Sivut


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Nyt on juhlat juhlittu

Mistähän sitä aloittaisi?

Tässä on se, mitä juhlista on jäljellä:



tai no ei oikeasti. 





On lakki, uusi puku, hieno todistus, opiskelupaikka siellä minne ylioppilas itse halusikin. Paljon tietoa ja taitoa. Toivottavasti sitä lukion rehtorin jäähyväispuhessa peräänkuuluttamaa sydämensivistystäkin.







On myös läjäpäin valokuvia, muistoja juhlapäivästä, ylpeydestä pakahtuva äidin sydän. Useampikin stipendi ja ennen kaikkea tieto siitä, että meillä on upea yhteisö tässä ympärillämme. Liikutus. Kiitollisuus.






Moni ihminen, joka ei edes saanut kutsua (koska esikoinen halusi pitää juhlat tosi tosi pieninä) muisti silti kortilla, onnittelulla ja jopa lahjalla. Esikoisen viime kesän työpaikan väkikin toi korillisen tuoreita sämpylöitä. Ihanaa!

Rajattu vierasmäärä olikin ihan hyvä ratkaisu. Ilma oli niin kylmä, että terassille päästiin vasta ilta-aurinkoon ja meidän pienet tilat meinasivat jo nyt käydä hiukkasen ahtaiksi aika ajoin. Olimme kuitenkin porrastaneet vieraiden kutsuun laitettua aikaa niin että sovimme kuitenkin sisälle yhtä aikaa ja ehdimme jopa jutella heidän kanssaan. Ihan toivottavaa.




Esikoisen kummi otti luontevan roolin keittiössä ja minä vähän siinä välissä, emännöintiä, keittiöhommia ja seurustelua. Juhlien tähti ja isäntä kun kuitenkin oli itse esikoinen.



Juhlat on juhlittu ja mökille lähdössä.



Kaiken kaikkiaan päällimmäisenä on todellakin ilo, tyytyväisyys ja se suuri kiitollisuus. Ihania ihmisiä, ihana poika, ihana päivä!


***

Niin, lähtö interrailille tapahtui tosiaan tiistaina heti lauantain lakkiaisten jälkeen. Esikoisen ja kaverin tarkoitus on kierrellä kuukausi Eurooppaa ja päätyä sitten Sloveniaan. Olivat siellä viime keväänä vaihdossa ja meillä taasen oli vaihtarit puolitoista vuotta sitten tammikuussa täällä Suomessa. Ilmaista majoitusta ja ihania ystäviä siis tarjolla siellä. Paluulippu on ostamatta - saa nähdä milloin se lentää kotiin!

17 kommenttia:

  1. Hyvin taiteellinen kuva tuo eka, kengät on kauniit! Muuan bloggaaja takavuosina ostikin kenkiä ihan vaan kirjahyllyyn koristeeksi, kun niillä oli varsin vaikea kävellä. Nuo lienevät ihan käytännöllisetkin.

    Teillä oli sitten hyvät ja onnistuneet juhlat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nuo jäljelläolevat ruusut kaipasivat kaverikseen jotain. Kengät olin heittänyt jossain vaiheessa jalasta ja niille sijoilleen ne jäivät - vaikka ihan ok olivat jalassa, niin mä en vaan ole mikään korkokenkä- tai ylipäätään kenkäihminen. Eilenkin kävelin paljain jaloinloppumatkan töistä ja siellä tössyttelen liukuestetossut jalassa ;-)

      Juhlat meni kyllä nappiin!

      Poista
  2. Yksi etappi saavutettuna. Siitä se alkaa; Elämä, ja kodista irrottautuminen. En liioin pidä kengistä, mua on alkanut vaivaamaan jopa se, kun elokuvissa (siis näyttelijät) pidetään kenkiä jaloissa. Aivan häiritsevää, heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei muiden kengät häiritse, omissa jaloissa vaan ;-)

      Mut joo, iso etappi, ja iso on tämä irtautuminenkin. Itsenäistymisreissu. Nyyh!

      Poista
  3. Kiitollisuus todellakin on päällimmäinen tunne. Se, että on saanut yhden poikasen aikuisuuden kynnykselle ja huomaa, että sehän on ihan täyspäinen ihminen ;)

    Edelleen olen hieman kade noista ihanista Gaboreista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sun kengänkoko on?

      No, se, että on kasvattanut täyspäisen kaverin - siitä huolimatta, että alku on ainakin meillä ollut aika rankka. Upeita niistä tuli <3

      Poista
    2. 6½ eli 39½-40. Pidä itse jos sulla on käyttöä.

      Niin, ihme kyllä :P

      Poista
    3. Mulla ei kyllä juuri ole, mutta noi taitaa olla kyllä isommat (=7), koska mä oon todellinen isokenkäinen ja nuo kävi mulle!

      Poista
    4. Pidä ihmeessä, onhan se hyvä olla kivat kengät :)

      Poista
    5. Se on vaan vastoin mun ideologiaa jos niitä tulee tosiaan käytettyä kerran vuosikymmenessä ;-)

      Poista
    6. Hyvässä lykyssä jo aiemmin on seuraavat lakkiaiset ;)

      Poista
  4. Mukava nähdä kuvia. Tuo lahjapöytäkuva on minusta kiva muisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, ja tietysti nuo kaikki ihanat kortit!

      Oikein hyvää viikonloppua sulle Sirkku <3

      Poista
  5. Teille jäi niin ihanat muistot noista juhlista ja sinun poikasi kohdalla sydämensivistystä ei tarvitse peräänkuuluttaa. Sitä hänellä varmasti on. Onhan hän poikasi! Kaikki meni hyvin ja juuri kuten halusitte. Ei voi muuta kuin olla onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä niin onnellinen noista juhlista ja ennen kaikkea tosiaan ylpeä esikoisesta. Kyllä tässä kelpaa äitinä olla ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana