Sivut


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Karsean näköinen keikauskakku

...mutta ei ole kakkuakaan karvoihin katsominen. Oli nimittäin sairaan hyvää!


Niinhän siinä kävi, että jäimme kotiin vielä eiliseksi. Kävimme terveysasemalla ja sain pari päivää sairaan lapsen hoitovapaata. Saa nähdä, käytänkö tämänpäiväisenkin. Minulla nimittäin olisi mielenkiintoinen ja hyvin tarpeellinen e-kirjakoulutus lähikaupungissa, jonne todella haluaisin mennä. Tai siis menen joka tapauksessa, jos kuopuksella ei kauheasti yht äkkiä kuume nouse. Äitini on luvannut ottaa hänet niiksi pariksi tunniksi, jotka koulutus kestää, mikäli ei vielä huomennakaan ole koulukunnossa. Ajattelin myös hoidella vappuostokset samalla lähikaupungissa, niin säästän yhden ylimääräisen reissun.



Ei mikään maailman kaunein luomus...



Kun on kotona monta päivää putkeen, iskee jossain kohtaa tekemisen puute. Se yhdistettynä mustuviin banaaneihin ja edellispäivänä netistä bongaamaani reseptiin poiki meille herkullisen jälkiruoan. Banaanikeikauskakun. Kuopus on innostunut leipomisesta ja keittiöhommista muutenkin, joten teimme tämän yhdessä. Minä toimin assistenttina ja poika häärää. Ensi vuonna se täytynee laittaa kokkikerhoon - esikoinenhan sai sieltä elinikäisen kipinän leipomiseen!




...mutta hyvältä se maistui vaniljajäätelön kera!



P.S. Huomenna menen haistelemaan sen pienen punaisen mökin. Onneksi siinä on sen verran huonoja(kin) puolia, että en ihan hirveästi pety jos kun saan kuitenkin oireita.

10 kommenttia:

  1. No on kyllä hieman erikoisen näköinen kakku, mutta pääasiahan se on, että maistuu hyvälle :) Sitä mun appelsiinikakkuakin kehotettiin jostain syystä syömään jogurtin kans. En ymmärrä, miksi...

    Meillä esikoinen tykästyi ruuanlaittoon ja leipomiseen koulun kotitaloustunneilla, kun taas kuopusta ei vois vähempää kiinnostaa. Kyllä se joskus pyydettäessä auttaa ja on tehny oma-aloitteisestikin kerran juustosarvia, mutta siihenkin taisi ajaa vain halu saada jotain hyvää suolaista, kun kotona ei ollut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin se kuitenkin karseasta ulkonäostään huolimatta teki kauppansa. Piilotin jätskipalan alle ;-)

      Hienoa jos lapsi innostuu ruoanlaitosta, mutta kovin moni ei kyllä mun kokemuksen mukaan nykyään enää innostu. Me palvellaan ne pilalle - heh!

      Poista
  2. Olen tainnut sata kertaa ennenkin sanoa, miten upeaa se on, että lapsia kiinnostaa ruuanlaitto! Se on elämässä pelkkää plussaa! Meillä Vanhin oli erityisen kiinnostunut kaikesta jo lapssta asti. Kaikkea sai tehdä pienestä asti ja ihan nuorena osasi jo tehdä monia ruokia. Ammattihan siitä sitten tuli, herra on kokkina työskennellyt jo useamman vuoden. Keskimmäinen aloitti myös kokkilinjan, 2,5 vuotta on käytynä, mutta sitten into lopahti. (GRR...) Uskon, että kunhan tuo vaihe menee ohi, käy sen kyllä loppuun.
    Niin, sitä vaan, että oli ammatti tai ei, niin hyötyä siitä on AINA. Koko elämä me kuitenkin syödään ;)
    Mä niin toivoisin, että sun haistelut ei tuottaisi mitään, paitsi sen hyvän vaihtoehdon. Ja toki sitten kaiken muunkin asiaan kuuluvan soisi menevän putkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mustakin niiiin hienoa, koska kuten sanot, vaikkei tosta koskaan ammattia tulis, on hyötyä valtavasti joka tapauksessa siitä, että osaa laitta ruokaa ja ymmärtää vähän niiten asioitten päälle.

      Mua jännittää se haistelu vaikka sisimmässäni jo tiedän, ettei toi oo meidän paikka. Monestakin syystä...

      Ihanaa tiistaita!

      Poista
  3. Hyvän näköinen kakkuhan tuo on. Meillä on nyt kesimmäinen köksän myötä tosi innostunut ja mielellään auttaakin esmes ruoanlaitossa.

    Meillä on ala-asteella taide- ja taitoaineista järjestetty kursseja, joista yksi suosituimpia on välipalakurssi jatkuvasti :)

    Menestystä haisteluun *bd*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo välipalakurssi vaikuttaa tosi hyvältä idealta! Meillä taas on saatu kerhorahoja ihan hyvin, ja niitä on koulun jälkeen vaikka minkälaisia.Yksi just on tuo kokkikerho, johon kuopus saa kyllä mielihyvin ensi vuonna mennä. Siksikin voi ottaa toisenkin kerhon, kun ei ole enää iltapäiväkerhomahdollisuutta.

      Jännittää vähän, se haistelu!

      Poista
  4. Ei tuo minusta mitenkään karsealta näytä, ihan makoisan näköinen ja varmasti makoisan makuinenkin.

    Voi kun oma nuorimies olisi innostunut kokkailusta. Odottelemaan jään, että joskus pääsen sen omaan kotiin ja ruokapöytään niin, etten itse ole tehnyt ateriaa ;-) Alan olla jo pikkuisen kyllästynyt ruuanlaittamiseen, mutta eihän sitä voi muuta kuin tehdä tehdä ja tehdä vielä kerran ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoanlaittaminen lapsille ei musta ole kovin kivaa, tai omille ainakaan, kun ne on nirsoja. Esikoinen nyt kunnioitettavassa 17 vuoden iässä alkaa olla siedettävä ja maistuu ihan hyvin vähän erikoisemmatkin ruoat, mutta kuopukselle ei. Kertonee jotain, että hänestä kouluruoka on parasta mitä on ja toivoo aina saavansa sitä minun tekemän sijaan.

      Kakku oli tänäänkin vielä hyvää - nam, joten ei tosiaankaan ole ulkonäköön tuijottaminen!

      Poista
  5. Meillä Poika oppi ruuanlaittoa jo ihan vauvaiästä asti :D - isänsä kun laittoi ruokaa, niin se nosti sitterin aina hellan viereen ja siinä samalla kun laittoi ruokaa, "heitteli" Pojan suuhun erilaisia raaka-aineita. Kaiken muun Poika söi, mutta anjovis ei uponnut :D

    Kun Poika sitten muutti pois kotoa, se oli ihan innoissaan, kun asunnossa oli kaasuhella! Siinä se opetteli tekemään ruokaa ja oli tosi pahoillaan kun piti muuttaa pois ja uudessa asunnossa oli tavallinen sähköhella. On sanonut, että sitten kun joskus saa oman asunnon ja on mahdollisuus hankkia sinne itse hella, niin se on kyllä kaasuhella.

    On ihanaa, kun se joskus täällä kotona käydessään tekee yhdessä isänsä kanssa ruokaa, mä saan vaan maata sohvalla ja odottaa, koska käy kutsu syömään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sulla oltavat, hurraahuuto sille!

      Meilläkin on esikoinen pienestä pitäen otettu mukaan ruoanlaittoon ja muuhunkin keittiötoimintaan, kun olin yksinhuoltaja, ja viihtyi sillä lailla parhaiten. Mulla on kuva jossa tiskaan ja esikoinen on sitterissä tiskipöydällä ja järsii (uutta, ei kertaakaan käytössä ollutta) juuresharjaa kutisevilla ikenillään ;-)

      Miten se sanonta muuten meni? Laiskalla äidillä on ahkerat lapset vai miten...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana