Nyt on juhlat juhlittu

Mistähän sitä aloittaisi?

Tässä on se, mitä juhlista on jäljellä:

tai no ei oikeasti. 

On lakki, uusi puku, hieno todistus, opiskelupaikka siellä minne ylioppilas itse halusikin. Paljon tietoa ja taitoa. Toivottavasti sitä lukion rehtorin jäähyväispuhessa peräänkuuluttamaa sydämensivistystäkin.

On myös läjäpäin valokuvia, muistoja juhlapäivästä, ylpeydestä pakahtuva äidin sydän. Useampikin stipendi ja ennen kaikkea tieto siitä, että meillä on upea yhteisö tässä ympärillämme. Liikutus. Kiitollisuus.

Moni ihminen, joka ei edes saanut kutsua (koska esikoinen halusi pitää juhlat tosi tosi pieninä) muisti silti kortilla, onnittelulla ja jopa lahjalla. Esikoisen viime kesän työpaikan väkikin toi korillisen tuoreita sämpylöitä. Ihanaa!

Rajattu vierasmäärä olikin ihan hyvä ratkaisu. Ilma oli niin kylmä, että terassille päästiin vasta ilta-aurinkoon ja meidän pienet tilat meinasivat jo nyt käydä hiukkasen ahtaiksi aika ajoin. Olimme kuitenkin porrastaneet vieraiden kutsuun laitettua aikaa niin että sovimme kuitenkin sisälle yhtä aikaa ja ehdimme jopa jutella heidän kanssaan. Ihan toivottavaa.

Esikoisen kummi otti luontevan roolin keittiössä ja minä vähän siinä välissä, emännöintiä, keittiöhommia ja seurustelua. Juhlien tähti ja isäntä kun kuitenkin oli itse esikoinen.

Juhlat on juhlittu ja mökille lähdössä.

Kaiken kaikkiaan päällimmäisenä on todellakin ilo, tyytyväisyys ja se suuri kiitollisuus. Ihania ihmisiä, ihana poika, ihana päivä!

***

Niin, lähtö interrailille tapahtui tosiaan tiistaina heti lauantain lakkiaisten jälkeen. Esikoisen ja kaverin tarkoitus on kierrellä kuukausi Eurooppaa ja päätyä sitten Sloveniaan. Olivat siellä viime keväänä vaihdossa ja meillä taasen oli vaihtarit puolitoista vuotta sitten tammikuussa täällä Suomessa. Ilmaista majoitusta ja ihania ystäviä siis tarjolla siellä. Paluulippu on ostamatta - saa nähdä milloin se lentää kotiin!