Sivut

maanantai 13. lokakuuta 2014

Aika raakaa

Aloitin raakaruokakokeiluni seitsemän viikkoa sitten. Ajattelin, että nyt jo voisi vähän aiheesta kirjoittaa. En ole siirtynyt kokonaan raakaruoalle, mutta hurjan paljon enemmän tulee syötyä tuoretta ja kypsentämätöntä kuin ennen. Aluksi oli tarkoitus vain lisätä vitamiinien saantia ja juuri tuoreen ruoan määrää, mutta aika pian kokeilut veivät mennessänsä. Ensimmäinen flunssani puoleentoista vuoteen uusi heti kohta ja konsultoituani kesäisen kurssimme vetäjää totesimme, että nämä olivat klassisia puhdistumisoireita. Elimistö todellakin reagoi ruokavalion muutoksiin. Mutta tuohonpa ne negatiiviset puolet sitten jäivätkin, oloni on sittemmin ollut varsin virkeä ja varsinkin aluksi huomasin, miten unentarve väheni radikaalisti. Lisäksi on aika jännittävää, kun ihan uudet kasvikset ovat hiipineet jääkaappiini ja ruokavaliooni. Sellaiset, joita tuskin koskaan aikaisemmin käytin, ovat nyt viikoittain lautasellani. Esimerkkinä vaikkapa fenkoli, lehtiselleri, bataatti ja lehtikaali. Myös aiemmin satunnaisesti käyttämäni hörhöainekset kuten chian siemen, oluthiiva, pellavarouhe ja kookosöljy ovat nyt useammin valikoimissa.

Tottakai poikkeuksiakin on, ja pitää olla. Harva raakaruokailija on 100%sti sitä, ja minä en edes pyri siihen. Minulla näitä poikkeuksia ovat kahvi ja maito - en vain voi hurjimmissa kuvitelmissani ajatella pääseväni ylös sängystä ja aloittavani päivää pelkän viherpirtelön voimalla - juustot ja ruisnapit. En ole koskaan ollut mikään leivän puputtaja, mutta kivikovia ruisnappeja rakastan. Uskon vahvasti rukiin hyväätekevään voimaan. Ja juustoja nyt ei tarvitse edes perustella. Salaatti kuin salaatti saa ihan uuden painoarvon lounaana kun siihen lisää (luomu)fetaa, -halloumia tai -mozzarellaa. Eikä se kermajuustokaan niiden ruisnappien päällä pahalta maistu... Sitä paitsi nuo poikkeukset saavat mieleni rauhallisemmaksi, mitä proteiinin saantiin tulee. Nappaan myös tuolloin tällöin keitetyn kananmunan (ja palasen vaikkapa kuopuksen pizzasta, mutta tällä ei ole mitään tekemistä proteiinien vaan herkuttelun kanssa). Raakaruoissa käytän siemeniä, pähkinöitä, manteleita ja paljon vihreää. Uusi tuttavuuteni lehtikaali on ujuttautunut yhdeksi lemppareistani.



Vasemmalla ylhäällä raakasuklaakakku ja -omenapiiras.
Oikealla ylhäällä porkkanamureke pähkinäkastikkeella,
vasemmalla alhaalla "tyrnitujaus", c-vitamiinipommi,
alhaalla keskellä sottaisen näköinen raakapasta lisukkeineen
ja kakkupohjan  tekoa blenderissä.



Niille, joita asia kiinnostaa, niin paino ei ole tippunut lainkaan, mutta jostain syystä olen koko ajan tyytyväisempi olemukseeni, kroppaani ja olooni. Se jos mikä, on ihan paras palkinto!


***

Hmm, eikä se syysloman kunniaksi nauttimani skumppakaan vissiin ihan "raakaa" ollut...

6 kommenttia:

  1. Joo, se on pääasia, että olo on hyvä! Mutta kyllä tuo touhu vaatii hirveästi erilaisia raaka-aineita ja värkkäämistä, verrattuna siihen jauhelihan paistoon ja makaroonin keittämiseen... :) Vaikka kai sekin alkaa mennä ihan huomaamatta, samalla lailla kuin aikanaan mullakin se muka-niin-työläs salaatinteko. Johon ei nyt oo varaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mietin samaa ihan kasvisruoan laitosta - että onhan siinä variaatioita lihapulla/mureke/jauhelihakastike/makaronilaatikko-ruokavalioon. Moni ajattelee, että on aikaavievää touhua tämä, mutta ei tarvi paistaa eikä keittää eikä odotella että kypsyy. Sur sur vaan ;-)

      Poista
  2. Mä mietin kirjoitusta lukiessa vähän samaa; kaikki "erikoisainekset" pitäisi hakea kaupungista ja "kallistakin" on. Mutta muuten! Aihe kiinnostaa ihan sikana, aina kiinnostanut, käytännön toteutus vain puuttuu. Tein muuten seminaarityöni (vuonna kivi ja nakki) aiheesta Elävä Ravinto. Kiinnosti jo silloin!
    Juuri tuollainen tapa on minustakin hyvä ja armollinen. Pääasiassa terveellistä, mutta nauttiakin saa, silloin kun niin päättää. Ja oma olohan se tärkein. Hienoa, että tuntuu hyvältä! Seuraan edelleen aihetta iinnostuneena... (ja kateellisena kun ei ole selkärankaa.. ;) )
    Muksaa maanantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Mä yllätyin siitä, miten jouhevasti kaikki on käynyt. Ruoat tuntuvat valmistuvan ihan itsestään (sursur) sillä aikaa kun paistelen tai keittelen pojille joitain. Välillä toki syön samaa ruokaa heidän kanssaan.

      Sä oot ollut edelläkävijä sun seminaarityössä ;-)
      Jopa täältä maalta saa melkein kaikkea mitä olen tarvinut. Sitten on tietty se, kun oln tottunut luomuraaka-aineet hakemaan kaupungista silloin kun muutenkin on asiaa, niin ei poikkea siitä juurikaan - nappaan sitten mukaan sen fenkolin - joka muuten taisi olla ainoa jota täältä ei perjantaina löytynytkään kun koitin etsiä.

      Poista
  3. Mun piti kysyä että ihanko oikeasti olet alkanut barffaamaan mutta sitten mä muistin että sä olet kasvissyöjä :D
    Raakaravinto on varmasti hyvä juttu, ihan niinkuin kaikki muukin mihin ei ole sotkettu mitään ylimääräistä mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäaineita ei ihan kauheesti pitäis tällä konstin tulla.

      Jep, barffatkoon Alhoj, mä vedän ituja ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana