Sivut


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kukkia ja kaamea yskä

Käväisimme ystävän kanssa eilen siellä kauppapuutarhalla, josta mainitsin. Lisäksi joimme orvokkipäiväkahvit meillä sen jälkeen, koska keli oli sateinen ja kurja, eikä yhtään houkutellut pihahommiin. Sen verran nyt kuitenkin sain myöhemmin aikaiseksi, että tein amppelin ja tälläsin muutkin ruukkuihinsa. Yleensä tähän samaan syssyyn on ollut hyvä vähän raivata ulkovarastoa ja sen sellaista, mutta ei eilen, hrrr. Lämpöpeitto sohvannurkassa kutsui sekä minua että kuopusta. Hän sai kylmää viime keskiviikkona kaverillaan ja on ollut limainen, kröhäinen ja lämpöillytkin välillä. Lauantai-iltana nousi kuume ja yskä rupesi kuulostamaan minunkin korvaan siltä, että voisi olla syytä käydä lääkärissä. Kun sunnuntaina kuitenkaan ei aamulla ollut edes lämpöä, päätin, että päivystykseen ei tarvitse lähteä vaan odotimme arkea. Taitaa kuitenkin mennä toipilasta hoidellessa tämä päivä. 







Mutta ei minulla tuon kanssa aikaa tule pitkäksi. Lauantaina saunassa ja sen jälkeenkin oli hupaisaa. Kuopuksen huoneessa oli hiirenhiljaista (josta aina tiedän jotain olevan tekeillä). Pian hän ilmaantui t-paidassa ja shortseissa olkkariin muina miehinä: "Mä aatelin laittaa tällaset vapaa-ajan vaatteet". Jostain syystä pisti hymyilyttämään.

Saunassa se mietti, että onko korrektia sanoa että hänellä on parempi näkö kuin minulla. Kerroin, että se on fakta eikä sellaisen sanomisessa pitäisi olla mitä loukkaavaa taikka kehuskelevaa - mutta toki joissain tilanteissa senkin kanssa voi olla vähän varuillaan. Mutta kotona ei tarvitse. Homma taisi mennä perille, kun hetken päästä kuopus totesi, että "Bertta Perätuuli haisee kakalle". Minä ihmettelemään ja toppuuttelemaan kielenkäyttöään, mutta hän tokaisi takaisin, että se on fakta. 

(Oli juuri lukenut Noora ja Jenni Kunnaksen Kaheli sakki ja kauhujen kaappi, jossa yksi päähenkilöistä kuulemma on vanha rouva Bertta Perätuuli.)





Minun työssäni on kyllä se(kin) hyvä puoli, että törmään mainioihin uusiin kirjoihin ja voin sitten koittaa saada poikia niitä lukemaan. Kuopuksen kanssa se jopa onnistuukin. Töistä sen verran, että onneksi tekniikka kehittyy ja työvälineet myös. Silloin kun tein etätöitä, uusien kirjojen valitseminen kotoa käsin oli hankalaa. Nyt pystyn tekemään sen ongelmitta ja tänään täytyykin tehdä yksi valintalista liki valmiiksi. Tilauspäivä on huomenna, joten tilauksen ennätän - toivon mukaan - lähettää työmaaltakin käsin.

22 kommenttia:

  1. Sitä mie oon jäänyt työssä kaipaamaan, mielenkiintoisten kirjojen tapaamista... nyt ei oikeen ole muuta kuin uutuuskirjojen pöydät kirjastossa, ja sekin on sitten sattumankauppaa, onko siinä se mielenkiintoinen kirja vai ehtikö joku sen jo lainata.
    Mietin muuten kirjaa "Irti väkivaltaisesta parisuhteesta" (tjsp) -kirjaa lainatessani, että aatteleekohan se virkailija nyt, että mulla on väkivaltainen mies... luen kyllä aika paljon tietopainotteista kamaa, että kaipa se siihen vaihteluväliin menee. Ja onhan mun lainaustiedoissa hirveet määrät akuankkakirjojakin, enkä lue semmoisia koskaan :)

    Tälle päivälle on teidän suunnalle luvattu ihan mukavaa ilmaa, että tarkenee ulkonakin... meille sadetta, mutta ei se haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmintä on luvattu mutta se aurinko katosi ennusteesta johonkin eilen.

      Meillä menee aika lailla sisällä tää päivä, mitä nyt terveysakeskukessa käydään. Tai siis voinhan mä olla pihalla mutta kuopus saa pysytellä sisätiloissa.

      Toi uusien kirjojen tilaaminen ja sitten niiden saavuttua hypistely on kyllä yks todella ihana puoli tässä työssä. Osa menee heti varaushyllyyn, joten asiakkaat ei näe sitä koko kirjoa mikä on tullut. Mutta onneksi uutuushyllystä löytyy kaikkea mielenkiintoista kuitenkin.

      Ja ei me ihan suoria päätelmiä voida ihmisten lainoista vetää ;-)

      Poista
  2. Mun taivas oli, kun pääsin viime kesänä käymään isolla kirkolla Akateemisessa kirjakaupassa. Kirjoja monta kerrosta hyllykaupalla! Ja mä olen siis vaan "tavan lukija". Siis en kirjaston täti. Mua varmaan katsottiin pitkään ja pidettiin ihan pimeenä, kun mä vaan kävelin siellä ja vaan hiplasin niitä kirjoja kävellesäni - tiedättehän; juoksutin sormiani pitkin kirjojen selkämyksiä, lukemattakaan mitä kirjoja ne on, kunhan ne vaan ON KIRJOJA. Perversionsa kullakin....

    Mutta uusia kirjoja, metritolkulla, ja mä sain juoksuttaa sormiani niiden selkämyksissä.

    Kunnes sitten lopulta Poika vei mut sinne osastolle mihin mä halusinkin, eli käsityökirjojen osastolle.

    Mutta se oli taivas ja sinne haluan uudestaan, eihän meidän kälysessä kirjakaupassa ole mitään, siellä kun on nykyään myös askartelu- ja muita tarvikkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana tarina, Pöllö!

      Vaikka pystyn kyllä ymmärtämään sua ja saan kiinni fiiliksestä, mä en nauti yhtään kirjakaupoista puhumattakaan kirjamessuista: tulee olo, että oon töissä. Lisäksi mulla on sellanen nolo ammattitauti, että suoristelen kirjoja missä kuljenkin. Ihan vaistomaisesti... toistaiseksi olen saanut pidäteltyä etten kylässä iske kirjahyllyjen kimppuun ;-)

      Poista
    2. Ammattiatuti se todellakin on. Puhuimme kerran opiskelukavereiden kanssa, kuinka väkisinkin alkaa aina kaupoissakin suoristaa hyllyjä..

      Ja HelvetinPöllölle; minä nautiskelen aina matkoilla kirjakaupoista. Ihan vain kuljeskelen ja haistelen. Vähitellen alkavat pojatkin oppia siihen, että kirjakaupoissa on mukavaa :)

      Poista
    3. Ihanaa, että joku muukin kärsii samasta taudista.

      Ja mä oon teille vähän kateellinen, kun en enää pysty nauttimaan kirjakaupoista. Ennen mä en tiennyt mitään tunnelmallisempaa kuin antikvariaatti. Nyt on sekä yliannostus kirjoista että altistus, jotka estävät menemästä!

      Poista
    4. Mun henkkoht mieleipide on, että uudet kirjat tuoksuvat parhaalle :P

      Poista
    5. Jotkut uudet painotuoreet kirjat tuoksuu - sorry vaan - pissalle ;-)

      Poista
  3. Mulla on hassu tapa; mä katselen aina kodeissa, miten kirjat on järjestelty; aakkosten, kirjailijan, selkämyksen värin vai kirjan korkeuden mukaan. Toisilla ne on "sisustuksellisesti" vaakatasossa, tai ilman logiikkaa sikinsokin. Mikä on kirjastotädin mielipide asiaan? Pitääkö ne kotonakin olla aakkosjärkässä?
    Huisin kaunis tuo alimmainen orvokki <3
    Parantukaahan siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alimmainen orvokki sai vähän rännistä sadevettä koristukseksi kun koitin huuhtoa ruukkuja mullasta puhtaiksi...

      Mulla itelläni on kirjat (yllätys yllätys) aakkosissa, ja sitten aihepiireittäin myös (lähinnä tietokirjat) mutta se hulluuus, että piti olla paljon kirjoja kotona, on onneksi mennyttä. Aika vähillä mennään ja nekin on lasin takana pölyltä suojassa ja poissa aiheuttamasta mulle oireita. Mutta muut saa mieluussti tehdä ihan oman hiihtonsa tässä asiassa. Pahinta mun näkökulmasta on kirjahylly, jossa on vaan koriste-esineitä. Sille mä oon vähän allerginen.

      Mutta täytyy myöntää, että mäkin vakoilen ihmisten kirjahyllyjä. Kirjat saattaa kertoa jotain mielenkiintoista omistajastaan!

      Poista
    2. Mä vastaan tähänkin, kun olen alan ihmisiä Marjaanan kanssa. Eli minäkin katselen aina ihmisetn hyllyt läpi, mutta lähinnä 'kerro mitä luet niin kerron millainen olet'-periaatteella :)

      Meillä ei ole kirjat varsinaisesti järjestyksessä kotona.. Tai ne ovat minun mieleisessäni järjestyksessä eli saman kirjailijan fantasiasarjat ovat vierekkäin, mutta muuten.. aika vapaasti saavat laiduntaa :)

      Poista
    3. Vapaata laidunnusta - sä oot kotona anarkisti ;-)

      Mut joo, kirjahyllyn sisällöstä voi kyllä päätellä jotain. Ja vaikkapa metrossa luettavista kirjoista ;-)

      Poista
    4. Niistäkin joo.. aina joskus pohdin, mitä kanssamatkustajat joiden kanssa osun useimmin samaan vaunuun, ajattelevat kun mulla on ain nenä kirjassa :)

      Poista
    5. Ne pitää sua varmaan mielenkiintoisena ja älykkäänä tyyppinä kun et räplää puhelinta vaan luet!

      Poista
  4. Vihdoin pääsen laittamaan oman kommentin eli kai teillä luetaan Kapteeni Kalsareita? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luetaan, ja nyt on kova sana Neropatin päiväkirjat.

      Poista
    2. Ne on olleet meilläkin pop :D

      Poista
    3. Mites Iso Nipa?

      Kuopus ei innostunut siitä vaikka olin ihan varma että tykkäis.

      Poista
  5. Moi, poikkesin vaan toivottamaan hyvää alkanutta viikkoa.
    Hyvä, ettei kukaan näe mun olematonta kirjahyllyä - kirjat kun ovat ihan ilman hyllyjä pitkin makkarin tuolia, sohvaa, yöpöytiä ja saattaa pari olla tippunu sängyn allekin, hups :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on perempi kuin pokaalit ja lasiesineet kirjahyllyssä ;-)

      Ja mukavaa alkanutta viikkoa sullekin!

      Poista
  6. Jatkan keskustelua kirjahyllyjärjestyksistä. Meillä on mun kaappiosio ja miehen osio (toisessa kirjakaapissa on vain mun hylly ja miehen hyllyt). Miehellä ei tunnu olevan mitään järjestystä, mutta aina se löytää kirjan jota etsii. En tajua onko sillä haju vai millä ilveellä löytää kirjansa. Minä taas pidän kirjailijan kirjat yhdessä. Ne ei ole aakkosissa vaan lähinnä minun pitämisjärjestyksessä.

    Enää ostan vain hyvin harvoja kirjoja itselleni, koska tilaa ei enää ole. Kirjastosta on tullut lempipaikkani ja eräästä kirjakaupasta, jonne voi uppoutua nojatuoliin kirjan kanssa. Kyllä on tajuttoman hienoa, että meillä on tällainen kirjastopalvelu. Kertakaikkiaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen kirjastopalvelu on kyllä vertaansa vailla. Minä toki ole jäävi, mutta kuitenkin!

      Olen vähän kade sullekin, kun voit nauttia kirjakaupoista, kun mä en enää osaa.

      Persoonallinen järjestys kirjahyllyssä on aina mielenkiintoinen, kai jokaisella on oma logiikkansa - sun miehelläkin - vaikkei se ulkopuoliselle aukeaisikaan. Siksi kai sieltä sitten löytyykin se mitä hakee.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana