan.

Innostuimme esikoisen kanssa kokeilemaan säästettyjen jämästeariinien kierrätystä. Viikon saldo Trangiaan pihalle ja saimme kolme - no - ihan kelpo yksilöä.

Ohjeet on luettava tarkkaan
Jämät tulille
Sulanut massa vanhaan maitotölkiin
Ja tässä tulos!



Oikein mukavaa hommaa, varsinkin, kun sain olla paparazzina ja esikoinen teki niin sanotusti likaisen työn. Kun vielä jaksaisin opetella kuvankäsittelyä ja kuvakollaasin tekemistä. No, kaikki ajallaan!      

                
Kynttilöistä voi näemmä tehdä myös kaksivärisiä.



keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ihan pihalla

Kuusi joutui tänäkin vuonna ulos.

Olen aiemmassa elämässäni altistunut homeille sekä huonolle sisäilmalle niin, että nykyäänkin, vaikka tilanne on paljon paljon parempi kuin pahimpaan aikaan, joudun välttelemään mahdollisia oireiden aiheuttajia. Joulukuusi on näistä yksi - varsinkin näin kosteana ja lämpimänä talvena. Luonnonhomeet kulkevat sen mukana ketterästi kotiin. Joululle voi siis todellakin olla allerginen (klik).



Vaan en minä muuten ole - allerginen - aika hauskaahan tuon koristelu oli. Kun vielä saisi ihan oikean kuvankin taideteoksestamme. Ehkä jonain päivänä olisi sen verran luonnonvaloa, että onnistuisi.

Täytynee vielä tehdä perheemme perinteinen jouluoksa - aion ainakin uskaltaa kokeilla, josko sen kanssa pärjäisin yhdessä sisällä. Lupaan kuvata senkin taiteen riemuvoiton, jahka saamme sen valmiiksi.


Torttujakin teimme. Laitoimme ainaisen luumuhillon, josta kukaan ei edes pidä, tilalle omena-kanelimarmeladia, nam! Kiitos vinkistä Konnadonna, ja tervetuloa lukijaksi!

Enää kolme yötä jouluun. En laskenut itse, vaan esikoiseni, yläasteikäinen matematiikkanero oli apuna.




Kaikki on vinksin vonksin

Johan tässä kai joulustressinkin pitäisi painaa päälle? Mutta kun ei. Olemme poikien kanssa kolmisin joulun ajan - mistä olen erittäin kiitollinen. Mahtaisi ensimmäinen joulu eron jälkeen tuntua yksinäiseltä ja ankealta ilman heitä. Lapset sen joulun kuitenkin tekevät, eikös vain?

Vai mitä olet mieltä tästä innovatiivisesta joulukoristelusta?
Sekä itse tonttu että asettelu on tarhaikäisen kuopukseni käsialaa.

Olen ajatellut päästä joulusta melko vähällä: laatikoita ei kumpikaan pojista syö, joten niitä en tee lainkaan. Kinkku ja muut elävät kalaa lukuunottamatta ovat olleet tuntemattomia suuruuksia meidän perheen joulupöydässä jo vuosikausia. Herneet, rosollit ja muut härsvärkit ovat aina jääneet lapsilta rauhaan, joulupuuro on suunnilleen ainoa ape, joka on kelvannut. Teen siis aattona ainoastaan joulupuuron ja loppupäivän ahdamme itseemme suklaata ja marmelaatia. Mahtavaa!

Ja joulusiivouskin - ainakin lakaisemisen osalta  - on näemmä jätettävä väliin.
Rentoa joulun aikaa toivottelee Marjaana

maanantai 19. joulukuuta 2011

A Penny for your thoughts

Unisiepparista on hyvä aloittaa.

Ajatus unisiepparista on hautunut mielessäni pitkään.
Uneni on haurasta, varsinkin stressaantuneena. Nukahdan kyllä helposti, mutta herään suden hetkellä käsittelemään asioita. Ehtisihän nuo päiväsaikaankin mietiskellä! Nyt, eropäätöksen tehtyäni, tuntuu, että uni on arvokkaampaa kuin koskaan - siispä askartelemaan.

Wikipedian mukaan unisieppari on Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joka karkoittaa pahat unet, mutta houkuttelee luokseen hyviä unia. Hyvien unien sanotaan läpäisevän verkon keskustan tai ne voivat myös varastoitua koristeisiin ja niitä voit katsella uudelleenkin. Pahat unet puolestaan jäävät kiinni verkkoon ja haihtuvat aamun sarastaessa. (Lori Reid: Unimaailman viestit). 

Itse tehty unisieppari on kuulemma paras energioiden suojaaja. Mukaan on hyvä laittaa luonnon elementtejä ja tehdä sieppari muutenkin sydämellä, itseään kuunnellen. Minun siepparistani tuli hassu ja minun näköiseni.

Ohje täältä


Tuo pieni nukke on Guatemalasta kotoisin oleva huolinukke, jonka paikka oikeasti on tyynyn alla. Sille voi kertoa huolensa ja se murehtii ne yön aikana pois. Aika kätevää...

"Päiväs jos ei hyvin luista, huolinukke silloin muista.
Varreltansa vaik on pieni, imee huolet niin kuin sieni.
Sen kun laitat tyynyn alle, maistuu huomen paremmalle."
(runokin on kotoisin ylläolevan linkin alta, ei siis omaa käsialaani)

Kauniita unia toivottaa Marjaana