Sivut


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulu joutui jo sydämihin

Joskus on sellaisia päiviä, että ei jaksaisi. Ei kantaa kauppakasseja, olla äiti, yhtään mitään. Edellisiltana tullut Suomen kaunein koti -ohjelma laukaisi minussa ahdistuksen: me emme ikinä löydä sitä Omaa Majaa. En pääse halvempaan, taloudellinen tiukkuus sen kun vaan jatkuu. Sitten sain tietysti töissä pitkästä aikaa ihan kunnon oireet. Apteekkiin meni paljon rahaa, eikä siinä vielä kaikki. Menin nälkäisenä kauppaan ja ajattelin ostaa pihalla päivystäneeltä loimulohikauppiaalta lisuketta kukkakaalicouscousruokaani. Kun pieninkin kala maksoi kaksikymppiä palautin jo muovikassiin sujautetun lohen pahoitellen ja totesin, että siinä on meidän loppuviikon ruokarahat, sorry, en raaskikaan. Hävetti. Eilen oli sellainen päivä.

Mutta sitten joku pysäyttää. Tällä kertaa se oli tämä teksti:




KIITOLLISUUDEN MAHTAVA VOIMA

Heti kun alat asennoitua toisin siihen, 
mitä sinulla jo on, 
alat vetää lisää myönteisiä asioita puoleesi. 
Lisää asioita, joista voit olla kiitollinen. 
Tietysti voit katsoa ympärillesi ja sanoa:
”Eihän minulla ole unelmieni autoa.
Eihän minulla ole unelmieni taloa.
Eihän minulla ole unelmieni puolisoa.
Eihän minulla ole unelmieni terveydentilaa.”

Seis! Peruuta, peruuta! 
Noitahan sinä et halua. 
Keskity siihen, mitä sinulla jo on, 
siihen mistä voit olla kiitollinen. 
Se voi olla vaikkapa silmät, 
joilla pystyt lukemaan tätä.
Se voi olla vaatteet, 
jotka sinulla on ylläsi. 
Niin, haluaisit ehkä toisenlaiset 
– ja ehkä saatkin toisenlaiset aivan pian, 
jos alat tuntea kiitollisuutta siitä, mitä sinulla on.

-Joe Vitale






Kotona sytyttelin kynttilöitä ja jouluvaloja. Annoin myös itselleni luvan kaivaa joulukoristeet ja levitellä niitä ympäriinsä. Halailin kuopusta. Leivoimme pipareita ja minun piparkakkujäätikköni on jo viimeistelyä vaille valmis. Täytyy sanoa, että tällä kertaa ylitin itseni. Olen kyllä ylpeä, odottakaahan, kun näätte sen (tarvitsen kokoamisessa vähän esikoisen apua ja hän tuli eilen varsin myöhään nuorisovaltuuston pikkujoulureissulta). Saunoimme vielä, vaikka kello olikin jo paljon. Minun evääni piristymiseen, vaikkei olekaan unelmien asuntoa, puolisoa taikka terveydentilaa! 

14 kommenttia:

  1. Noinhan siinä yleensä käy, että kun oikein ahdistaa niin löytää jonkun tekstin, joka osoittaa sen miten paljon hyvääkin meillä kuitenkin jo on. Tämän päivän yhteiskuntaan peilaten sinullakin on (kuten minullakin) kaikki hyvin. Vakituinen työpaikka, ihanat lapset, katto pään päällä ja ruokaa jokaisena päivänä. Eikä tuota kalan palautusta kannata hävetä. Minä en uskalla koskaan mennä edes ostamaan, kun pidän ne niin kalliina, ettei meillä olisi varaa. Minusta tekosi osoitti vain sen, että uskallat myöntää, ettei taloudellinen tilanne kaikilla ja aina ole niin ruusuinen. Eiliset uutiset kertoivat järkyttävän isosta määrästä maksuhäiriömerkintöjä yksityisillä henkilöillä. Olemme menossa kohti 90-luvun tilannetta ja se pelottaa. Noustaanko vielä? No, hemmetti, pakkohan se on! Mukavaa pikkulauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits Sari, mukavaa keskiviikkoa sinnekin!

      Ei kai sitä tosiaan hävetä tarvitsisi, mutta tuntui se nöyryyttävältä. Maksuhäiriömerkintää ei onneksi ole eikä tule, joten onhan mulla silläkin mittarilla asiat tosiaan hyvin. Täytyy vaan aina muistaa ne positiivisetkin asiat.

      Mulle yks sellanen on poikien kanssa vietettävä joulu. On niin mukava laittaa ja sitten vaan olla ja lomailla porukassa. Enää 14 yötä - me lasketaan!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos - ja luin uudestaan sen sun Äkkipysähdys-postauksen. Eihän tässä mitään hätää ole, todellakaan!

      Poista
  3. Mie kyselen aina hinnat etukäteen :) lohessakin, vaikkei se kilohinta tuntuis kovin järkyttävältä, niin se on niin painavaa tavaraa että äkkiä kertyy hintaa. Ettei vain olis just lohta ollu, mitä mieki just kaupassa kääntelin ja tutkin paketteja ja kaikissa oli kauhea hinta. Hyvä, että palautit paketin! Eikö myyjä ees alkanut tinkimään?

    Kyllä se on hyvä huomata välillä, että asiat on oikeastaan ihan hyvin ja kurjuus on suhteellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmaan niin ällistynyt kun sanoin että voi ei, en mä voi sitä ottaa kun siinä on meidän loppuviikon ruokabudjetti ja poikienkin pitää saada ruokaa, ettei edes osannut ruveta tinkimään.

      Toiselta yrittäjältä olen joskus jopa raaskinut savulohta ostaa, joko sillä on halvemmat hinnat tai sitten siltä sai pieniäkin palasia.

      Ilta oli sitten ihana ja muistin ne positiivisetkin asiat!

      Poista
  4. Minäkään en raaskinut loimulohikauppiaan tarjoukseen tarttua; tosi niukka on tämä meneillään oleva joulukuu minun taloudessa myös, mutta tottumus on toinen luonto! Kuule, Marjaana, kyllä me pärjätään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me pärjätään, Mags, se on totta!

      Ja loimulohi oli vissiin hirmu kallista, kun muistan kyllä välillä ostaneeni toiselta kauppiaalta pienen palan enkä pökertynyt hinnasta. Joulukuussa on ylimääräisiä rahareikiä, sille vaan ei voi mitään.

      Poista
  5. Sulla on muuten sauna, se on hieno juttu! Mä saunoin ennen ainakin pari kertaa viikossa puolentoista tunnin sessioita ja kun muutto tuli ajankohtaiseksi niin ehdoton edellytys kämpälle oli sauna. Etsittiin sopivaa asuntoa kauan ja kun aika lopulta venyi turhan paljon, päädyimme sitten saunattomaan luukkuun. Se oli mulle aluksi kova paikka. Nyt olen jo tottunut ja lämmittelen vaikkapa tallilta tultuani muulla tavoin, kuten nytkin kaksi villapaitaa päällä. Ja kuuma pitkä suihkukin on ihan suht hyvä saunan korvike. En sure saunattomuutta, juurikin siksi, että se tekisi olon vain huonoksi, ruveta jotain suremaan. Olen iloinen siitä, että meillä on lämmin suihku :) Ja mulla monta villapaitaa ja lämmintä juotavaakin saa tehtyä :) Saunakin olisi tarvittaessa suht lähellä, mutta pitkään aikaa käyttämättömänä olleen puusaunan lämmittäminen on aina oma projektinsa, joten ei tule ihan kovin usein saunottua, mutta muutaman kerran vuodessa kuitenkin. Mutta siis, muista, saunakin on luksusta, josta joku toinen tällä hetkellä vain haaveilee ja toivoo todellakin, että joskus sellainen on taas itselläkin :) Mulla on ollut kaksi hyvää saunaa aikuisena, nyt ei ole yhtään. Näinkin voi käydä jopa saunafanille, mutta onneksi elämässä kuitenkin ne muut asiat ratkaisee :)

    En mäkään voisi ostaa kahdenkympin lohta. Harkinnassa on, josko jonkun palkkapäivän jälkeen raaskisi ostaa kuuden euron nieriäfileen kokeiluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osta nieriä, se on musta tosi maukas. Ei tarvi kun suolata ja sitten päälle sellanen kreikkalaistyylinen oliivioljy-sitruuna-pippurikastike. Slurps!

      Ja totta puhut, sauna on mullekin sellanen luksus että tuntuu, että olis ihan ehdoton edellytys asunnossa jos joskus päästäis muuttamaan. Mutta mä en voi valita enkä olla ronkeli, joten tiedän että teen niin kuin sä: jos sopiva osuis kohdalle niin ottaisin sen, oli saunaa eli ei.

      Ihanan positiivisesti säkin kirjoitat ja ajattelet. Lämmin terveinen sinne!

      Poista
  6. Voimia rakas Marjaana <3
    Mä tiedän miltä tuo tuntuu koska olen itsekin joutunut seuraamaan vierestä kuinka muut touhottavat joulua ja ostavat sitä sun tätä. Itsellä kun ei ole edes tietoa koska seuraavan kerran voi pidellä rahaa ja nyt kun nämä päänsäryt iskivät niin ei siitä vähäisestäkään ansaitsemisesta tule yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän että sä Paimen tiedät. Jos lottovoiton saisin, mulla olis lista teistä ihanista blogi-ihmisistä...

      Voimia sinne ja mä taas muistin yhden positiivisen asian: vaikka sairaus vaivaakin, mua ei varsinaisesti satu mihinkään. <3

      Poista
  7. "Äläpä välitä".. niin on välillä kaikilla meillä hetkiä kun ei jaksaisi. Yhtään mitään. Sinä osaat hienosti aina nousta harmien ylle. Se tietysti saattaa olla (on) raskasta sekin - löytää aina se positiivinen asenne. Mutta, se taito on varmasti sisäänrakennettu ominaisuus, sitä sussa ihailen ja vähän kadehdinkin. Tämä on blogi josta saan elämän viisautta, voimaa ja hyvän mielen. Opettelen perässä... :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi -a, miltei itku tuli kauniista sanoistasi!

      Totta on, että välillä on vaikeaa säilyttää sitä positiivista asennetta, eikä sen tarvitsekaan joka hetki onnistua. Mutta sitten taas näkee elämän valoisat puolet ja hyvä niin. Ehkä se tosiaan on sisäänrakennettu, ja toisaalta minun elämässäni on todella paljon iloisia ja valoisia asioita niiden hankalienkin lisäksi. Plussalla ollaan!

      Ihanaa joulunodotusta sulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana