Sivut


tiistai 12. tammikuuta 2016

Älä leiki ruoalla

äläkä nirsoile.

Molemmat ovat hyviä oppeja, joita meidän perheessä ei kuitenkaan ihan noudateta. Kummallakin pojalla on aika omanlaisensa maku ruoan suhteen ja välillä koitan luovia parhaani mukaan. Aina ei jaksa tapella. Jos esikoinen syö mieluummin porkkana- ja kuopus pinaattilettuja, olen ottanut tavakseni laittaa molempia. Eipä se nyt minua niin kovasti enempää työllistä. Toki sitten välillä joutuvat syömään sellaistakin, josta ei niin pidä. Esikoinen rakastaa kalakeittoa mutta kuopus ei kauheasti tykkää minun tekemästä, koulun keitto kyllä maistuu. Hän taas syö mielellään pinaattikeittoa, joka ei todellakaan ole esikoisen lempiruokaa. Olen kertonut, että nämä maut menevät ristiin melkein raivostuttavuuteen asti. Toinen tykkää enemmän letuista ja toinen pannarista, joten teen niitä vuorotellen. Toki syövät kumpainenkin molempia, mutta jos saavat toivoa, menevät pyynnöt aina ristiin.



En erityisesti vieläkään
näytä huippumallilta...



Jostain pojat kuitenkin ovat yhtä mieltä. Minun raakaruokani ja smoothieni herättävät molemmissa inhon väreitä. Ihan samalla tavalla, kun tietyt autolla ajamiseen liittyvät juttuni ovat muodostuneet yhteisiksi vitseiksi ("Oonko mä koskaan sanonut, että mä vihaan kaupungissa ajamista?" tai "Oonko mä koskaan sanonut, että mä vihaan parkkihalleja?" - aina kun ajamme jompaan kumpaan ja esikoinen vastaa: "Joo, joka kerta!"), niin on näihinkin. Kysyn aina, että "Haluatteko maistaa?" Eilinen smoothieni oli sammakonkudun väristä ja näköistä ja odotin siihen liittyen jotain kommenttia, mutta ei. Aina ne pääsevät yllättämään. Kuopus kysyi: "Onko tuo Hulkin verta?!?"






Iltapäivällä sitten, kun olimme kahden kotona ja kuopukselle oli jäänyt bussimatkalta isänsä pakkaamia karkkeja, annoin hänen syödä ne jälkiruoaksi. Jotenkin keittiön pöydälle ilmaantui tuollainen ...hmmm... pupumainen installaatio "papanoineen" kaikkineen. En torunut taikka kiellellyt. Joskus saa leikkiä ruoalla, jos idea on tarpeeksi villi. Ei tämä elämä nyt niin vakavaa ole!

***

Eikä elämästä selviä hengissä. Eilen saimme lukea suru-uutisen: David Bowie kuoli syöpään 69-vuoden ikäisenä. Olen koko pienen ikäni ollut Bowie-fani ja onnekseni ehdin nähdä hänet Tukholmassa 1990. Hieno mies. R.I.P.

18 kommenttia:

  1. Minä natsiäitinä olen käyttänyt jonkinverran sanontaa 'joko syöt tai itket ja syöt', eivät nuo kovin kranttuja ole.

    Bowie.. Niin. Vieläkin surettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän "joko syöt tai itket ja syöt" on pakko kertoa vuosien takaa tarina äitini työkaverin lastenlapsista. Olivat pihalla leikkimässä ja toinen sanoi toiselle "nyt sä itket..tai sä itket ja itket" :)
      Satuttiin äidin kanssa olemaan juuri kylässä ja meinattiin saada nenähuuhtelu kahvilla kun avoimen ikkunan kautta kuultiin poikien leikit.

      Mutta meillä on kanssa käytetty aika pitkälle noita natsivanhempien keinoja, niin syömisessä kuin siivoamisessa ja kotiintuloajoissakin.

      Poista
    2. Mulla ottaa Bowie kans koville!

      Poista
    3. Voi ei, Pöllö, ihana tarina ;-)

      Poista
    4. Mä sanon aina vaan et "Syöt mitä syöt ja seuraava ruoka on sitten ...(siihen aikaan kun se on oletettavasti tulossa, eikä meillä välillä tipu yhtään mitään, molemmaat tietää sen)..."

      Poista
  2. Meillä on kans erilaisia makuja perheessä - jos paistan kalapuikkoja, yhdelle pitää olla kananuggetteja. Jos teen lihakastiketta, yhdelle pitää olla lihaton kastike. Jos teen pottumuusia, yhelle pitää säästää kokoperunoita. Nyt olen itse järjestänyt itseni myös nirsoilijaksi, kun en halua valkoista vehnää syödä, eli jos on makaroonia, yhdelle pitää olla jotain muuta...

    Bowien kuolema järkytti kun justiin lähti Lemmy Kilmister. Syöpä se tappaa. Tosin B:n kuolemasta liikkuu jo salaliittojuttuja, että on lavastettu, kun vastajulkistetulla levyllä oli sitä ja tätä ja ex-vaimokin vain on BB-talossa eikä tuu pois kuten yleinen mielipide ilmeisesti vaatisi. Ihmettelen kyllä, mitä se tekis; antais lehdistölle lausuntoja, joissa suree 35 vuotta sitten eksäksi muuttunutta miestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan niin. Ihmiset on hassuja.

      Poista
    2. Ihanaa RH, just tuota mä tarkoitin - ja teen sitä kans. Jos siitä ei oo kohtuuttomasti vaivaa, ei mua haittaa vähän "eriyttää" ;-)

      Mä ihmettelin kans tuota ex-vaimo juttua, eihän ne ees saa kuulla sinne mitään uutisia, vai miten se menee, en oo varma, kun en seuraa moisia edes kotimaassa.

      Mun isä oli suuri Bowie-fani, siltä mä sen opinkin, ja nää meni aika tasan vuoden välein peräkkäin. Liekö samaan paikkaan päässeet - jos sellaiseen uskoo?

      Poista
    3. Puskissa, mä sanoisin "Ihmiset on kohtuuttomia" ;-)

      Poista
  3. Molemmat onneksi tykkää mun leipomista sämpylöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku artikkeli sentään ;-) Mut joo, se on totta. Kuten kerroin, viimeksi niistä melkein tapeltiin!

      Poista
  4. Nirsoilu on mielenkiintoinen asia. Itse olen pahasti ruokarajoitteinen niin allergioiden kuin intoleranssienkin vuoksi, että ulkopuolisen silmissä olen taatusti aivan karsea nirsoilija : D Ja kun joitakin vuosia tuli kokkailtua lapselle, joka parhaimmillaan sieti vadelmia, mustikoita, säilöttyä ananasta, perunaa, porkkanaa ja porsaanlihaa sekä kanaa, niin joskus tulee väkisinkin mieleen se, että lapsi, joka ei suostu jotain syömään, saattaa kärsiä juuri sen ruoan proteiinien aiheuttamasta kiusasta. Natsiäitimeininkiä kyllä on tullut harjoitettua, natsivaimo meiningistä puhumattakaan, eli syöt, mitä on tarjolla, jos ei kelpaa, olet nälissäsi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei ole sitten muuta tarjolla ennen seuraavaa ruokaa, ja pojat tietää sen. Osaavat jo tuon ikäisinä (9 ja 17) sen verran ennakoida ja pitää nälkää kans.

      Ruokarajoitteet on musta asia ihan erikseen, tosin toi sun esimerkki voi joissain tapauksissa pitää paikkansa. Että ei siksi maistu kun tulee huono olo tai jotain. Mutta sitten kun on selkeestä tätä "mä en vaan niin välitä tästä ruoasta, miksei meillä oo sitä tai tätä", niin syövät minköä syövät ja selviävät sillä sitten seuraavaaan ruokaan.

      Poista
  5. Nirso en ole koskaan ollut ja vaikka mua ei pakotettu syömään, niin mulle opetettiin kunnioitus ruokaa kohtaan joka on säilynyt tähän päivään. Näin mä kersana tilanteen jossa yks mun systereistä kinumalla kinusi kermavaahtoa ja kun mutsi sitten teki sille kulhollisen, niin likka vaan maistoi ja sanoi ettei haluakaan sitä. Tällöin isä - joka eli vielä tuohon aikaan - otti systeriä niskasta kiinni ja sanoi että nyt sä likka syöt sen kulhollisen ja näin myös tapahtui. Saattoi johtua siitäkin että faijalla ja mutsilla oli melko paljon ikäeroa joten isäukko oli sotimassa (menetti mm. toisen jalkansa polvesta alaspäin) ja siellä kun tunnetusti ei sitä safkaa ollut liiemmälti, niin kunnioitus kaikkea ruokaa kohtaan oli sitten sen mukainen.
    Mun mielestä isä teki oikein, sanokoot muut mitä tahansa.
    Ihan kaikista en sentään minäkään pidä mutta syön jos tarjotaan ja jos pääsen itse vaikuttamaan mitä lautaselle tulee, niin luonnollisesti vältän näitä harvoja juttuja joiden maku ei miellytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on kans sama kunnioitus ruokaa kohtaan ja koitan viimeiseen asti välttää sitä, että ruokaa joutuu hukkaan. Tätä syystä myös välillä joustan noissa ruokajutuissa, eli lämmitän toiselle toista ja toiselle toista, ei mee niin helposti ja paljoa hukkaan.

      Tänään just tein perunamuusia ja höyrytin parsaa (se muuten on ruoka joka maistuu molemmille pojille) ja jämämuusista sitten tietysti ohrajauhoilla jatkettuna rieskoja iltapalaks mulle ja esikoiselle. Maha on täynnä ja hyvä mieli ;-)

      Makuasiat on muuten hassuja, mä onnistuin opettamaan ton parsan pienenä molemmille, mutta vaan esikoiselle hapankaalin. Tuossa se äsken pisteli sitä iltapalaks haarukalla suoraan purkista!

      Poista
  6. Mikä mahtava installaatio :D Tykkäisin tuollaisesta paljon enemmän kuin niistä lautas ja lasipinoista mitä meillä lapsi jättää pöydälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä kans, mut ne installaatiot löytyy meiltä esikoisen huoneesta! Ja se on karseeta, kun se syö mysliä jogurtin kanssa ja ne ei jämähtäessään meinaa millään lähteä irti...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana