Sivut


lauantai 4. lokakuuta 2014

Kirkkaita värejä

Nyt riitti synkistely. Eilen jo rupesin näkemään kirkkaampia värejä. Iloisia asioita. Tässä muutama:

- Värikkäistä vaatteista saa voimaa. Eilen oli syksyn värit, oranssia ja ruskeaa.

- Tunnen juurtuneeni tänne paikkakunnalle. Sellainen hykerryttävä hyvä olo ja varmuus iski taas aivan yllättäen kylällä kulkiessa. Olin menossa automaatille ja suojatien kohdalla minulle morjesti todellakin mummoiässä oleva rouva, joka jurruutteli liian pienellä vaihteella ei-niin-kauhean hyvällä autolla pitkin kylänraittia. Ensimmäinen ajatus piilotetun hymyn ohella oli: "Tuokin tervehti minua. Kuulun tänne!"

- Kampaaja leikkasi pienen ja siistin tukan. Saa nähdä näyttääkö se taas kahden päivän päästä petolinnun peräpäältä kun joudun itse sitä laittamaan. Ensi kerralla kiharat, niiden kanssa ainakin pärjään. Lähtiessä kampaaja ihaili värikästä vaatetustani ja kipitti sitten sisälle (leikkaa oman kotinsa yhteydessä olevassa pienessä putiikissaan) hakemaan jotain. Oli kuulemma löytänyt kirpputorilta hameen joka sai hänet näyttämään "pönäkältä" ja tarjosi sitä minulle. Hame on ihana, minun näköiseni, eikä hän edes halunnut siitä rahaa. 

- Kaunis ruska ja auringonpaiste matkalla markettiin. 

- Sielläpä sitten lähti vähän lapasesta, kun oli jotkut euron päivät ja yksi jos toinenkin hedelmä- ja vihannesosaston asia maksoi vain euron. Onpahan vitamiinia viikonlopuksi ja alkuviikkoonkin. 

- Esikoisen kanssa vietetty leppoisa aika. Söimme uunilohta ja lohkoperunoita, esikoinen ohjeisti ja minä kokkasin... Juttelimme lukio-opiskelusta ja se tuntuu totta totisesti sopivan hänelle. Kaikki opettajat kuulemma varoittelevat, että numerot laskevat väistämättä ja koulun eteen pitää nähdä hurjasti enemmän vaivaa kuin yläasteella. No, esikoinen sai matematiikan kokeesta sen 41/36, kemian kokeesta 9,4 ja äidinkielen kielioppikokeesta 10- ja tekstianalyysistä 4/6 joten kokonaisarvosanaksi tuli yhdeksän. Ei hullumpaa!

- Ihanat ystävät. Illalla istahti rakas ystävä kanssani turisemaan, viiniä siemailemaan ja Vain elämää -ohjelmaa katsomaan. Varasimme ison kasan nessuja väliimme ja itkimme ja nauroimme vuorotellen. Kippistimme pienille ilonaiheille. 

- Se on ehdottomasti ilonaihe myös kun tajuaa illalla, että on vasta perjantai ja koko "oikea" viikonloppu edessä. Ja on itse jo virkistynyt, kuvitellut elävänsä lauantaita! 





Lisää kivaa luvassa: kukkasipulien istutusta ja sienimetsää. Lukemista myös. Eipä paljon muuta. Ihanaa!

6 kommenttia:

  1. Rakas Marjaana , hyvä lokakuun alkua ja kauniita väriä elämääsi , Hyvää Viikonloppua ... ♥♥♥

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä! Värikkyyden nimiin miekin vannon :) Ajattelin sillon joku päivä sitten, kun keräsin sen daalia-kultapallo-kehäkukkakimpun pihalta, että tää on ihan Marjaanan värinen... se on ollu stressinpoistokukkakimppu mulle.
    "Pieni ja siisti tukka" kuulostaa jotenkin hurjan hellyttävältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihailin eilenkin sitä sun kimpun kuvaa ja ajattelin ihan samaa! En vaan saanut sanottua. Mulla on edelleen oranssi neilikka joka piristää kans. Tänään vaan on ollut niin hirveän harmaata ettei meinaa mikään auttaa. NO, huomenna vissiin paistaa taas ja sitten menen sienimetsään ;-)

      Pieni ja siisti tukka, hih!

      Poista
  3. Mä tartuin lukiessa tohon tukkaan myös! (toivottavasti en satuttanut..) Ihanasti sanottu!

    Ulkona on nyt hervottoman kaunista ja värikästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeat värit on, totta puhut!

      Ja hei, ette satuttaneet, mulla rupes soimaan päässä Daven pieni ja hento ote noilla sanoilla ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana