Voimanainen?

Tein viikonlopun virkistykseksi testin Kuka Ankkalinnan voimanaisista olet?

No tietysti:

Kukas sinä olet?

Pullaviineri

Jos ikinä missään törmäät sellaiseen herkkuun kuin pullaviineri, niin ÄLÄ maista. Älä. Oikeasti. Minulla ei ole makean suhteen kauhean hyvä itsekuri muutenkaan, mutta nämä ovat kyllä sille aivan mahdoton koettelemus. Paikkakunnallamme on ainakin yksi henkikö, joka leipoo pullaviinereitä. Kirpparikahvilaamme, satunnaisesti.

Ja silloin minun ei pitäisi olla siellä. Viime lauantai oli taas sellainen päivä, ja ensimmäinen asiakas (hallituksen jäsen, jolla oli sisäpiirin tietoa, että tätä herkkua on tulossa myyntiin) oli ovella jo kymmenen minuuttia ennen aukioloajan alkamista. Minä saavuin paikalle 20 minuuttia hänen jälkeensä ja sain omani. Ensimmäinen haukkaus aamukahvin kanssa ja oi voi, ah ja voih. Taivas!

Mitään näin hyvää ei oikeasti voi olla olemassa! 

Söin toisenkin. 

Ja ostin neljä kotiin. Kuopus on sitä mieltä myös, että tämä on parasta, mitä hän on koskaan maistanut. "Mikähän näiden salaisuus on?"

Voi ja sokeri. 

Slurps.

Kohtalotovereita?

Taas mennään...

Minä niin haluaisin olla kalenteri-ihminen. Ja muistiinpanoihminen. Ja muistivihkoihminen. Vuodenvaihteessa yleensä sekoan ja hankin itselleni ainakin ihanan uuden kalenterin.

Joka sitten jää käyttämättä...

No, näköjään sitä voi seota myös syksyllä. Uusi alku, tiedättehän? Ja Tigerin halvat hinnat.

Muistilaput sentään ovat kuopukselle, ja tulevat taatusti käyttöön. Läksyn merkeiksi. Tosin on niitä minullakin, tuossa Bug-muistikirjassa.

Onko siellä ruudun takana ketään kohtalotoveria?!?

Esko ja ei-akustista musiikkia

Meillä raikaa Metallican One sekä Smoke on the Water. Kitaralla. Aika makeeta!

Kuopus sai koko viime vuoden kannustavia merkintöjä Wilmaan musiikintunneilta ja päätyi soittamaan ala-asteen päättäjäisissä rumpuja. Nyt rummut on syrjäyttänyt kitara. Saimme esikoiselta leasing-lainaan hänen akustisen kitaransa, kun ei kuulemma oikein ehdi soitella. Täällä ehdittiin, koko kesä.

Kun koulu alkoi, ja samalla yläasteen musiikin tunnit, rupesi mieli halajamaan sähköistä soitinta. Musiikkimaku kun on vähän raskaampi kun akustisen soundi.  Tässä eräänä iltana kuopus roilasi Tori.fi:ssä ja katseli maakunnassamme myynnissä olevia sähkökitaroita. Sattui silmään kitara ja vahvistin yhteensä 60€. Se oli sellainen hinta, jolle jopa minä lämpenin. Poika maksoi itse kolmasosan, äitini osallistui myös ja ystävä. Sain bensakulutkin katettua. Seuraavana aamuna pakkasin Eskon (tai Escon, kuten jäljempänä tulee käymään ilmi) etupenkille matkaseuraksi ja ajelin kuopukselle kertomatta hakemaan vehkeet. Ilme oli näkemisen arvoinen, kun nappasin hänet koulusta ja näki ostokset autossa.

Sitten onkin vongutusta kuulunut... kävin heti ensi alkuun tarkistamassa, että ei häiritse (ainoita) naapureita, ja onneksi ei. Meillä on yllättävän hyvä äänieristys, koska taannoin meillä ollut pianokaan ei sinne kuulunut. Saa siis treenata rauhassa. Päätykämpän etuja myös.

***

Mitä Eskoon tulee, niin kuopus väittää, että hän ei olisikaan Esko lainkaan, vaan Pablo Escobar, tai siis ilmeisesti hänen reinkarnaationsa. Voi pahus. Esko vai Pablo? Olen nyt hieman hämilläni!

Ystävä hämmensi pakkaa vielä lisää, kun kertoi,
että hänenkin sydämensä sykkii vähän Eskolle.
Toivoi, että voisi ehkä saada hänet kainaloon,
jos katsomme yhdessä vaikkapa Vain elämää.
Totesin, että meillä on yhteistalous,
 ja kaikki minun myöskin sinun on.
Sillä onhan minun "tissienvälityynyni", joka oikeasti
on metrin mittainen pehmohylje,
samanniminen, kuin ystävän mies...hih!

Yhtä kaikki, jos poliisi olisi vaikkapa puhallutukseen pysäyttänyt, niin olisimme me varmaan olleet näky. Ehkä olisin selittänyt, että yksin on tylsä ajella ja on kiva, kun on joku, jonka kanssa jutella...

Kokonainen kierros

Katsokaa vaikka:

jonain aamuna tällä viikolla hampsteri päätyi pupukuppiin.

Minä päädyin siihen, että pidän neljä päivää vapaata, koska ensi viikolla pitää tehdä myös perjantaina töitä. Nautin kauniista loppukuusta ja lepään. Syyskuussa alkaakin taas sutinat.

Kuopuksen yläaste on alkanut hyvin. Viihtyy, saa hyviä merkintöjä Wilmassa ja opettelee itsenäistä olemista. Esikoinen taas oli ollut samaisella koululla sijaisena, mutta ei vielä veljensä opettajana. Sekin päivä varmasti koittaa. Häntä oli pyydetty koko syksyksi erään opettajan sijaiseksi, koska jo lupautunut sijainen oli saanut vakipaikan toisaalta. Kiitti luottamuksesta mutta kieltäytyi. Sanoi, että on pakko priorisoida omia opintojaan.

Fiksu poika. olen aika ylpeä!

Maailma muuttuu, Eskoseni

Tiedättekö, joskus se vain kolehtaa. Ensi silmäyksellä. Ihastus, kutkuttava tunne, melkein  rakkaus. Niin minulle kävi tänään Eskon kanssa. Olin tilannut Tori.fi:n kautta kuopukselle yhden pelin ja jostain syystä se rantautuikin pienempään lähikaupunkiin. Ärräpäitä pärisytellen lähdin kuitenkin matkaan, ajattelin, että hoidan muutaman muunkin asian samalla. Lisäksi päätin käväistä siellä kirpputorilla ja se oli kyllä onni! Milteipä kohtalo, tai joku ehkä haluaa käyttää sanaa johdatus. Mutta yhtä kaikki, siellä hän oli. Esko. Odottelemassa minua. Oih!

Esko istui eräässä pöydässä muina miehinä, ei hymyillyt, mutta katsoi suoraan sieluun silmiin. Suurimman vaikutuksen minuun teki hänen kädessään oleva pieni kuori. Ystävälle, siinä luki.  Kutkuttavaa! Kurkistin salaa sisälle ja luin, mitä Esko halusi sanoa. Oih!

Eskon yksityisyyden suojaamiseksi sensuroin alkuperään liittyvät tiedot

Olin mennyttä! Kertaheitolla! Ja näin kauniisti me vierekkäin istuen ajelimme aurinkoisessa säässä kohti kotia. Huomatkaa pieni hymynkare jo tässä vaiheessa. 

Kuopuskin otti Eskon ihan avoimin mielin vastaan. Taisipa jo vähän halatakin. 

***

Mukaan lähtivät myös nämä kengät.

Yhteensä 8€, kukalliset kengät ja elämäni mies. Ei paha!

Ruokarupeama

Sunnuntaina iskee usein ruoanlaittoinspiraatio. Perjantaina tulee ihana kasviskassi, ja sieltä ammensin tällä kertaa ideoita. Porkkanat syömme sellaisenaan, samoin salaatit ja ihanat eriväriset kirsikkatomaatit. Kesäkurpitsan päätin tänään upottaa kasvispihveihin. Sellaisiin nätteihin, värikkäisiin, joissa on myös proteiinia. Keitin quinoaa ja linssejä, raastoin kesäkurpitsan ja paistoin sipulit ja valkosipulit etukäteen pannulla. Taikinaan lisäsin vielä munan, yrttejä, mausteita ja juustoraastetta. Että pysyisi kasassa. No ei pysynyt.

Samaan aikaan hölskypotutti, joten paistelin perunoiden kiehuessa niitä kauniita piffejäni. Joopa joo, kohta vaan potutti, miten tällaiset pakastetaan?

Joka tapauksessa ne maistuivat hyvälle. Onhan se laiha lohtu. Violetit ja vihreät pavut jäivät vielä kaappiin odottamaan. Ne tarvitsee vain ryöpätä joku kaunis päivä salaatin viereen, ja tietysti kieritellä voissa. Ensi viikon kassi on jo tilattuna...

Maukasta viikkoa teillekin!

Animesta syömäpuikkoihin

Animesta syömäpuikkoihin ei ole niin pitkä matka kun voisi kuvitella. Kuopus innostui tässä ehkä vuosi sitten muutamasta japanilaisesta piirrossarjasta. Tässä päivänä eräänä ajellessamme laskimme montako tuntia hän on käyttänyt koko sarjan (ja jatkosarjan ja sen jälkeisen sarjan) katsomiseen. Saimme 7 ja puoli päivää...! Jaksot ovat sellaisia parinkymmenen minuutin mittaisia hyviä välipaloja, ja vaikkapa bussimatkalla isänsä luo on viihtynyt entistä paremmin näiden avulla.

Ihan hukkaan tuo aika ei ole mennyt, koska poika oppi samalla vähän japania, innostui piirtämään (tai lähinnä jäljentämään, mutta kuitenkin) ja lukee nyt myös mangaa. Kotona syö nuudeleita syömapuikoilla ja isänsä kanssa oli käynyt oikein ramen-ravintolassa. Hih.

Olin eilen iltavuorossa ja tällainen löytyi kuopuksen jäljiltä

Sitten ramenista kukkaruukkuun hamsteriin.

Se opettelee soittamaan kitaraa. 

No ei vaiskaan, kuopus opettelee.

Mutta tänään hän lähtee isälleen, minä menen esikoisen kanssa syömään (en ramenia vaan intialaista) ja sitten lepään ja lepään ja lepään.

Kasvikset kettuilee

Nyt on jo päästävä eroon tuosta viikonlopun otsikosta, siispä pieni välikevennys. Samana päivänä biojätekuppi oli jotenkin osoitteleva

ja luumutkaan eivät näyttäneet aivan tavanomaisilta

Parempaa päivää sinulle toivottaen! 

Leppoisa viikonloppu

Ensi töikseni perjantaina hain kasviskassin ja sen mukana tilaamani kukkakimpun - on aikalailla minun väriseni!

Kassin antimista on ollut kiva värkätä ruokia mutta totta kai myös salaatteja:

Tuo lautasella lojuva ruskea "iljetys" on tahinilla päällystetty ruis-seesamnäkkäri. Olen koittanut pikku hiljaa lisätä proteiineja ruokavaliooni, kasvissyöjänä kun niitä tulee välillä vähän hintsusti. Muitakin muutoksia on suunnitteilla, vaaka näyttää sellaisia lukemia että jotain on tehtävä...

Ilta meni ihan kotosalla lojuessa. Lauantaina aktivoiduimme sen verran, että kävimme tutustumassa pariin hurmaavaan aasiotukseen. Paikassa oli myös hevonen, lammas, kirpputori ja kahvio sekä paljon tuttuja. Aikaa kului tovi jos toinenkin, ja ilma oli oivallinen.

Iltasella paistoin piiitkästä aika vohveleita (löysimme omasta kirpparikahvilasta vohveliraudan vitosella) ja olipas maukasta. Minä söin omani suolaisella täytteellä (kermaviili, feta, tonnikala ja mausteet) ja kuopus makealla (hillo ja kerma). Täytyypä tehdä toistekin!

Tänään onkin sitten sadepäivä ja se menee varmaan ihan lueskellessa. Illalla saunotaan ja orientoidutaan taas arkeen. 

Saitkos sinä ladattua akkuja viikonvaihteessa?

Tunteikas päivä

Tänään alkoi yläaste. Mun pieni meni sinne vaatteet tarkasti mietittynä,  tukka hyvin ja reippaana. Ei kuulemma jännittänyt, mutta oli kivaa ja jännää. No niin oli, äitillä myös. Ja melkein tippa linssissä kun liki minun mittaiseksi kesän aikana venähtänyt kuopus lähti kiipeämään portaita kohti ensimmäistä tuntia ja päivää.

Nyyh!

P.S Toisenakin päivänä piti vähän nieleskellä, eikä vähiten siksi, kun erotessamme toivotti mulle mukavaa päivää... Kuusi vuotta olen joka aamu sanonut hänelle "Mukavaa koulupäivää" ja näemmä se alkaa - vihdoin - tuottaa tulosta!

Ää-ä

Vaikka lomaa on ollut enemmän kuin koskaan, pidempään kuin koskaan, ja vielä huominen jäljellä, niin en minä kyllä ole vielä valmis töihin ja arkeen. En sitten millään, jotenkin, tänä vuonna. Koskaan ennen ei ole ollut tällaista oloa!

On ollut hankala talvi, paljon muutoksia, osa niistä tehtynä ja osa vielä edessä. Se tekee paluusta haastavan. Joku muutos on hyvästä mutta toinen taas ei niin mieleinen ja kuluttaahan se, aina, muutos. Uudet asiat, uudet kuviot. Selittänee yleisen työahdistuksen ja vastentahtoisen lomaltapaluun?

Ystäviltä sain ihania kukkia syntymäpäivänä,
koitan ammentaa niistä voimaa.

Voimaa on ammennettava arjessa pienistä asioista, terveellisemmistä elämäntavoista (taas kerran) ja niistä jutuista jotka sujuvat ja ovat hyvin.

Täytyy silti vielä nauttia huomisesta, viimeisestä lomapäivästä. Ja koittaa ajatella, että lasku on pehmeä, edelleen. Kaksi päivää töitä ja sitten taas viikonloppu. 

Hula hula

Kuopus tuli tänään kotiin ja alamme pikku hiljaa orientoitua arkeen. Oli ihana kuulla, kun lapsi totesi matkalla, että "loma tuntui juuri oikean mittaiselta, nyt on jo kiva nähdä kavereita ja palata kouluun". Juuri näin sen pitää olla. Väitän myös, että positiivinen ajattelu periytyy ja tarttuu. Olen ja saan olla siitä ylpeä!

Se, mistä en ole erityisen ylpeä, on hankalat harjoitukseni hulavanteen kanssa. Jotenkin se ei vaan meinaa pysyä lanteillani. Ajattelin seuraavaksi perehtyä tähän opetusvideoon: klik.

Hula hula...

Seuraavat päivät lepäillään, koitetaan päästä järjelliseen unirytmiin ja nautitaan yhdessäolosta. Torstaina alkaa sitten arki. Ei hullumpi suunnitelma ollenkaan!

Onnea

minä!

Sain äidin siskolta maailman parhaan synttärikortin jo etukäteen. 

Vaikka ikä onkin vain numero, niin tänä vuonna se vielä alkaa nelosella, ensi vuonna tuleekin sitten pyöreitä täyteen - ja se on hurjaa se!