Hautausmaalla

Olemme perinteisesti käyneet aina Pyhäinpäivänä ja jouluaattona hautausmaalla viemässä kynttilan muualla haudattujen muistomerkille. Niin tänäkin vuonna. Pojat nauttivat hautausmaan tunnelmasta, ihan niin kuin minäkin.

Meillä on ollut myös ei-niin-perinteistä jouluhommaa: teimme esikoiselle rastat! Hän on hinkunut niitä jo liki puoli vuotta, ja kun tulin siihen tulokseen, että mistään ohimenevästä päähänpistosta (!) ei ole kyse, ryhdyimme toimeen. Rakkaan ystäväni tytär tuli opettajaksi ja konsultiksi, ja nyt olemme väkertäneet kaksi-kolme päivää pötköjä päähän.

Voin suositella kaikille teinien äideille - en muista, milloin olisimme olleet näin pitkään ja intensiivisesti lähekkäin ja hipsutelleet toisiamme. Tai siis minä häntä. Hienot niistä tuli, ja aika tekee vielä tehtävänsä.

Kuulostelin tietenkin joulupöydässä, joulusaunassa, hautausmaalla tätä pientä perhettämme: tuntuuko olo jotenkin vaillinaiselta. Ei tuntunut, ei edes haikealta tai vaikealta. Meillä oli hyvä joulu!