Sivut

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pikku toukka kakkiainen

Minun lötköttelypäiväni onnistui  täydellisesti. Harmaa sää ei todellakaan innostanut minkäänlaisiin aktiviteetteihin, vaan pysyttelin aika lailla kotosalla. Lueskelin, torkuin, siivottiin kanien törkyinen huone ja saunottiin esikoisen kanssa. Leppoisaa. Tälle päivälle on luvassa niinkin villejä toimia kuin sienimetsää, kananmunien hakua ja tulppaanien istutusta. Mikä mahtava viikonloppu!

Kun päivä menee aika lailla tekemättä mitään eikä asiaa muutenkaan ole, voi vaikka esitellä yhden syksyn mainion uutuuskirjan. Sain vasta käsiini Nykysarjakuvayhdistus Kutikutin julkaiseman sarjakuva-aapisen, Aakkostoukan. Aivan ihastuttava teos! Kuten moni varmaan kuvasta huomaa, aakkosmato muistuttaa erehdyttävästi Pikku toukka paksulaista, joka on tunnettu Eric Carlen klassikkokuvakirjasta. Tämä mato ei syö vaan opettaa aakkosia, ja minä ihastuin siihen heti ensi näkemältä. Samoin alkuopettajaystäväni. Täytyy vielä testata kuopuksella jahka tulee kotiin, vaikkei ihan aakkosten opetteluiässä enää olekaan.







***

Pikku toukka paksulaisesta minulle tulee aina mieleen yksinhuoltaja-ajat Helsingissä. Meillä oli työpaikaltani lainassa kyseinen kirja ja kuinka ollakaan, esikoinen, silloin vuoden, parin ikäinen, onnistui kakkaamaan kyseisen opuksen päälle. Lunastin kirjan työpaikaltani itselleni, sain sen toki puhtaaksi, mutta silti aina sen nähdessäni rupeaa naurattamaan. 

6 kommenttia:

  1. Siinäpä tarina, joka on kerrottava, kun esikoinen tuo tyttöystävänsä näytille :) (not!) mulla on muistikuva, että meillä olis ollu paksulainen kirjaston videona lainassa useammankin kerran. Tuttu se joka tapauksessa on. Kysyin äsken kuopukselta, muistaako se sen, mutta muisti vasta, kun kerroin juonen. Kummallista, koska se yleensä aina muistaa kaiken, ja tosi monen vuoden takaa...

    Tuosta videoiden lainaamisesta - lapsilla oli ne Pikkuauto Brumit, joita ne jakso lainata aina, ja minusta ne oli niin tylsiä... Pingu oli hyvä minustakin.

    Kuulostaa niin mukavalta, kun pystyt nauttimaan olopäivistä! Tosin siivoaminen on minusta kyllä erittäin runsaasti aktiviteetti :) täällä on syntymäpäivät, ja mie en jaksa vaikka pitäs...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just mietin tuota kirjoittaessani, että tää on sellainen tarina jota ei sais jakaa edes nettiin, ettei lapsi kärsi... mutta näin suht anonyyminä menköön! Tyttöystävälle se saa kertoa siten itse ;-)

      Pupujen huone on pienin kaikista ja muu kämppä on siivoamatta. Mutta se tosiaan oli ainoa aktiviteetti koko päivälle. Ja vielä kokonainen sunnuntai rauhassaoloa. Aika ihanaa.

      Pingusta mäkin aina tykkäsin. Jotkut lastendvd:t oli niin kauheita että ne hävisi pian takaisin kirjastoon...

      Nauttikaa te nyt kuitenkin synttäreistä - miehenkö ne oli?

      Poista
    2. Miehen joo. Mullehan se tietää vaan enempi tekemistä, enkä millään jaksais nyt sitä anoppiakaan...
      Sie varmaan tiiät vastauksen siihen mun kysymykseen, minkä blogiini kirjoitin, koskien linkkien avautumista erilliselle sivulle, koskapa sulla sellanen systeemi on...?

      Poista
    3. Sä saitkin jo vastauksen sun kysymykseen. Musta on näppärää, kun linkki aukeaa uudeksi sivuksi, pääsee takaisin alkoitussivulle ilman taaksepäin klikkaamista. Mutta tää lienee makuasia!

      Voimia sulle iltapäivän koetuksiin!!!

      Poista
  2. Mielestäni joka viikkoon pitäisi sisällyttää yksi päivä jolloin ei tee yhtikäs mitään. Se tekemättömyys kun on sitä oikeaa lepoa mutta valitettavasti ihmisillä on tapana buukata jos jonkinlaista menoa ja tekemistä viikonlopulle ja se kostautuu viikolla, tai oikestaan se jatkuvan, 7 päivää viikossa tekemisen jäljet näkyvät ei niin hyvinä - asioina.

    Leppeetä sunnuntaita kuitenniin ja otahan rauhallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä otan rauhallisesti, ota säkin. Aurinko paistaa joten pääsen sinne sienimetsään ja muniakin hakemaan. Muuten jatkan hyväksi havaittua linjaa. Mä oon täsmälleen samaan mieltä tuosta mitä sanoit rauhoittumisesta. Lapset tarvii sitä kans, ne ei vaan välttämättä "tiedä" sitä, tai kun ne valittaa ettei oo mitään tekemistä, vanhemmat ahdistuu ja keksii sitä. Päin vastoin, pitkästymisestä lähtee oma mielikuvitus liikkeelle ja just viime viikonloppuna kun oltiin kuopuksen kanssa kahden, oikein päätettiin perjantaina että tänä viikonloppuna ei sitten tehdä mitään ihmeellistä. Poikapa lukaisi sitten melkein 300 sivuisen lastenkirjan poistiekseen kun oli aikaa ja rauhallista!!!

      Suloista sunnuntaita sullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana